Onkijoitakin syyllistetään jo

Eläinsuojelulain tiukka tulkinta, jonka mukaan kaikki saaliskalat pitää välittömästi pyydystämisen jälkeen asianmukaisesti lopettaa, jakaa rajusti kansaa ja erityisesti onki- ja pilkkikilpailijoita Suomessa. Eikä siinä vielä kaikki. Myös onkimadot ja -toukat kuuluvat eläinsuojelulain piiriin. Myöskään niille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Kiista eläinsuojelulain tulkinnasta putkahti laajempaan julkisuuteen huhtikuussa Kemissä järjestettyjen SM-pilkkikilpailujen yhteydessä, jossa järjestäjä ohjeisti, että ”saaliiksi saatu kala suositellaan lopetettavaksi välittömästi ennen talteenottoa”. Edellisissä vuoden 2018 kisoihin Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK oli muuttanut kilpailusääntöjä niin, että saaliskalat määrättiin lopetettavaksi välittömästi ennen talteenottoa.
Määräyksen muuttaminen suositukseksi, sai eläinsuojelulain valvoja takajaloilleen. Viranomainen viestitti, että ”Laki on selkeä. Kaloja ei saa jättää jäälle sätkimään ja tukehtumaan”.

Tiistaina kiista läikähti valloilleen myös Loviisan Sahaniemessä, jonne oli kokoontunut noin 30 eläkeläistä Eläkeliiton rannaltaonginnan piirinmestaruuskilpailuihin. Kisoista oli tehty eläinsuojeluilmoitus valvontaviranomaiselle, jonka odotettiin saapuvan tarkistamaan olivatko kaikki sintit surmattu lain vaatimalla tavalla. Valvontaeläinlääkäri ei tällä kertaa ehtinyt paikalle, mutta kommentoi seuraavalla aukeamalla eläinsuojelulain tulkintoja.
Hänenkin viestinsä on selvä. Eläinsuojelulaki koskee myös kaloja sekä onkimatoja ja -toukkia.

Monet maallikot ovat laintulkinnasta ymmärrettävästi hämillään. Suurin osa kalastuskilpailun osallistujista kieltäytyy noudattamasta tiukkaa laintulkintaa. Kalakilpailut kestävät tarkasti rajatun kellonajan, ja kalan asianmukainen tappaminen teettää lisätyötä ja vie arvokasta kalastusaikaa sekä pienentää saalista. Lisäksi on sanottu, että kymmenien piikikkäiden kalojen välitön lopettaminen rantakivikossa aiheuttaa usein haavoja sormiin sekä lisää tapaturmariskiä.

Mene ja tiedä, mutta kiista laintulkinnasta on joka tapauksessa yhä kuumenemassa. Vaikka lain soveltamisala kaikkiin eläimiin on periaatteessa selkeä, koskee kaloja erillisessä lopetusasetuksessa vain vaatimus siitä, että ”eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana”.
Kiista on siksikin kuumenemassa, että vuonna 1996 voimaan tullutta ”eläinsuojelulakia” ollaan parhaillaan uudistamassa ”eläinten hyvinvointilaiksi”, joka on eduskunnan käsittelyssä ja tulossa voimaan vuoden 2020 alussa.

Vaatimus kalojen välittömästä lopettamisesta ei koske pelkästään vapaa-ajan kalastajia, vaan yhtälailla myös ammattikalastajia. Nyt esille noussut laintulkinta tekee myös useimmista ammattikalastajista lainrikkojia. Esimerkiksi tonneittain silakkaa pyytävissä troolareissa tai muikkunuottauksissa ei ole käytännössä mahdollista järjestää välitöntä ja kivutonta lopetusta jokaiselle yksittäiselle muikulle tai silakalle. Vanha kansansävel ”Hailii happamii, Kymin mamman tappamii!”, nousee arvoon arvaamattomaan.

Sahaniemen kalakisasta tehty ilmianto ja iäkkäiden eläkeläisonkijoiden syyllistäminen lainrikkojiksi ovat turhan rajuja seurauksia tiukentuneista eläinsuojelulain tulkinnoista. Hieman kärjistäen, myös ongintaa tai pilkintää aloitteleville alaikäisille se voi olla ensimmäinen tahaton askel laittomuuksien tiellä.

Laki on silti laki, jota on lähtökohtaisesti noudatettava. Rajanveto ja tulkinnat ovat kuitenkin monesti ylivoimaisen vaikeita. Esimerkiksi verkkokalastuksessa kalat kituvat usein pitkään ennen kuolemaa. Samoin pitkäsiimassa. Eikä katiskassakaan liene kivaa pitkään olla. Monien mielestä monien kalojen luonnollinen tapa on kuolla tukehtumalla petokalan tai -linnun vatsassa.

Useimmat hyväksyvät näkemyksen, että nisäkkäät tuntevat kipua ja tuskaa. Nyt keskustelu on siirtynyt kalojen kiputuntoon, ja seuraavaksi rajaa pyrittäneen vetämään matojen, toukkien ja muiden selkärangattomien kiputuntoihin. Eettinen kalankäsittely ja välitön lopettaminen sekä onkimatojenkin tainnuttaminen ovat kaikin puolin kannatettavia tapoja, joita monet jo vapaaehtoisesti mielellään noudattavat. Neuvontaa ja valistusta eettisestä kalankäsittelystä on syytä lisätä.

Kaikkien luontokappaleiden kaikkea turhaa kipua on aina syytä pyrkiä välttämään, jos se on järkevästi mahdollista. Laintulkinnoissa on kuitenkin syytä pitää tolkku mielessä, jotta ei turhaan syyllistetä lainrikkojiksi vilpittömiä vapaa-ajan kalastajia eikä ammattikalastajia.