Pelle-fani 
vuodesta 1982

Taas nähtiin. Åsa Hagstedt on fanittanut Pelle Miljoonaa yli 30 vuotta. Lauantaina 7.4. bändi esiintyi Kouvolassa. Kuva: Tero Hagstedt
Oli vuosi 1982, kun pernajalainen Åsa Hagstedt kuuli ensimmäisen kerran Pelle Miljoonaa. Fanitus on jatkunut siitä asti.

MÄÄRLAHTI Åsa Hagstedt pääsi vielä samana vuonna 1982 kuuntelemaan Pelleä livenä Kaivariin Helsinkiin. Ensimmäisen keikan jälkeen on reilun 35 vuoden aikana tullut käytyä kuuntelemassa valtava määrä Pellen keikkoja, eri kokoonpanojen kanssa .
– En ole kiertänyt bändin perässä, mutta useita kertoja vuodessa kyllä käyn keikoilla. Kun asuin stadissa, kävin kaikki keikat, hän kertoo.

Tallella on myös äidin vuonna 1982 maalaama taulu, jossa Åsan rakkaus punkiin tulee hyvin esiin. Vanhemmille tyttären suomenkielisen punkin villitys ei ollut kuitenkaan ihan helppo hyväksyä, myös asiaankuuluva pukeutuminen sai heidät pyörittelemään silmiään.
– Saabin nokkaketju oli hakaneuloilla kiinni vaatteissa, joita tuunattiin muutenkin, hän muistelee.

Harmi, että tuolta ajalta ei ole valokuvia kertomassa miltä näytettiin, kun oltiin fanituksen kanssa tosissaan ja haluttiin näyttää se myös ulospäin. Elettiin aikaa, jolloin punkkarit ja rockabillyt ottivat yhteen eikä “vastapuolia” hyväksytty. Åsa kertoo päättäneensä silloin, että jos hänellä joskus on omia lapsia, ja he innostuvat jostain musiikista, hän ei tule siihen puuttumaan.

Musiikki avasi kieltä

Koulussa suomen kieli oli ollut hänelle vaikeaa. Suomenkielinen musiikki avasi kieltä niin, että hän alkoi lukea suomenkielisiä tekstejä vapaaehtoisestikin. Pellen biiseissä hänelle on edelleen sanat se tärkein anti.
– Sanoista ammensin voimaa, sanat antavat biiseille sisältöä, toki musiikkikin on hyvää. Musiikki on voimaannuttavaa, ja se antoi nuorena jaksamista mennä kohti seuraavaa juttua ja oli hyvin voimakkaana elämässä mukana. Edelleenkin, jos asiat ovat jollain lailla huonosti, musiikki auttaa. Keikoilla käynti taas tuo hyvää fiilistä arkeen.

Jukeboxin biisi 333

Koskenkylän Shellin jukeboksissa Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma oli numerolla 333. Eräitäkin kolikoita kului. Shell oli tuolloin ennen moottoritien tuloa solmukohta, jonne paikalliset nuoret kokoontuivat ja maantie oli vilkas. Åsa muistelee ajaneensa pyörällä kotoa Shellille ja ohittaneensa perjantaisin ja sunnuntaisin pitkät autoletkat, jotka matelivat ruuhkassa.
– Pellekin pysähtyi siellä joskus keikoille mennessä.
Pellen lisäksi hän kuunteli nuorena Hassisen Konetta, Eppu Normaalia ja punk-genrestä mm. Lamaa ja Terveet Kädet -yhtyettä sekä Problemsia, jossa soitti Pelle Miljoonasta tuttu Tumppi Varonen.
– Minulle Pelle ja Tumppi kuuluvat yhteen.

Kun Åsa Pellen musiikkiin uppoutui, elettiin c-kasettien aikaa. Voi sitä, joka tuli kesken kaiken huoneeseen puhumaan jotain kun äänitettiin toiselta mankalta tai radiojuontajaa, joka puhui kappaleen päälle. Kaverilla oltiin musiikkilaitteissa vähän edellä, ja suuri ihme oli, kun sai äänittää vinyylilevyltä piuhaa pitkin suoraan kasetille. Mankka heilui tietysti mukana sinne, minne mentiin. Åsa muistaa kerran lentäneensä fillarilla komeasti nurin, kun stongassa roikkunut mankka meni pinnojen väliin.

Klubikeikat parhaita

Ensimmäinen keikka on tietysti jäänyt mieleen, mutta yleisesti hän pitää pienistä klubikeikoista. Yksi hauskimmista keikoista taas oli viime kesän Meripäivät Kotkassa. Pelle-ryhmällä, joka käy yhdessä keikoilla, oli yllään mustat Pelle Miljoona -hupparit. Huomaamattaan he kävelivät keskenään kiivaasti puhuen vippitilaan. Yksi seurueesta totesi vartijan sanoneen jotain, mutta toinen vahti oli todennut, että “ne kuuluu bändiin”. Vippitilaan eksynyt mustahupparinen faniporukka solahti kutsuvieraiden sekaan. Ulkona käydessään Åsa näki bändin oikean jäsenen, Jukka Melametsän, aidan takana, ja tämä kysyi että miten sinne pääsee.

