Pääuutiset
STUK:n pääjohtaja Laaksonen uskoo uraanin kierrätykseen
”Käytettyä ydinpolttoainetta ei pidä loppusijoittaa pysyvästi Suomen kallioperään”

15.02.2008

STUK:n pääjohtaja Jukka Laaksonen ei usko, että suomalaisten ydinvoimaloiden käytettyä uraanipolttoainetta ryhdytään laajamittaisemmin loppusijoittamaan pysyvästi Olkiluodon kallioperään.


Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan Jukka Laaksosen mielestä ydinvoimaloiden käytettyä uraanipolttoainetta ei pitäisi loppusijoittaa pysyvästi Suomen kallioperään. Pääjohtaja Laaksonen uskoo, että muutaman vuosikymmenen kuluessa uraanin kysyntä kasvaa ja maailmalla ryhdytään laajamittaisesti kierrättämään käytettyä ydinpolttoainetta jälleenkäsittelylaitoksilla. Vaikka uraanisauvojen pysyvästä loppusijoituksesta luovuttaisiin, ei Posiva Oy kuitenkaan rakenna Jukka Laaksosen mukaan turhaan kallioluolia 500 metrin syvyyteen Olkiluodon kallioperään. Niitä tarvitaan joka tapauksessa korkea-aktiivisten jälleenkäsittelyjätteiden loppusijoitukseen.
 

– Minä en usko, että tämä ydinpolttoaineen geologinen loppusijoitus kallioperään on mikään pitkäikäinen ratkaisu. Se mitä sitten lopullisesti, 40-50 vuoden kuluttua laitetaan sinne Posivan luolaan, niin on todennäköisesti tällaista lasitettua korkea-aktiivista jätettä, joka tulee joltakin ulkomaiselta jälleenkäsittelylaitokselta paluupostina Suomeen, Laaksonen arvioi. Laaksonen näkee, että ydinpolttoaineen kierrätykseen ajavat tulevaisuudessa ekonomiset ja ekologiset syyt. Tällä hetkellä kohtuuhintaista uraania on markkinoilla runsaasti eikä laajamittaista jälleenkäsittelyä pidetä vielä kannattavana. Suurin osa maailman käytetystä ydinpolttoaineesta odottelee voimaloiden välivarastoissa odottamassa lopullista ratkaisua, joka Laaksosen mukaan on kierrätys.

– Ydinreaktorissa uraanin energiasta käytetään hyväksi yhdellä kierroksella vain noin 3-4 prosenttia, ja loput 96 prosenttia jää jäljelle polttoainesauvoihin. Niiden hautaaminen lopullisesti kallioon olisi luonnonvarojen haaskausta, Laaksonen pohtii.

  Korkea-aktiivinen jälleenkäsittelyjäte kalliohautaan

  – Uraanin kierrätys lähtee ennen pitkää joka tapauksessa käyntiin. Se on ainoa tapa varmistaa kestävä kehitys pitkällä tähtäimellä. Ilman kierrätystä uraani loppuu, mutta kierrätyksen kanssa sitä riittää loputtomiin, Laaksonen linjaa.

Jos johtava ydinturvallisuusviranomainen on sitä mieltä, ettei käytettyä ydinpolttoainetta kannata loppusijoittaa, niin miksi Posiva jatkaa edelleen sen valmistelua?

– Sitä on järkevää jatkaa siitäkin syystä, että saadaan tärkeää vertailutietoa mitä se maksaa. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä keskustelemaan joistakin muista vaihtoehdoista, kun tiedetään tämän ratkaisun hinta näin pienen maan kannalta. Eikä meiltä voida laskuttaa suurta ylihintaa jälleenkäsittelystä, Laaksonen kertoo.

– Ja kyllä nämä nyt kehitettävät ratkaisut ovat käyttökelpoisia myös sen korkea-aktiivisen jälleenkäsittelyjätteen loppusijoitukseen. Yksi kysymysmerkki on, että tarvitaanko pitkässä juoksussa niitä kuparikapseleita, vaan saadaanko jäte sellaiseen muotoon, ettei kapseleiden käyttö ole tarpeellista. Näyttää siltä, että valtaosa nyt tehtävistä panostuksista voidaan hyödyntää, kuten kaikki nämä turvallisuusanalyysit, joita tarvitaan joka tapauksessa, Jukka Laaksonen arvioi. Hänen mukaansa on tärkeää, että Posiva jatkaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen valmistelua, vaikkei siihen lopulta päädyttäisikään.

