Passi käteen ja taidematkalle

Passi myönnetty. Beniamino Borghi ojensi passin numero 4 hämeenlinnalaiselle Anneli Nurmiselle. Ensimmäisen leiman on piirtänyt Jemina Halonen. Kahdessa seuraavassa tapahtumassa saa hakea taas leimat. Kuva Auli Henriksson
Loviisan torilta lauantaiaamuna kello 10 käynnistynyt taidetapahtuma kiersi Ruotsinpyhtäälle ja Liljendaliin.

LOVIISA Ajatuksena oli viedä taidetta kaikkialle, missä on ihmisiä eikä tarjota elämyksiä pelkästään keskustassa.

TransFolk Kucku on puolentoista vuoden mittainen tapahtumaketju, joka päättyy kesällä 2019.

Passi jäätelövaunusta

Hyytävän kylmä tuuli puhaltaa lauantaiaamuna, kun kiertävää taidetapahtumaa, Checkpoint #1:stä, kasataan Loviisan torille. Jäätelövaunusta on tullut passitoimisto, josta sai oman passin. Passi on taideteos, jonka TransFolkin työryhmä on tehnyt yhdessä sarjakuvataitelija Karri Laitisen kanssa.

Lauantaina oli puolentoista vuoden mittaisen tapahtuman ensimmäinen checkpoint, joissa sai passin sekä siihen ensimmäisen leiman. Ensimmäisen leiman on piirtänyt Jemiina Halonen. Leima on uniikki ja oli saatavilla vain lauantain tapahtumassa. Jäljellä olevissa kahdessa tapahtumassa passiin saa taas hakea leiman.

Ääni-ja videomatkoja

Kiertävässä taidetapahtumassa oli passivaunun lisäksi yhdessä autossa oli mahdollisuus lähteä äänimatkalle ja yhdessä katsoa vammaisuuteen liittyvät videotaideteos. Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen videoteos näytti miten matka voi olla myös yhteisön asettamien esteiden reunustama, kun liikkuminen kaupungissa perustuu oletettuun toimintakykyyn.

Videolla roolit ovat heilahtaneet, kun pyörätuolilla liikkuva etenee, ja tavallisella tuolilla istuva ei etene niinkään sulavasti.

Saamelaisteemaa ja suolia

Saamelaisteema, nomadielämäntapa ja saamelaisalueiden edelleen jatkuva hyväksikäyttö ovat teemoja, joista Lena Stenberg ammentaa tulevaan teokseensa.

Auton takaluukusta paljastui jo valmiita, kuviollisiksi kuivuneita ilmalla täytettyjä suolenpätkiä ja valkoinen perinteinen mekko. Stenbergin tulevaan taideteokseen sai antaa oman panoksensa puhaltamalla oman suolikiekuran.

Haurasta. Lena Stenberg (vas) käyttää yhtenä materiaalina suolia. Kristina Frondelius puhalsi ilmaa suolenpätkään, joka laitettiin rullalle odottamaan. Takaluukusta näkyy hahmotelmaa tulevasta teoksesta. Stenberg kertoo, että työ on esillä ainakin elokuussa 2019. Kuva Auli Henriksson

Loviisalainen Kristina Frondelius oli saanut passin numero viisi, ja päätti pienen miettimisen jälkeen osallistua Stenbergin tulevaan teokseen.

Stenberg pätkäisi sopivan mittaisen suolenpätkän, teki siihen solmun toiseen päähän ja toisesta päästä Frondelius alkoi pumpata ilmaa suoleen. Kun ilmaa oli riittävästi, se solmittiin toisestakin päästä ja laitettiin rottinkikoriin kuivumaan. Stenberg kertoi työskentelevänsä Loviisan vierasateljeella ja työn valmistuvan kesällä 2019. Esille se tulee ainakin elokuussa 2019, mutta ehkä jo aiemmin kesällä.

Osaksi tulevaa teosta pääsi myös osallistumalla Maia Elisabeth Sørensenin ennakkotutkimukseen tulevaa elokuvaprojektia varten. Sørensen haastatteli ihmisiä aiheesta ”Muistot elämäni naisesta”.

”Onnistunut kokeilu”

Tapahtuman teema matkustaminen tarkoittaa arjesta irrottautumista, mahdollisuutta kokea uutta ja nähdä maailmaa, mutta myös maanpaossa elämistä, pakoa sodan jaloista tai eri syistä koettavaa pelkoa passintarkastuksessa.
– Kaikilla passeilla ei ole yhtäläistä uskottavuutta, eivätkä kaikki ihmiset sovi passien kaksinapaiseen sukupuolisysteemiin, toteaa tapahtuman kuraattori Heidi Lunabba.

Kiertue pysähtyi noin tunniksi Loviisan torin jälkeen ruukissa, Ruotsinkylässä ja Sävträrskissä. Passeja myönnettiin lauantain kiertävän tapahtuman ja museon sunnuntaisen keskustelutilaisuuden aikana yhteensä 78.

Kapsäkki obscura. Heidi Lunabba neuvoi Merja Salmea laittamaan pään laukun sisään ja katsomaan. Salmi piti hyvänä, että taidetapahtumia tuodaan kylillekin. Kuva Auli Henriksson

Eniten yleisöä kokoontui torille, myös Liljendalin Sävträskissä oli kivasti ihmisiä. Ruukissa kiertue parkkeerasi Outdoor Factorylle entiselle sähkötarviketehtaalle, jossa ei ole ohikulkuliikennettä, ehkä kyliksen piha olisi toiminut paremmin. Ruotsinkylässä passeja haettiin kaksi.

Lunabba pitää kokeilua kuitenkin onnistuneena, vaikka osallistuja ei ruuhkaksi asti kyläpisteissä ollut. Hän huomauttaa, että on haaste tulla kyliin vieraana ja jos olisi mahdollisuus pitää etukäteen esimerkiksi jokin työpaja, tapahtumakin saisi enemmän osallistujia.

– Suunnitelmia on yrittää jatkossakin viedä taidetta muuallekin kuin Loviisan keskustaan, hän sanoo.