Nyt saisi olla sopivasti kuivaa, poutaa ja tuulista

Myöhässä. Viime vuonna tähän aikaan Patrick Ståhls jo pui vehnää, sunnuntaina 3.9. näytti menevän vielä kolmisenkin viikkoa. Kuva Auli Henriksson
Kasvustot valmistuvat hitaasti puintikuntoon. Suomenkyläläinen Patrick Ståhls toivookin nyt syys- ja lokakuuksi onnistuneen puinnin varmistavia kelejä. Sadetta ei enää tarvittaisi.

SUOMENKYLÄ 28-vuotias Patrick Ståhls on seudun nuorimpia, jos ei nuorin maanviljelijä. Hän isännöi vaimonsa Emilian kanssa lapsuudenkotiaan, joka on isoisän äidin puolelta periytynyt tila Suomenkylässä. Lisäksi peltoja ja metsää on isoisän isän puolelta jääneestä tilasta Viirilän Musassa.
Viljelyssä on 113 hehtaaria, eniten vehnää, lisäksi rapsia ja kauraa.
– Minulle on kerrottu, että neljä-viisivuotiaana ajoin heinää traktorilla. Jalat eivät ylettyneet polkimille, joten jonkun piti laittaa vauhtiin, hän hymyilee.
”Apupojasta” isännäksi hän siirtyi 2014. Kolmesta sisaruksesta Patrickille tilan jatkaminen oli luontevinta. Viljanviljelyn lisäksi hän tekee maatalouskoneilla kone- ja metsäkoneurakointia, etenkin talvisin ja keskikesällä on aikaa ja tarvetta lisätöille. Oman koneurakointiyrityksen käynnistäminen 2013 viivästytti lopputyön tekoa, mutta agrologin paperit hän sai tammikuussa 2016.
– Jotain on pakko keksiä tähän viljelyksen rinnalle. Metsäkoneurakointi sopii hyvin, ja kesällä oli muun muassa energiapuun korjausta.
Kotitilalta hän ollut pois lukion jälkeisen armeijan ja opiskelut, muuten maisema ikkunan takana on pysynyt tuttuna.

Kasvu viivästynyt

Kasvukausi on tänä syksynä pahasti jäljessä.
– Reilusti jäljessä ollaan. Viime vuonna aloitin vehnän puinnin 3.9., nyt ei pääse puimaan vielä kauraakaan. Viljasadon määrä ja laatu vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna näyttää hyvältä, mutta laadusta ei vielä tiedä tarkkaan. Riski sille, etteivät vehnä ja rapsi ehdi valmistua, on olemassa.
Viljelijä toivookin kelillisesti hyvää syys- ja lokakuuta.
– Sään armoilla tässä ollaan joka kesä, mutta onhan ainakin joku jota syyttää, Ståhls virnistää.
Maanviljelijä tottuu seuraamaan säätä koko ajan ja kasvuspurtti on toiveissa.
– Kuivaa, poutaa ja tuulta sopivasti, hän ynnää toivomansa kelit.
Koko kesä on ollut kosteaa, joten riski kasvitaudeille on kohonnut.
– Vähintään kolme neljä kertaa viikossa käyn katsomassa kauempana olevat pellot, nämä kodin ympärillä olevat nyt näkee päivittäin.
Keväällä ja syksyllä maanviljelijän päivät ovat pitkiä, kevättöissä menee helposti aamukuudesta iltayhdeksään. Syksyllä puimaan pääsee yleensä kello 11-12 aikoihin, sitä ennen pitää hoitaa muita töitä esimerkiksi kuivurilla. Syystöiden aikaan Ståhls nukkuu sohvalla, sillä kuivurissa on käytävä parin tunnin välein.
Seudun tiloilla on pääsääntöisesti omat kuivurit, pieniä määriä hän kuivaa viljaa muille.
– Yhteistyö on kyllä lisääntynyt viime aikoina, esimerkiksi yhteisiä koneita on.
Tilanpitoa jatkavat samanikäiset nuoret ovat seudulla harvassa. Moni tekee kotitilalla kyllä töitä, mutta eivät ole lähteneet yrittäjiksi.