-Ei siinä muuta vaihtoehtoa ole. Niin kauan kuin meillä ei mitään muuta ratkaisua ole, niin täytyyhän meillä olla tämä yksi uskottava ratkaisu. Se on ollut suomalainen ajattelutapa, että meillä täytyy olla yksi ratkaisu, joka pystytään toteuttamaan kotimaisin voimin ja ilman tarvetta uusiin innovaatioihin. Tämä prosessi ja sen osat ovat meillä hallussa, Laaksonen vakuutti. Myös Posivan suunnitelmissa on varauduttu siihen, että käytetty ydinpolttoaine voidaan milloin tahansa, myös tilojen sulkemisen jälkeenkin vielä palauttaa jälleenkäsiteltäväksi.

Ydinjätekysymys muualla ratkaisematta

  Ovatko tähän ydinjätefilosofiaan ajaneet pikemminkin poliittiset kuin tekniset paineet?

– Minusta on ihan järkevää, että pystymme näyttämään, että ratkaisu on olemassa ja että siitä kyetään päättämään. Missään muussa maassa ei ole pystytty tekemään päätöksiä käytetyn ydinpolttoaineen ratkaisuista, vaan siellä katsotaan mitä naapuri tekee. Jonkun pitää näyttää mallia, että on myös tällainen loppusijoitusratkaisu, Laaksonen perustelee. Loviisan ydinvoimalan käytetty polttoaine palautettiin vuoteen 1996 saakka Venäjälle kierrätettäväksi Laaksosen visioimalla tavalla, mutta Laaksosen mukaan venäläisten prosessi ei toiminut eikä toimi vieläkään hyväksyttävällä tavalla.

– Venäläisillä itsellään tämä korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitus on kokonaisuutena ratkaisematta. Kyllähän siellä uraania kierrätetään ja Loviisan voimalan polttoaine on varmaan kierrätetty useaan kertaan muissa reaktoreissa. Jos vientiä olisi jatkettu, niin kyllä siihen olisi jossain vaiheessa liitetty vaatimus, että korkea-aktiivinen jäte palautetaan Suomeen. Siihen olisi tarvittu näitä loppusijoitustiloja, Laaksonen kertoo.

Venäjä on Laaksosen mielestä tulevaisuudessa mahdollinen yhteistyökumppani suomalaisten ydinvoimaloiden polttoaineen jälleenkäsittelyssä. Tällä hetkellä ydinenergialaki kieltää ydinpolttoaineen tuonnin ja viennin, mutta asetelma voi muuttua vuosikymmenten kuluessa. Jälleenkäsittelylaitosten toiminta Venäjällä on Laaksosen mukaan sitä ennen saatava hyväksyttävälle tasolle ennen kuin asiasta voidaan ryhtyä edes keskustelemaan.

-Kyllä venäläiset pitää saada kehittämään oma systeeminsä niin, että he pystyvät huolehtimaan hyväksyttävästi korkea-aktiivisesta jätteestä. Nykyisin he jälleenkäsittelevät polttoaineen, ja siirtävät syntyvän korkea-aktiivisen jätteen varastoihin odottamaan ratkaisuja. Se lopullinen ratkaisu on heillä vielä avoinna, Laaksonen sanoo.

  Fennovoima onnistunut yhdistelmä

  Pääjohtaja Jukka Laaksonen pitää hyvänä Fennovoiman ja saksalaisen E.ONin tuloa Suomen energiamarkkinoille.

– E.ONin liikkeellelähtö Loviisassa oli erittäin epäonnistunut. Hanke tuli esille niin, että pelkästään E.ON halusi ostaa maata Loviisalta, ja koko hanke sai julkisuudessa ikävän leiman. Sittemmin näyttävät Fennovoimassa oppineen läksynsä, ja nyt hanke näyttää ihan positiiviselta ja ammattimaiselta.

– Tärkeää oli myös, että taustalla olleet suomalaiset omistajat ovat tulleet ulos kuorestaan. Fennovoiman omistajarakenne on samankaltainen kuin TVO:ssa, ja se on nyt tällainen kansallinen hanke. Saksalaisen E.ONin panos Fennovoimassa on hyvin onnistunut. He tuovat Fennovoimaan monenlaista osaamista ja rahaa sekä muita resursseja. Se on hyvä yhdistelmä saksalaista ja suomalaista osaamista. Fennovoimalla on kaikki onnistumisen edellytykset ja riittävä ydintekninen perusta, Jukka Laaksonen kehuu.

