Psykologi Keijo Tahkokallio Ruotsinkylässä:
Hyvä kasvattaja opettaa lapsen odottamaan
14.11.2006
Psykologi Keijo Tahkokallio on sitä mieltä, että suomalaislapsilla on liian suuri vapaus tehdä valintoja.
Hyvässä vanhemmudessa on psykologi Keijo Tahkokallion mukaan kaksi perustavaa periaatetta. Ensimmäinen on, että vanhemmat pitävät lapset lähellä. Toinen periaate koskee marssijärjestystä. Se tarkoittaa, että aikuiset menevät edellä ja lapset perässä.
Tahkokallio kertoi vanhemmuudesta Ruotsinpyhtään Ruotsinkylän lastenjuhlassa lauantaina. Lapset olivat maamiesseuran talon juhlasalissa katsomassa taikuri Max Merliniä sillä aikaa kun Tahkokallion vanhempien parkki oli toiminnassa.
Marssijärjestykseen Tahkokallio otti yksinkertaisen esimerkin arkielämästä. Kummat menevät ensin ottamaan herkkuja kahvipöydästä? Väärin menee, jos lapset painuvat pöydän ääreen ensimmäisinä.
-Kasvatuksen tärkein periaate on se, että lapset oppivat odottamaan, Tahkokallion teroitti.
Näkö- ja puheyhteys säilytettävä
Läheisyyden periaate juontuu syvältä meidän kaikkien primitiivisistä tarpeista. Jos lapsi huomaa olevansa yksin, hän säikähtää ja stressihormoni alkaa jyllätä. Luonnollinen reaktio poikaselle. Jos lapsi alle kouluikäisenä kokee näitä stressitilanteita liikaa näillä kokemuksilla on yhteys myöhempien ikäkausien masennukseen.
Tahkokallio kertoi, että puhuttaessa kuusivuotiaista tai nuoremmista parasta on, jos jompikumpi vanhemmista on koko ajan näkö- ja puheyhteydessä lapseen.
-Jos äiti tai isä on keittiössä ja lapsi pihalla, on ikkuna auki. Puhe ja näköyhteys pelaa. Ja jos lapsi menee nurkan taakse aikuinen menee pihalle, Tahkokallio opasti.
Ennen isommat lapset pitivät huolta nuoremmista pihalla. Nyt näin ei enää ole. Isommat lapset ovat poissa omissa ympyröissään pelaamassa tietokoneella esimerkiksi pleikkaria.
Televisiosta ei ole oikein lastenvahdiksi.
-Alle kolmivuotiaalle tunti televisiota päivässä on liikaa. Kansainvälinen suositus on, että alle kolmivuotiaan ei pitäisi katsoa televisiota lainkaan.
Tahkokallion mukaan syynä suositukseen on se, että lapsen herkässä kehitysvaiheessa oleva hermostomekanismi alkaa sopeutua television kuvan nopeaan rytmiin. Seurauksena on, että hermojärjestelmä, jonka kautta lapsi havainnoi maailmaa ei kehity normaalisti. Lapsi alkaa reagoida näkemäänsä ja kuulemaansa liian nopeasti, ylivilkkaasti.
Televisio aiheuttaa ongelmia vanhemmillekin lapsille. Tiedetään, että jo seitsemän, kahdeksan vuotiaat katsovat Salaiset elämät-sarjaa. Sitten käy niin, että kahdeksanvuotias tyttö kysyy äidiltään: Äiti milloin minulle tehdään ensimmäinen abortti?
Amerikkalaisen koulun salaisuus
Tahkokallion mukaan suomalaisilla lapsilla on nykyään tavattoman suuri vapaus valita itse. Aikuiset eivät opeta lapsille hyviä valintoja.
Hän kertoi suomalaisen kokeneen peruskoulun opettajan kokemuksista Yhdysvalloissa.
Tämä opettaja hämmästeli sitä, kuinka hyvä ja luonteva kuri amerikkalaisen koulun oppitunneilla oli. Lapset olivat iloisia ja kohteliaita ja siirtyivät luokasta toiseen kaikessa rauhassa ilman turhaa hälinää.
Suomalainen opettaja päätti ottaa selvää, mikä taika amerikkalaisessa opetuksessa piili, kun koulun ilmapiiri oli aivan toisenlainen kuin Suomessa. Lopputulos kuuden kuukauden kokemusten jälkeen oli, ettei amerikkalaisen koulun opettajilla ollut mitään salaisuutta. Ero lasten käytöksessä johtui kotikasvatuksesta.
Se, että suomalaislapset pärjäävät niin mainiosti kansainvälisissä peruskoululaisten taitoja mittaavissa tutkimuksissa johtuu Tahkokallion mielestä siitä, että meillä on niin laadukas peruskoulu.
Lasta opastettava oikeisiin valintoihin
Aikuisten tehtävänä on kouluttaa lapsen etuotsalohkoa tekemään sellaisia valintoja, jotka edistävät hyvää elämää.
Tahkokallio huomautti, että itsekkäästä lapsesta kasvaa itsekäs aikuinen, mistä seuraa yksinäisyys ja kysymys mikä minussa on vikana. Ja kysymystä seuraa masennus.
-Kodin tehtävänä on antaa vaistonvaraisia perustottumuksia, käytösrutiineita, jotka auttavat pärjäämään yhteisöissä. Jos lapsi ei saa opastusta valintoihin on pahimmassa tapauksessa seurauksena syrjäytyminen, Tahkokallio totesi.
|
Jouni Lappalainen
