”Pieni, tiivis, kaikki tuntevat kaikki”

Juhlavaa. Lukiolaiset Katja Korhonen ja Thomas Pelto kantoivat Suomen liput juhlasaliin. Kuva: Eija Kosonen
Kun 80-vuotiaan Loviisan lukion nykyisiä oppilaita pyytää kuvailemaan kouluaan, saa vastaukseksi: pieni, tiivis, kaikki tuntevat kaikki. Ja ihan mukavakin.

LOVIISA Abiturientti Katja Korhonen Loviisasta ja lukiossa jatkava oppilas Thomas Pelto Lapinjärveltä olivat Loviisan lukion keskiviikkoisen 80-vuotisjuhlan lipunkantajia. Liput tuotiin tyylikkäästi paikoilleen ja juhla pääsi alkamaan.

Korhonen ja Pelto kertovat valinneensa lukio-opiskelun saadakseen lisäaikaa oman tulevaisuutensa miettimiseen.

– Lukio antaa hyvän pohjan jatkoon, ja täältä saa sitä yleissivistystä, Korhonen toteaa.

Hänelle omat jatkosuunnitelmat alkavat hahmottua.

– Sisustus- ja verhoiluala. Jotain käsillä tekemistä joka tapauksessa.

Pelto puolestaan punnitsee eri vaihtoehtoja vielä kaikessa rauhassa.

– Katselen, mikä ala alkaa kiinnostaa.

Molemmat pitävät opinahjoaan ihan mukavana paikkana ja kertovat viihtyvänsä. Pienessä ja tiiviissä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa.

– Pienuudesta on joskus kyllä ollut vähän haittaakin. Esimerkiksi lukujärjestysten suunnitteluun ei itse pääse juurikaan osallistumaan. Hyppäreitä eli hyppytunteja on paljon, Korhonen sanoo.

Mistä aikuistuminen alkaa?

Juhlapuheen pitänyt, itsekin Loviisan lukiosta kolme vuotta sitten ylioppilaaksi päässyt kaupunginvaltuutettu, opiskelija Sofia Nevalainen tarttui puheessaan elämään lukion jälkeen. Moni miettii alkaako silloin aikuisuus.

Nevalainen kertoi opiskelijaystävästään, joka oli lounaan päätteeksi kysynyt muilta: oletteko miettineet sitä, että entä jos aikuistuminen onkin pelkkä yhteiskunnan luoma illuusio?

– Kaikki pöydän äärellä olevat naurahtivat ääneen, mutta sitten koitti vakavoituminen. Niin, mistä se aikuisen elämä oikeastaan alkaa? Milloin ihmisyksilöstä tulee sellainen olento, joka yhtäkkiä tietääkin, mitä se haluaa elämässään tehdä ja saavuttaa?

Nevalainen sanoi, ettei itse ainakaan heti lukiosta valmistuttuaan kokenut tietävänsä elämästä oikeastaan mitään erityistä. Myöskään aikuistumisen käsite ei ole ollut hänelle koskaan selkeä.

– Tänä kesänä täytin 22 ja ajattelen nyt tietäväni, että ainakin tiedän, mitä en todellakaan halua tehdä elämälläni. Jonkinlaista aikuistumista sekin kai on.

Arvosanojen arvo?

Nevalainen totesi, että sen enempää tieto kuin tulevaisuus ei ole kiveen hakattua.

– En väitä, etteikö arvosanoilla olisi mitään merkitystä. Arvosanat kertovat kuitenkin enemmän yhteiskunnastamme ja sen rakenteista, joiden keskellä elämme.

Hänen mielestään arvosanat ovat olemassa vain ja ainoastaan sen takia, että ihmisillä on tarve luoda erilaisille asioille mittayksiköitä, joilla voidaan luoda vertailuja ja tehdä yleistyksiä. Arvosanat ovat väliaikaisen hyödyn välineitä, jotka helpottavat esimerkiksi opiskelupaikan saamista.

– Arvosanat eivät kuitenkaan määrittele kenenkään ihmisarvoa tai lopullisen älykkyyden tasoa. Se, minkälainen merkitys lukiokoulutuksella on yksilön tulevaisuuden kannalta, liittyy mielestäni johonkin paljon syvempään kuin väliaikaisuuteen ja arvosanoihin.

Vastuullisuus korostuu

Lukion rehtori Laura Tenhunen nosti tervehdyssanoissaan esille lukion yhteisöllisyyden. Se rakentuu toimivalle vuorovaikutukselle, jonka perustana on ihmisten välinen luottamus ja avoin ilmapiiri.

– Yhteisömme on turvallinen, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen. Työympäristöä ja koulun kulttuuria kunnioitetaan ja siitä pidetään huolta. Vastuullisuuden olemme valinneet myös kuluvan lukuvuoden painopistealueeksi.

Tenhunen jatkoi, että vaikka maamme kaikissa lukioissa eletään ehkä historian laajimman uudistuksen aikaa, katsotaan Loviisan lukiossa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

– Uuden opetussuunnitelman käyttöönotto on edennyt siihen vaiheeseen, että ainoastaan abiturienttimme etenevät vanhan opetussuunnitelman mukaan. Digitaalisten ylioppilaskirjoitusten osalta koko ylioppilastutkinnon on tarkoitus olla sähköinen keväällä 2019.

Muutos jatkuvaa

Koulutuksen osalta on Tenhusen mukaan hyvin todennäköistä, että muutos on jatkuvaa.

– Olemme valmiita vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin ja tarpeisiin. Varmaa on kuitenkin, että sivistyksen ja koulutuksen osuus tulee jatkossa olemaan vahva. Puhumme jo nyt ”sivistyskunnista”. Suomenkielisen lukiokoulutuksen turvaaminen Loviisassa on täten ensiarvoisen tärkeää, Tenhunen korosti.

Vuonna 1937 perustettu Loviisan yhteiskoulu, myöhemmin Loviisan yhteislyseo, ja sen jälkeen Myllyharjun lukio ja tämän lukuvuoden alusta Loviisan lukion nimellä toimiva koulu juhlisti tasavuosia monipuolisella ohjelmalla. Mukaan oli kutsuttu entisiä oppilaita ja henkilökuntaa sekä nykyiset lukiolaiset ja henkilökunta.

Puheiden lisäksi juhlaan antiin kuuluivat mm. lukion projektien esittely sekä Suomipopin vuosikymmenet -potpurri.