Vastoin yleistä käsitystä Jukka Laaksonen arvioi venäläisillä olevan hyvät mahdollisuudet osallistua Suomen seuraavien ydinvoimaloiden tarjouskilpailuun.

– Alunperin Suomeen suunniteltu venäläinen VVER-tyypin ydinvoimalaitos on Fennovoiman ja Fortumin kannalta varsin varteenotettava vaihtoehto. Esimerkiksi, jos Fennovoima haluaisi rakentaa kaksi pienempää laitosta, olisi venäläinen laitos teholtaan ainoa siihen kokoluokkaan sopiva valmis ratkaisu. Loviisa 3-tyyppinen venäläinen laitos voisi hyvin sopia myös tähän eurooppalaiseen standardiin. Sen konsepti on paperilla erittäin hyvä, kunhan varmistetaan, että myös sen toteutus tehtäisiin laadukkaasti, Laaksonen puntaroi. Loviisa 3-tyypin laitoksia on rakennettu muun muassa Kiinaan.

  Suojavyöhyke ei ole aivan ehdoton

  Seuraavan ydinvoimalan sijoituspaikkojen paremmuuksia Laaksonen ei tarkemmin ryhtynyt arvioimaan. Laaksosen mukaan viiden kilometrin suojavyöhykekysymys sai Loviisan Valkossa odotettua suuremman merkityksen. Valkon tapauksessa STUK pysyi kannassaan, että 5 km:n säteellä ei saisi asua enemmän kuin 200 ihmistä. Ohjetta voidaan Laaksosen mukaan kuitenkin tulkita paikkakuntakohtaisesti.

– Missään muualla Euroopassa ei voitaisi mitenkään noudattaa tällaista 5 km:n suojavyöhykettä. Siellä tiheämpi asutus lähtee yleensä laitosalueen aidasta, sanoi Laaksonen.

-Valkossa ratkaisevaa oli se, että Valkon niemestä ihmisiä voitaisiin evakuoida vain yhteen suuntaan, mikä on väestönsuojelun kannalta ongelma. E.ON:in havittelema tontti Loviisan voimalaitokseen johtavan tien kohdalla oli Laaksosen mukaan îmuutenkin vähän sellainen omituinen paikkaî. Suojavyöhykekysymys saattaa nousta esille myös Simossa.

– Simon Karsikko vaikuttaa kaikin puolin ideaalilta sijoituspaikalta, mutta sielläkin viiden kilometrin säteen sisälle saattaisi jäädä tällainen Hepolan kylä. Sieltä voidaan ehkä löytää laitospaikka niin, että kylä jää alueen ulkopuolelle. Toinen vaihtoehto on, että suojavyöhyke voi joustaa, jos se muuten on järkevää. Ratkaisevaa on, että kylä voidaan tarvittaessa evakuoida kahteen ilmansuuntaan. Ei välttämättä tarvitse piirtää mitään ympyrää, vaan voidaan tehdä sellainen kaava, jossa tällainen 4,5 kilometrin päässä oleva kylä jäisi suojavyöhykkeen ulkopuolelle, Laaksonen kuvailee suojavyöhykkeeseen ajateltua lommoa.

-Karsikossa tämä paikka olisi muuten aika luonteva. Syväväylä sekä Tornion terästehtaat ovat aivan lähellä. Ei Suomen kartalta paljon parempia paikkoja löydy, Laaksonen kehui Simoa.

  Hukkalämpö Helsingin kaukolämmitykseen

  Pääjohtaja Jukka Laaksosen mukaan Loviisan seudulle suunniteltuja ydinvoimaloita olisi kansantalouden kannalta järkevää käyttää pääkaupunkiseudun kaukolämmitykseen.

– Uudessa ydinvoimalassa ajetaan noin 2.000 megawattia lämpöä mereen, kun osa siitä voitaisiin hyvin käyttää pääkaupunkiseudun lämmittämiseen. Hukkalämmön hyödyntämistä pitäisi ajaa kansallisena hankkeena ja saada kaukolämmön käyttäjät Helsingissä kiinnostumaan asiasta, Laaksonen totesi. Hänen mukaansa uusien ydinvoimaloiden sijoittaminen samalle alueelle ei kuitenkaan ole iso ongelma, vaikkei hukkalämpöä hyödynnettäisikään.

