Neljätoista vuotta eikä suotta

Vaatimaton. Matti Rinne on toiminut pitkään Torin salibandyjaoston junioritoiminnassa. Nyt hänet huomioitiin kaupungin puolelta Vuoden aktiivi -palkinnolla. Kuva Mika Mykkänen
Torin A-junioreiden joukkueenjohtaja Matti Rinne on vapaa-aikalautakunnan valitsema Vuoden aktiivi.

LOVIISA Palkittuja urheilijoita nostetaan valokeilaan poikkeuksetta. Taustalla toimivia henkilöitä tuodaan esille harvemmin. He tekevät kuitenkin pienten seurojen toiminnan mahdolliseksi ja antavat panoksensa nuorison liikuttamiseen. Yksi tässä joukossa on Loviisan vapaa-ajan lautakunnan Vuoden aktiiviksi valitsema Matti Rinne.

Valinta osui nappiin, sillä Loviisassa asuva Rinne on toiminut neljätoista vuotta Torin juniorijoukkueen joukkueenjohtajana sekä tällä hetkellä toimii myös salibandyjaoston jäsenenä.

Urakka alkoi vuonna 2004, kun oma poika käynnisteli harrastusta 7 -vuotiaana.
– Joukkueenjohtajana olen ollut vuodesta 2005 asti.

Alkuaikoina joukkueenjohtaja teki lähes kaikkea.
– Silloin kun aloitimme, niin joukkueenjohtajalle kuului melkein kaikki, paitsi valmentaminen, joskus sekin.
– Rahan ja varusteiden hankinnat, turnausmatkat, kotiturnausten järjestämiset ja tietenkin yhteydenpito pelaajien vanhempien kanssa, hän listaa.

Sittemmin työtaakka on hieman vähentynyt, kun pelaajat ovat kasvaneet aikuisiksi, niin esimerkiksi vanhempien kanssa tarvitse enää olla yhtä paljon yhteyksissä.

Yllättävä huomionosoitus

– Matti on sellainen kaveri, minkä arvon usein vasta huomaa ja ymmärtää jälkikäteen. Ei hirveästi ole esillä tai näkyvillä, mutta taustalla tapahtuu paljon, jotta homma pyörii, Torin junioripäällikkö Pekka Palomäki sanoo.

Palomäen arvion valossa ei ole yllätys, että Rinne suhtautuu valintaansa kiitollisuudella, mutta nöyränä.

Hän muistaa haastattelun aluksi mainita, että salibandyjaostossa toimii paljon henkilöitä, jotka olisivat palkinnon ansainneet.
– Seurassa on niin paljon aktiivista porukkaa, jotka tekevät paljon pyyteetöntä työtä salibandyn eteen, niin kyllä tämä pieni yllätys oli siinä valossa, hän sanoo.

Vuodet ovat vierineet, mutta ne sisältävät hienoja muistoja, ystäviä ja mukavaa toimintaa lajin parissa.
– Tämä työ on antanut ainakin sen, että on tiennyt missä oma poika iltansa viettää. Kyllähän tämä on antanut paljon.
– Pahoja päiviä en löydä tästä ajasta. Suurin tyydytys tulee siitä, että näkee lasten viihtyvän ja harrastavan.

Vuonna 2004 aloittaneista pikkupelaajista on tullut A-junioreita, joista muutama pelaa edustusjoukkueen mukana.
– Tyydyttävää tässä on ollut myös se, että on saanut saattaa junioripelaajia sinne, mihin heillä on ollut tavoite lapsena. Onhan tässä nähnyt myös samalla kuinka pienet nassikat ovat kasvaneet aikuisiksi miehiksi.

Hyvältä tuntuu myös se, että joukkueesta on saatu hitsattua vuosien saatossa yhtenäinen ja tasa-arvoinen.
– Siihen on pyritty, että kaikki ovat samanarvoisia, vaikka pelaajataidoissa on eroja. Henki joukkueen sisällä on pyritty pitämään sellaisena, että ketään ei sorsita.
Rinne toteaa, ettei ongelmia ole ollut neljäntoista vuoden aikana.

Tekeminen parantunut

Rinne kehuu salibandyjaostoa, joka on nyt hyvässä tikissä. Tukea saa, jos sitä tarvitsee.
– Se on ihan omasta aktiivisuudesta kiinni.

Haasteitakin on neljääntoista vuoteen mahtunut.
– Olemme pieni seura ja olemme kärsineet aika-ajoin pelaajamateriaalin vähyydestä, etenkin vanhempien pelaajien sarjoissa.

Rivejä harventaa se, että osa pelaajista lähtee opiskelemaan
muualle ja toiset jättäytyvät pois lajin parista. Lisää pelaajia olemme saaneet naapurikunnista ja kaupungeista.
– Ikähän meillä tulee myös juniorisarjoissa vastaan. Tällä hetkellä vuonna 1997 syntyneet ovat vanhimpia, jotka voivat pelata juniorisarjoissa.

Kaupungille kiitosta

Kiitoksia Rinne osoittaa monen muun tavoin Loviisan kaupungille.
Kaupunki on tehnyt lajin harrastamisesta halpaa.
– Missään ei ole niin halpaa harrastaa salibandya kuin Loviisassa.
Täytyy nostaa hattua kaupungille siitä, että meillä on ilmaiset harjoitustilat.

Seuran junioritoiminta liikuttaa myös melkoisen määrän lapsia ja nuoria.
– Tällä hetkellä meillä on 240 lisenssiä tässä pienessä kaupungissa salibandyn puolella.

Rinne odottaa monen muun tavoin, millaisia ratkaisuja tulevaisuus tuo harrastuspaikkojen suhteen. Liikuntahalli on elinkaarensa päässä ja se on kärsinyt sisäilmaongelmista.
– Se on ainoa areena missä voidaan pelata edustuksen 1.divisoonan ja mahdollisesti liigan pelejä, jos sinne nousu jossakin vaiheessa toteutuu.

Agricolahalli Pernajassa soveltuu harjoitteluun sekä junioripelien järjestämiseen, mutta suuria yleisömassoja sinne ei saada mahtumaan.

– Suurella jännityksellä odotan, että mitä tapahtuu, kun nykyinen liikuntahalli laitetaan kiinni. Jos uusi halli rakennetaan samalle paikalle, niin se tuo suuria haasteita seuralle ja monille muille järjestää tapahtumia, Rinne sanoo.