Yksi latistuneen tunnelman keikka oli se, jossa esiintyivät Sleepy Sleepers ja Pelle Miljoona Rock Circus -kiertueellaan.
– Jengillä ei ollut fiilistä, yleensä keikoilla on hyvä tunnelma. Viimeisimmällä keikalla Kouvolassa lauantaina 7.4. tunnelma oli todella hyvä, porukka oli tullut kuuntelemaan Pelleä, ei vain ollut kanta-asiakkaana paikalla.

Hyppiä pitää

Åsalla voi keikoilla tulla askelmittariin 10 000 askelta. Hiki tulee, kun tanssii, laulaa ja pogoaa. Nuoremmalle lukijakunnalle tiedoksi, että pogoaminen kuului erityisesti 80-luvulla asiaan. Paikoillaan ylös alas hyppien, syke nousee fiiliksen kanssa.
– Tumpilla oli yksi istumakeikka, tuolit oli aseteltu järjestykseen. Oli todella vaikea istua paikoillaan, hän nauraa.
Onko punkista jäänyt jotain, joka on kulkenut mukana aikuisuuteen, vaatevärien mustan ja lilan lisäksi?
– Erilaisuuden hyväksyminen, ja ymmärrys siitä, ettei ulkonäön perusteella pidä arvostella. Joku voi näyttää rajulta, mutta ei ole huono ihminen, vaan ulkonäkö voi kertoa omista voimista, omien polkujen kulkemisesta. Tavallaan punk-nuoruus jätti myös jälkensä, tunteen siitä mitä on olla, kun ei kuulu joukkoon.

Pelle Miljoona on vuosikymmenien aikana tehnyt valtavasti muutakin musiikkia kuin alkuvuosien jo suosionsa betonoineet kappaleet. Åsa miettii, että ihan kaikki ei ole ollut mieleistä, esimerkiksi reggae ei kosketa niin voimakkaasti.
– Viime kesänä tullut Pelle Miljoona Unitedin albumi oli voimakas, uusin keväällä julkaistu soololevy on haminalaisten soittokavereiden kanssa tehty ja se on erilainen, ei rocklevy, mutta hyvää musiikkia, jota myös pitää kuunnella, taustamusiikkia se ei ole.

Suurin osa levyistä on omassa kokoelmassa, myös Pellen julkaisemat kirjat. Buddha Blues 1980-luvun puolivälistä on edelleen tärkeä, nuorena tämä Pellen kirja vei mennessään.
– Hänellä on samanlainen maalaileva tyyli kirjoittaa kuin sanoittaessaan lauluja.
Parasta levyä tai parasta biisiä ei pysty sanomaan.
– Biisejä on joka tilanteeseen. Moottoritie on kuuma on tietysti legendaarinen, mutta jo vähän ärsyttääkin, kun monella keikalla yleisöstä äänekkäästi vaaditaan sitä sekä Tahdon rakastella sinua heti alkuun. Olisi mahtavaa, jos soitettaisiin enemmän muutakin vanhaa kuin vain näitä muutamia. Mutta on se biisi edelleen kovaa kamaa.

Pitäisikö Pelle Miljoona saada Vain elämää -sarjaan?
– Oi ei, todellakaan.
Vuosien mittaan Åsa on ystävystynyt bändin jäsenten kanssa, ja ennen sekä jälkeen keikkojen rupatellaan. Tumppi oli hänen 4-kymppisillään esiintymässä.
– Kun nuorena muutin Helsinkiin, Pelle asui lähellä ja näin häntä välillä lenkkeilemässä, mikä tuntui hassulta. Oli myös erikoinen tunne nähdä ensimmäisiä kertoja Tumppi kävelemässä kaupungilla. Olin että apua, mitä toi tekee täällä. On etuoikeus, että on saanut tutustua heihin.
Keikoilla on omia ikätovereita paljon, mutta etenkin viime vuosina hän on havainnut uuden punk-sukupolven löytäneen Pellen musiikin, mikä ilahduttaa.

Musiikkikasvatusta

Hän nauraa tehneensä pienimuotoista musiikkikasvatusta, jonka kohteena ovat olleet mies Tero ja lapset. Lisäksi hän on ohjaamillaan jumppatunneilla soittanut Pellen musiikkia. Kun aerobic oli suuri hitti, hän teki kokonaisen aerobic-tunnin suomalaisella uuden aallon musiikilla.
– Lapset tietävät, että jos äitiä pitää tölväistä, sanoo vain että “Pelle on paska”. Toimii. Oma musiikkimaku ei ole juurikaan muuttunut. Seuraava keikka on Sir Elwoodin värit, mutta Pellen lisäksi Ismo Alankoa kuuntelen edelleen, ja heviäkin.
Töissä monet pyörittelevät silmiään Åsan fanitukselle, eivätkä kaikki sukulaisetkaan ymmärrä. Punk ja Pelle Miljoona pysyvät jatkossakin osana elämää.
– Pelle ei voi jäädä eläkkeelle, hän nauraa.
Ja joskus, kun on aika olla auringonlaskun kodissa, pitää siellä hoitajien soittaa kunnon musiikkia.
– Musiikki tulee olemaan omassa elämässä tärkeä osa niin kauan kuin elän, hän toteaa.

