Palveluliikenne lievittää yksinäisyyttä

Ensimmäinen asiakas. Veijo Pönkä istahti palveluliikenteen kyytiin ja kehui palvelua. Tie vei palvelutalolle. Kuva Mika Mykkänen
Pikkubussissa konkretisoituu, kuinka toisenlaiseksi autottoman ikäihmisen elämä muuttuu, kun julkinen liikenne katoaa.

LOVIISA Etelä-Suomen linjaliikenteen kuljettaja Simo Warjus kääntää nokan kohti Tesjokea. Kello on hieman yli aamuseitsemän keskiviikkona.

Hän ajaa ikäihmisille tarkoitettua palveluliikenteen pikkubussia.
– Kyllä tälle on selvä tilaus ja tarve. Loviisassakin väki vanhenee komeasti koko ajan, Warjus arvioi ja sanoo, että joinakin päivinä olisi hyvä jos autoja olisi parikin liikenteessä.
Hän sanoo, että liikuntarajoitteiset henkilöt otetaan myös kyytiin.

Vuodesta 2010 lähtien toiminut palveluliikenne on otettu hyvin vastaan.
– Meillä on kaiken kaikkiaan aika hyvä käyttöaste.

Warjus on ollut kuljettajana parisen vuotta. Toinen kuljettaja on Jari Jaatinen.
Liikennöintiä tehdään läpi vuoden.

Matkalla kohti päivän ensimmäistä asiakasta Warjus luettelee Loviisan seudulta paikkoja, joihin ei pääse julkisella liikenteellä. Lista on pitkä. Julkinen liikenne on tietyllä tapaa tasa-arvokysymys.

– Esimerkiksi huomenna on vuorossa Liljendalin suunta ja siellä on väkeä, jotka asuvat metsän keskellä, eivätkä todellakaan pääse minnekään.

– Se on monelle henki ja elämä, että esimerkiksi ruokavarastoja pääsee tankkaamaan.

Kyllä kelpaa. Stefan Sandström lähti kauppareissulle Ruotsinpyhtäältä. Häntä palvelee vikkelästi kuljettaja Simo Warjus. Kuva Mika Mykkänen

Haja-asutusalueella joukkoliikenteen näivettyminen tekee myös loven monen ikäihmisen sosiaaliseen elämään.
Ystävien tapaaminen jää satunnaiseksi ja pahimmillaan ikäihminen saattaa juuttua oman kotinsa vangiksi, jos läheiset eivät jostain syystä pääse kyyditsemään.

Palveluliikenteen käytön ohessa ikäihmiset pääsevät hoitamaan myös tärkeää sosiaalista kanssakäymistä. Kyydissä vaihdetaan kuulumisia ja kaupunkiin tullessa voi olla ystäviä odottamassa.

Ensin Esplanadin kävijät

Warjuksen keskiviikkoaamu ratin takana alkaa palvelutalo Esplanadiin menevien noudoilla eri puolilta Loviisaa.
Tesjoelta kyytiin nousee Veijo Pönkä. Hän on aamun ensimmäinen kyytiläinen. Warjus käy hakemassa asiakkaan ovelta asti ja saattelee turvallisesti sisälle.

Pönkä istahtaa tyhjän pikkubussin eturiviin. Hän arvostaa sitä, että neljän seinän sisältä pääsee tapaamaan muita ihmisiä.
– Tämä on näitä eläkeläisten iloja. Ihan hyvä, että tämmöinen on keksitty, Pönkä toteaa.

Hän sanoo, että Esplanadiin pääsy tarjoaa juttukavereita ja tekemistä. Kotona on liian usein yksinäistä. Hän käyttää autoa kolme kertaa viikossa.

– Mielellään tästä maksaa, kun ei tarvitse yksin olla.
Tesjoelta matka jatkuu Valkoon ja siitä ympäri kaupungin keskustaa.

Ensimmäisenä kyytiin noussut Pönkä pääsee samalla kotiseuturetkelle. Monia tuttuja paikkoja työuralta tulee vastaan.
Väki karttuu ja lopulta penkissä istuu kahdeksan palvelutaloon menijää.

– Tässä on samalla tutustunut ihmisiin, Arja Vauhkonen kehuu.
Suurin osa matkustajista on jo ehtinyt tulla tutuksi.

– Siellä jo kahvi odottaa juojia, Warjus toteaa ja ryhtyy saattelemaan väkeä kohti palvelutalo Esplanadin ovea.

Warjus kertoo, että hän osaltaan pyrkii myös katsomaan, että vanhuksilla on kaikki hyvin. Ongelmien ilmetessä hän ottaa yhteyttä ammattilaisiin.
– Tämä on erilaista mitä tavallisen linja-auton ajaminen. Tässä venytään vähän enemmän.

Apteekkiin ja kauppaan

Esplanadin jälkeen kuljettaja suuntaa kohti Ruotsinpyhtäätä. Sieltä on tulossa myös paljon kyydittäviä.
Ensimmäisenä kauppakyytiin nousee Paula Tuominen. Hän on menossa apteekkiin ja kauppaan.
– Eihän täältä ilman tätä pääsisi minnekään.

Samalla reissulla pääsee käymään myös torilla. Auto poimii väkeä kyytiin ympäri Ruotsinpyhtäätä.
– Käytän tätä maanantaisin ja keskiviikkoisin, Stefan Sandström kertoo ja sanoo, että hänelle kauppareissut tuttuine matkakumppaneineen on myös sosiaalinen tapahtuma.

Hänen mukaansa bussivuoroille kävely moottoritien varteen ei ole mukava vaihtoehto heikkokuntoiselle.

Matkaa tulee reilu kilometri ja kauppakassien takaisin raahaaminen ei tunnu ajatuksenakaan järkevältä.
– Maanantaisin ruukaa olla hiljaisempaa.

Sandström toivoo, että vuoroja saataisiin yksi lisää. Vuoro voisi lähteä liikkeelle niin, että se olisi perillä Loviisassa aamukahdeksalta. Se helpottaisi terveyskeskuksessa ja laboratoriossa asiointia.

Warjus mainitsee, että Ruotsinpyhtäällä palvelua käytetään aktiivisesti.
– Tämä on täyden palvelu auto, kun kauppakassitkin kannetaan sisälle, kohti Loviisan keskustaa matkustava Riitta Stenvall kehuu.
Autossa riittää puhetta, kun kuulumisia vaihdetaan ja tapahtumia päivitellään. Kyytiläiset antavat kiitosta kaupungille siitä, että palveluliikennettä järjestetään.

Kaupungilla on sopimus Etelä-Suomen linjaliikenteen kanssa.
Matkustajat maksavat kyydistä bussitaksan mukaisen hinnan. Kun auto tulee Loviisaan, voi kukin matkustaja mennä minne haluaa, kuten kauppaan, terveyskeskukseen tai asioille.

Mikä palveluliikenne?
  • Palveluliikenne on joukkoliikennettä, jossa kuljettaja auttaa matkustajaa tarvittaessa kyytiin nousemisessa, kyydistä poistumisessa ja tavaroiden kantamisessa.
  • Palveluliikenne kulkee ennalta määrättyä reittiä. Kuljettaja voi noutaa asiakkaan reitin ulkopuolelta, jos matka on lyhyt.
  • Palveluliikenteen ajoneuvot ovat yleensä pienempiä kuin tavalliset joukkoliikenteen linja-autot. Ajoneuvoissa on matala lattia tai pyörätuolihissi.
  • Palveluliikenne sopii erityisen hyvin henkilöille, jotka eivät voi käyttää tavallista joukkoliikennettä.