– Ei se kovin iso ongelma ole. Jäähdytysvedet voidaan siirtää avomerelle niin, että haitat ovat mahdollisimman pienet. Ongelmia voi sen sijaan tulla vastaan kantaverkon kuormituksen kautta. Esimerkiksi Olkiluodossa mahdollisen Olkiluoto nelosen yhteys kantaverkkoon ei tulisikaan enää nykyistä yhteyttä pitkin, vaan erillisellä siirtoyhteydellä yli 100 kilometrin päähän laitokselta, Laaksonen sanoi.

Ranskalaisessa mediassa Suomen säteilyturvakeskusta on arvosteltu tinkimättömyydestä ja liian tiukoista vaatimuksista, jotka ylittävät alan eurooppalaiset standardit. Ne ovat ranskalaisten mukaan johtaneet Olkiluoto 3:n viivästymisiin. Pääjohtaja Laaksonen on kuullut kritiikistä, mutta ei pidä sitä perusteltuna.

– Eivät Suomen vaatimukset olennaisesti poikkea muista eurooppalaisista. Arevan peruskonseptissa on jo otettu huomioon sydämen sulaminen, joka on pohjoismaista tullut vaatimus. Se on toteutettu myös jo meidän toimivilla laitoksilla. Toinen iso juttu on tämä varautuminen matkustajalentokoneen törmäykseen, ja näyttää siltä, että siitäkin on tulossa tällainen globaali standardi. Se on yksi EPR:n (eurooppalaisen painevesireaktorin) kilpailuvaltti maailmalla, koska siinä se on helposti toteutettavissa, Laaksonen sanoi.

-Kaikki muu mitä täällä vaaditaan siihen lisää, on îpeanutsî isossa kokonaisuudessa, eivätkä lisää kustannuksia. En koe sitä mitenkään ongelmaksi. Meillä on hyvä yhteistyö amerikkalaisten ja ranskalaisten kanssa ja vertaamme usein näitä suomalaisia ja ranskalaisia vaatimuksia, Laaksonen kertoi.

  STUK:n tiukka linja yllätti ranskalaiset

  – On totta, että joka paikassa maailmalla ei ole näin tiukkaa valvontaa. Me olemme pitäneet kiinni siitä, ettei spesifikaatioista tingitä, tai sitten pitää selvittää tarkasti miksi niistä voidaan poiketa. Tämä on ollut yllätys ranskalaisille, että täällä vaaditaan heidän omien spesifikaatioiden tarkkaa noudattamista, Laaksonen linjasi.

– Ranskalainen tyyli ainakin tällaisessa ensimmäisessä hankkeessa näyttää olevan, että joitakin ratkaisuja voidaan inspiroida paikan päällä, ja piirtää suunnittelukuvat myöhemmin sen perusteella mitä tuli tehtyä. Se tyyli ei kelpaa meille. Meillä halutaan nähdä suunnitelmat ensin, Laaksonen puolustautui ranskalaiskritiikille.

– Olkiluodon kokemusten jälkeen sekä teollisuus että myös Areva ovat oppineet tuottamaan hyvää laatua. Tässä on jouduttu rakentamaan ylös kokonainen ydinvoimateollisuuden ala, joka ajettiin alas Tshernobylin jälkeen, Laaksonen totesi.

Hänen mukaansa yksi Olkiluoto 3:n tärkeimmistä opeista on ollut, että voimayhtiöiden ja viranomaisten valvonta on tärkeää, jotta osat ja rakenteet todella tehdään hyväksyttyjen spesifikaatioiden mukaisiksi. Jos ja kun ydinvoimaloita ryhdytään rakentamaan maailmalle tiheämmässä tahdissa, olisi tarpeen saada aikaiseksi eurooppalainen tai mieluummin maailmanlaajuinen standardisointi, jossa laadun valvontaa voisivat tehdä myös hyväksytyt luokituslaitokset.

  Ydinvoimabuumi alkanut maailmalla

  Pääjohtaja Jukka Laaksonen näkee, että ydinvoimaloita ryhdytään jälleen rakentamaan laajasti eri puolilla maailmaa.