Kaksi Åsaa. Vanhoja luokkakavereita on näkynyt Lovarissa 50-vuotishaastatteluissa, joissa on puhuttu vaikkapa poliittisesta urasta. Åsa nauraa, että hän on nyt sitten Pelle -fanina lehdessä. Kuva: Auli Henriksson.

Työmies tietää tonttinsa

Pelle Miljoonalta on tullut kaksi hyvin erilaista levyä puolen vuoden sisään.

LAPINJÄRVI Pelle Miljoona Unitedilta ilmestyi viime syyskuussa Olla joku ja maaliskuussa Pellen soololevy Kosminen Keiju.
– Suurin osa molempien levyjen biiseistä syntyi vuosi sitten talvella Goassa. Oli aika selkeä fiilis siitä, mikä sopii Unitedille ja mitkä johonkin muuhun, Pelle kertoo.
Unitedin levyä alettiin kasata noin vuosi sitten. Bändin muut jäsenet Tumppi Varonen ja Jukka Melametsä valitsivat biiseistä mitä otetaan Unitedille.
– Loput biisit olivat luonteeltaan enemmän sisäistä maailmaa ja balladeja. Kelasin, kenen kanssa niitä tekisin ja mietin vanhoja haminalaisia soittokavereita, joiden kanssa ollaan oltu välillä lavalla ja viimeksi soittamassa yhteisen ystävän muistotilaisuudessa,

Kosminen Keiju on täysin akustinen levy, yhtään sähkösoitinta ei ole. Jopa hirsirakenteinen studio tuntuu antaneen oman sointinsa levylle. Instrumenttivalikoima on laaja, kun jäseniä on kahdeksan. Tällä levyllä Pelle ei soita, vaan laulaa,.
– No yhdessä kappaleessa huuliharppua. Pari keikkaa on soitettu livenä ja se toimii hyvin. Itselleni oli nastaa tehdä tällainen levy. Mukana on taitavia, ammattitaitoisia muusikoita ja yhdessä soittaminen on kivaa.

Unitedin levy taas on tutumpaa rock- ja punkmeininkiä. Pelle ja Tumppi laulavat noin puoliksi. Unitedin keikkakalenteri on tiivis marraskuun puolivälille asti.
– Bändi on jo kiinteä, ollaan tehty yhdessä vuosia keikkoja. Keikat jaksaa, kun bändissä on hyvä fiilis. Me ollaan työmiehiä ja jokainen tietää tonttinsa.
Keikkojen biisilistat laatii Tumppi. Joka keikalla on pakko vetää pakolliset Moottoritie on kuuma ja Tahdon rakastella sinua.
– On ikuinen dilemma mitä biisejä otetaan, kun levyjä on tehty niin paljon. Tietyt biisit on pakko soittaa, ja koska haluaisi soittaa uuttakin, täytyy aina löytää tasapaino, sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa, hän miettii.

Soololevyn materiaalia on kuultu Turussa ja Haminassa ja seuraavaksi Tampereella toukokuussa. Kahdeksanjäsenistä bändiä on vaikea saada yhtä aikaa keikoille, eikä puolijoukkueella haluta esiintyä. Toiveissa on, että kesällä löydettäisiin kalentereista aikaa lisäkeikoille vielä.

”Molemminpuolista 
kunnioitusta”

Pelle toteaa fanikulttuuriin olevan artistille tärkeää.
– Artistille, niin kuin vaikka nelosdivarin futisjoukkueelle, on tärkeää, että on jengiä, joka tukee. Mielestäni fanikulttuuri perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen. On hienoa, että on ihmisiä, jotka jakavat minun visioni ja sielunmaisemani jota tuon musiikissani julki. Olen huomannut, että faneilla on keskenäänkin kivaa. Arvostan mielettömästi sitä, että fanit ovat olleet tukena pitkällä uralla ja fanien kanssa on ajan mittaan syntynyt ystävyyssuhteitakin.
Hän arvostaa itse suomalaisista artisteista korkeimmalle Remun ja Dave Lindholmin.
– Olen kummaltakin nähnyt ihan luokattomiakin esityksiä, mutta se ei vaikuta arvostukseen, arvostan näitä kahta artistia enemmän kuin ketään muuta Suomessa.
Rolling Stones on kuitenkin aina vain se ykkösbändi.
– Planeetan tila huolettaa, että mitä jätämme Keith Richardsille perinnöksi, hän nauraa.

LS:n toimittajan kolumni:

Ilmaislinkki LS:n juttuun.