Jyviä. Kauran puintiin oli vielä matkaa. Kuva Auli Henriksson

Hinta alhaalla

Luomutuotantoon siirtyminen on käynyt mielessä. Luomutuotannosta otetaan jo nyt vinkkiä kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämiseen. Jos olisi omaa karjaa, josta saataisiin lannoitetta luomupelloille, vaihto olisi helpompaa. Vuoroviljelyyn on suunnitelmissa ottaa hernettä. Luomutuotannossa hän arvioi työmäärän lisääntyvän, mutta toisaalta tasoittuvan pidemmälle ajanjaksolle.
Viljojen kysyntä on pysynyt melko ennallaan, mutta kotimaisen viljan hinta on hyvin alhainen.
– Melkein turhauttavaa, hän toteaa hintapolitiikasta, mutta jatkaa uskovansa suomalaiseen puhtaaseen ruokaan.
EU:ssa on samat markkinat, mutta eri pelisäännöt. Suomessa saa käyttää rajoitetusti kasvinsuojeluaineita kasvukauden aikana, esimerkiksi elintarvikeviljaa ei saa ruiskuttaa glyfosaatilla. Englannissa taas esimerkiksi käytetään glyfosaattia tuleennuttamiseen, jotta vilja valmistuu ja kuivuu nopeammin.
Ammatillisesti tukena on ruotsinkielisten maataloustuottajien järjestö, myös sosiaalisessa mediassa on ryhmiä, joista saa tarvittaessa neuvoja.
– Myös lähiverkosto tässä kylillä on tärkeä. Jokainen on hyvä jossain, ja omia kokemuksia jaetaan, ei mietitä että se olisi ”teollisuusvakoilua”, vaan avoimesti kerrotaan vaikkapa kasvitaudeista.

Kotitila. Emilia ja Patrick Ståhls takanaan päätalo, jota korjataan parhaillaan. Muita kunnossapidettäviä tuotanto- ja säilytystiloja on kymmenkunta. Kuva Auli Henriksson

Aikuisiksi yhdessä

Patrick ja Emilia menivät naimisiin viime kesänä. Hääkuviakin otettiin tietenkin pellolla. Yhdessä nuoret ovat olleet yläkouluajoista asti, nyt jo 12 vuotta. Emilia on Lapinjärven Kapellby skolassa erityisopettajana. Pari nauraakin, että maanviljelijän puolisolle opettajan ammatti on oikein sopiva, kun on pitkät kesävapaat.
Seurusteluaikoina Emiliakin istui paljon traktorissa ja ajaa tarvittaessa itsekin. Maatalousyrittäjän puoliso kun on melkein pakostikin mukana tilan töissä tavalla tai toisella.
– Tässä on töissä heti kun astuu ulos, siksi lomailuun tarvitsee yleensä passin, Patrick huomauttaa.
Häämatka on ajoitettu myöhään syksyyn, jotta puinnit on varmasti ehditty tehdä.
Kotitalon kunnostus aloitettiin toukokuussa ja mittavan remontin on tarkoitus valmistua noin vuodessa. Talon lisäksi kunnossapidettäviä halli- ja säilytysrakennuksia on kuivurin lisäksi kymmenkunta.
– Pihapiirikin pitäisi laittaa, pari pohtii jatkuvaa kunnossapitoa vaativia kohteita.
Maataloudessa tukibyrokratia vie yrittäjältä paljon aikaa. Patrick toteaa olleensa 6-vuotias kun Suomi liittyi EU:hun, joten hän ei muuta aikaa viljelijänä tiedä, mutta paperityön kyllä lisääntyvän koko ajan. Isoja asioita olivat tukimaksatuksen viivästyminen, joka johti traktorimarsseihin. Vuoden 2015 hän muistaa hyvin, kun oli opetellut ensin kaikki ajatellen että viis vuotta mennään näillä säännöillä, kun jo vuodessa meni suuri osa säännöistä uusiksi.
– Hyvä on niin kauan, kun ei joudu maksamaan siitä, että viljelee, hän sanoo.
Sukutila velvoittaakin, mutta ennen kaikkea maanviljelys tuntuu omalta alalta, vaikka työpäiville mittaa tuleekin.

Kevätvehnää eniten
  • Kokonaisviljelyala Loviisa-Lapinjärvi -alueella on noin 25 000 hehtaaria.
  • Perinteiset viljat ovat alueella vallalla, eniten viljellään kevätvehnää ja kauraa.
  • Loviisassa kevävehnää viljelllään noin 3 900 hehtaarilla, Lapinjärvellä noin 2 100 hehtaarilla. Kauraa viljellään Loviisassa noin 2 700 hehtaarilla ja Lapinjärvellä noin 1 300 hehtaarilla.
  • Härkäpapua viljellään seudulla noin 600 hehtaarilla, kuminaa noin 200 hehtaarilla.