Seurakunnan pitkä historia on ollut muutoksia täynnä. Niinpä jälleen yhtä etappia ei ohitettu huomaamatta.

PERNAJAN KIRKONKYLÄ Pernajan seurakunta lakkaa vuodenvaihteessa olemasta, kun se liittyy Loviisan seudun muiden seurakuntien kanssa Agricolan suomalaiseen seurakuntaan ja Agricola svenska församlingeniin.

Kirkkoherra Robert Lemberg myöntää, että ilmassa on luopumisen tuskaa.
– Osaksi juuri siksi tämä juhla on niin tärkeä.

Kun muutos ensi vuodenvaihteessa astuu voimaan, Lembergistä tulee kappalainen.

Lemberg on muuten Pernajan seurakunnan yli 700-vuotisessa historiassa ainoa, joka on toiminut seurakunnan kirkkoherrana kahteen eri otteeseen.

Vuodenvaihteen muutos ei Lembergin mukaan juuri näy seurakuntalaisten näkökulmasta.

Jatkossa keskiaikaisessa kivikirkossa pidetään jumalanpalvelus joka sunnuntai, vuoroin suomeksi, vuoroin ruotsiksi. Muutos merkitsee sitä, että suomenkielisten jumalanpalvelusten lukumäärä kasvaa ja ruotsinkielisten vähenee.

Seurakunnan henkilöstölle muutos on isompi: 16 työntekijän henkilökunta siirtyy kirkonkylästä Loviisan keskustaan. Lembergin mukaan isompi työyhteisö helpottaa tehtävien järjestelyä.

– Nyt diakoneja on vain yksi, tulevaisuudessa ehkä kolme, Lemberg ottaa esimerkiksi.
– Rakennusten tuleva käyttö on vielä epäselvä.

Vuodenvaihteessa aloittavilla seurakunnilla on lukuisia kiinteistöjä.

– Niitä on yhteensä yli 50. Vanhoja ja arvokkaita, mutta kalliita.

Pernajan keskiaikainen kivikirkko on arvorakennus, joka on käynyt läpi perusteellisen korjauksen viimeksi 1938–39. Pieniä korjauksia, kuten paanukaton tervausta, on toki tehty neljän vuoden välein.

Harvinaisen, 30-vuotisen sodan aikana ryöstösaaliina kirkkoon päätyneen alttarikaapin kunnostus veisi rahaa 80 000 – 100 000 euroa. Saarnastuolista puolestaan lohkeilee maali.

Harmaakivikirkko muistuttaakin museota arvokkaine esineistöineen. Siksi olosuhteiden pitäisi olla toisenlaiset niiden säilyttämistä ajatellen.

– Kirkon kosteustasapaino pitäisi saada kuntoon, Lemberg summaa.

Vanhin kirkko vain kirjeessä

Pernajan seurakunta sai alkunsa jo ennen uskonpuhdistusta ja Mikael Agricolaa. Pernajan kirkon rakentamisesta antoi kirjallisen käskyn Rooman paavi vuonna 1398.

Yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Mia Aitokari kertoi Höganåsissa seurakunnan monisatavuotisesta historiasta, jonka kantava teema on koko ajan ollut muutos.

Seurakunnan itsenäisyyskin on välillä menetetty, mutta saatu sitten takaisin.
Pernajan kirkko nousi Suuren Rantatien varteen. Väylä oli Ruotsin valtakunnan itäisen osan toinen maantie Hämeen härkätien ohella.

1300-luvulla Suomenlahden pohjoisrannikolle saapuivat sisterssiläismunkit Padisen luostarista Viron puolelta.

He saivat patronaattioikeuden nimittää Pernajan seurakuntaan kirkkoherran.

Kuningas Magnus Eriksson halusi laajentaa valtaansa Novgorodin suuntaan ja hän halusi suhtautua munkkeihin myönteisesti. Luostari sai muun muassa kalastusoikeuden tärkeimpiin lohijokiin.

Patronaattioikeus kesti vain 11 vuotta, mutta yli sadan vuoden ajan he vaikuttivat alueella. Piispa Henrik kumosi patronaattioikeuden 1362.

22.9.1352 Pernajasta tuli kappeliseurakunta Porvoon alaisuuteen. Paikkakunta mainitaan kuitenkin jo aikaisemmin.

– Toinen tärkeä vuosiluku on 1398. Silloin paavi Bonifacius mainitsi Pernajan ja hän mainitsi myös kolme suojeluspyhimystä: Lars, Erik ja Mikael, joista jäljellä on Mikael.

Seurakunta oli nykyistä paljon laajempi, Pyhtäältä Myrskylään.

Sidos oli vahvin Pyhtäälle, jonka suojeluspyhimys on Henrik.

Pernajan kirkko on vanhempi kuin nykyinen keskiaikainen kivikirkko. Vanhasta kirkosta on jäljellä ainoastaan paavi Bonifaciuksen kirje.

Nykyisen kirkon teki Pernajan mestari. Hän suunnitteli myöhemmin myös Pyhtään, Porvoon, Sipoon ja Helsingin pitäjän kirkon.

Yksi pieni kuva on jäljellä myös pienestä suomenkielisestä kirkosta nykyisen kivikirkon vieressä. Se rakennettiin viljakolehdilla 1689 ja purettiin huonon kuntonsa takia 1850-luvulla. Kirkon rakentaminen maksoi aikanaan 179 taaleria.

– Sen sisustuksesta ei tiedetä muuta kuin se, että Arvid Tönnesson Wildemanin lahjoittama hieno saarnastuoli oli siirretty kivikirkosta suomalaiseen kirkkoon. Creutzit lahjoittivat kivikirkkoon vielä hienomman saarnastuolin, joka siellä vieläkin sijaitsee.

Vanha kellotapuli sijaitsi 1600-luvulta lähtien tien toisella puolella. Uusi, nykyinen, rakennettiin 1800-luvun puolivälissä.

Kirkon aarteita esillä

Kirkon aarteisiin lukeutuu muun muassa Wildemanin öylättilautanen eli pateeni vuodelta 1617. Se on tehty Försön hopeakaivoksen hopeasta. Kalkki sen sijaan on kadonnut. Se on saatettu sulattaa.

Kristina Boijen 1681 lahjoittamat hopeiset kynttilänjalat ovat harvoin esillä. He on tehty Kristina Boijen aviomiehen hopea-arkusta sulatetusta hopeasta. Helatorstaina ne oli otettu esille, kun kirkossa vietettiin juhlamessua.

– Paljon esineitä on kadonnut. Perimätiedon mukaan niitä on piilotettu Röisuohon. Ehkä ne jonain kauniina päivänä löytyvät.

Kirkon krusifiksi on todennäköisesti Padisen munkkien ajoilta, eli 1300-luvulta.

Samalta ajalta on virolaisesta kalkkikivestä valmistettu kastemalja, jossa on yhä kivet, joilla maljan vesi lämmitettiin. Tarinan mukaan vesi lämmitettiin ainoastaan silloin, kun kastettavana oli poikalapsi.

Kirkossa huomiota kiinnittävät myös aatelisvaakunat sekä Lennart Segerstrålen lasimaalaukset.

Votiivilaivan esikuva kuunari Kathrina on veistetty Sarvisalossa. Votiivilaivan lahjoittivat sarvisalolaiset kirkon 600-vuotisjuhlassa 1953. Votiivilaivan on tehnyt Artur Johansson.
Kathrina-alus toimii nykyisin ravintolalaivana Helsingissä.

Kuvia Pernajan kirkosta (Marita Itävuori)