– Laskin juuri, että maailmassa on 30 ydinenergiaa käyttävää maata, joista 24 maassa on aktiivisesti ryhdytty valmistelemaan ydinvoiman lisärakentamista. Vain kuudessa ydinvoimamaassa ei tällä hetkellä valmistella uusia hankkeita. Nämä kuusi maata ovat viisi eurooppalaista; Ruotsi, Saksa, Belgia, Hollanti, Espanja sekä Meksiko, Laaksonen luetteli.

– Sitten on kymmeniä muita maita, joissa on virinnyt innostus ryhtyä rakentamaan ydinvoimaa. On järkyttävää, miten nämä kehitysmaat ovat innostuneet asiasta. Meilläkin on käynyt chileläisiä, turkkilaisia, egyptiläisiä, saudeja, arabiemiraatteja, malesialaisia, vietnamilaisia, indonesialaisia ja thaimaalaisia, jotka kehuvat ryhtyvänsä pian rakentamaan ydinvoimaa. Meillä käy joka paikasta ryhmiä kyselemässä kokemuksia ydinvoiman viranomaisvalvonnasta, Laaksonen mietti. Hänen mukaansa Suomen ydinvoimapäätöksen jälkeen STUK on suorastaan ruuhkautunut eri maiden ydinvoimaturistientulvaan.

–Olemme todenneet, että me emme voi ryhtyä ottamaan vastaan tällaista ydinvoimaturismia yksitellen, vaan järjestämme elo-syyskuun vaihteessa viikon mittaisen kurssin kaikille aiheesta kiinnostuneille, kertoi Laaksonen.

-Taustalla on maine, että Suomessa osataan yleensä organisoida ja hoitaa tällaiset asiat. Siinä on vähän samaa kuin isojen urheilukisojen järjestäminen tai kännyköiden valmistuksen suunnittelu, se sujuu meiltä suomalaisilta, Laaksonen vertasi.

  Sosnovy Borin turvallisuus parantunut

  Jukka Laaksosen mielestä Suomenlahden itärannalla olevan Sosnovy Borin ydinvoimalan turvallisuus ja ympäristönsuojelu ovat kehittyneet merkittävästi viimeisen 14 vuoden aikana.

-Tällä hetkellä Sosnovy Borin voimala ei ole enää sen suurempi uhka kuin muutkaan ydinvoimalaitokset, Laaksonen arvioi. Turvallisuusvastuun siirtyminen viranomaisilta laitoksen käyttäjille oli Laaksosen mukaan käänteentekevä muutos voimalan turvallisuuskulttuurissa.

STUK:n pääjohtaja Laaksonen ei ole huolissaan myöskään Loviisan voimalaitoksen tilasta eikä siitä, että sen omistaja on pörssiyhtiö.

-Olen ollut tyytyväinen, että Fortumin myllerryksissä Loviisan voimalaitos on säilynyt omana yksikkönä, ja toiminnan johtovastuu on säilynyt selkeästi voimalaitoksen väellä ja sille on osoitettu riittävät resurssit, Laaksonen kiittelee. Fortumin muuttuminen pörssiyhtiöksi ei ole juurikaan näkynyt STUK:n suuntaan.

Helmikuun alussa 60 vuota täyttänyt Jukka Laaksonen työskennellyt Säteilyturvakeskuksessa vuodesta 1974 lähtien. 1980-luvulla hän oli ulkomailla töissä kahteen otteeseen. 1981-1982 hän toimi USA:n ydinturvallisuusviranomaisen erikoistehtävissä ja 1987-1989 kansainvälisen Atomienergiajärjestön IAEA:n palveluksessa Wienissä. Vuonna 1989 hänet valittiin STUK:n ydinturvallisuusosaston johtajaksi. Vuodesta 1997 hän on toiminut STUK:n pääjohtajana. Laaksonen on myös aktiivisesti osallistunut kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n johdon hankkeisiin pääjohtaja Mohammed ElBaradein luottomiehenä. Parisen vuotta sitten Jukka Laaksonen johti työryhmää, joka arvioi miten luotettavasti Irakin kokemusten perusteella uusitut IAEA:n valvontamenetelmät estävät ydinaseiden leviämisen vääriin käsiin. Laaksosen mukaan ryhmän monet suosituksen johtivat ydinmateriaalin valvonnan voimakkaaseen kehittämiseen.
  e-mail  Arto Henriksson

    [ Takaisin ]


onnittelut

Nimipäiviään viettää .
Onnea!