Vuosien ja yrityskauppojen myötä suomalaisiin yrityksiin on päätynyt arvokasta taidetta. Fortumin pääkonttorissa Keilaniemessä taiteesta on tullut osa työhyvinvointia.

 

ESPOON KEILANIEMI Fortum Oyj:n vuonna 1976 valmistuneen pääkonttorin aulatiloista henkii menneen maailman arvokkuus. Kiiltävää parkettia, meren suuntaan avautuvia korkeita ikkunoita, sähkönsinisiä sohvaryhmiä.

Ylimpien kerrosten ikkunoista saattaa nähdä kirkkaana päivänä Tallinnan linkkitornin. Portaita alhaalta ylös 20. kerrokseen on 450.

Ala-aulaa hallitsee Kimmo Pyykön alumiinista ja teräksestä valmistama Eilisen kasvot vuodelta 1973.

Alun perin Nesteen pääkonttoriksi rakennettu, silloisen pääjohtajan Uolevi Raaden mukaan lempinimen Raaden hammas saanut rakennus on vielä jonkin aikaa noin tuhannen fortumilaisen työpaikka. Ensi vuoden alussa yritys muuttaa läheiseen toimitaloon, samaan missä sijaitsevat lisäksi Tieto Oyj:n ja Microsoft Oy:n toimitilat.

– Taide on osa työhyvinvointia ja osa talon interiööriä, Fortumin Taidesäätiön hallituksen puheenjohtaja, yrityksen lakiasiainjohtaja Sirpa-Helena Sormunen sanoo.

Hän aprikoi, että fortumilaiset ovat niin tottuneet heitä ympäröivään arvotaiteeseen, että asiaa ei juuri ajattele. Taiteeseen kiinnittää huomiota vasta paikoissa, joissa sitä ei ole.

Mikäs on tottuessa: Albert Edelfeltin maalaus Porvoon jokirantanäkymästä, Viktor Westerholmin Lokakuun ilta Ahvenanmaalla, Unto Pusan Elämäniloa, Oscar Kleinehin Näkymä Narvasta, Johan Knutsonin maalaus Porvoon saaristosta.

Jonkin verran kokoelmaan kuuluu myös ulkomaista taidetta, kuten Salvador Dalin viisi lasitettua keramiikkalaattaa ja Zoltan Popovitsin Huippu.

Merta. Oscar Kleineh: Näkymä Narvasta (1894) ja Kari Juva: Tyttö Karjalan (1988) sijaitsevat pääkonttorin 16. kerroksessa. Kuva: Marita Itävuori

Perinnön vaalija

Fortumin Taidesäätiö perustettiin vuonna 2005. Fortumin 1 600 teoksen kokoelmasta Taidesäätiöön lahjoitettiin lähes 300 teosta. Asiantuntijoiden avulla säätiön kokoelma täyttää hyvän museotaiteen laatuvaatimukset.

Taidesäätiön kokoelmaan kuuluu taidetta Suomen taiteen kultakaudelta, modernismia 1960- ja 1970-luvuilta, nykytaidetta. Maalausten lisäksi kokoelma sisältää veistoksia, taidekeramiikkaa ja -lasia, sekä tekstiilitaidetta.

– Tavoitteena oli kokonaisuus, joka kuvaa yhtiön ja Suomen kausia.

Taidesäätiön kokoelmasta vain osa on esillä, pääosa on varastoitu. Pääkonttorissa on kuitenkin vuosien varrella vaihdettu teoksia, niin että mahdollisimman moni teos pääsee esille.

Fortumin Taidesäätiö osallistuu myös Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen (STY) toimintaan. Sormunen on sen hallituksen jäsen. Puheenjohtajana toimii Henrik de la Chapelle Gösta Serlachiuksen taidesäätiöstä ja muut hallituksen jäsenet ovat varapuheenjohtaja, toimitusjohtaja Jannica Fagerholm Signe ja Ane Gyllenbergin säätiöstä, kulttuurineuvos Eero Niinikoski UPM-Kymmenen kulttuurisäätiöstä, maajohtaja Ari Kaperi Taidesäätiö Meritasta ja professori Ville Lukkarinen Alfred Kordelinin säätiöstä.

Säätiöiden yhdistys oli mukana muun muassa Jyväskylän taidemuseossa järjestetyssä Sata vuotta, tuhat tulkintaa -näyttelyssä, joka päättyi viime sunnuntaina. Myös Fortumin Taidesäätiö lainasi näyttelyyn teoksia. Mukana oli muun muassa Akseli Gallen-Kallelan guassi ja tussilaveeraus Imatrankoski vuodelta 1893.

Imatra-yhtiö oli kutsunut Gallen-Kallelan ja muita tunnettuja kulttuurielämän vaikuttajia valonäytökseen, jonka tavoitteena oli edistää alueen matkailua. Valonäytöksessä koski ja luminen maisema valaistiin vuoroin punaisella, vuoroin vihreällä. Gallen-Kallela kuitenkin karsi tekemistään teoksista uuden teknologian. (Lähde: www.tuhattulkintaa.fi)

Näyttelyssä säätiöltä oli mukana lisäksi Eero Järnefeltin Maisema Kolilta vuodelta 1927, Reidar Särestöniemen Huurrekoivikko vuodelta 1970 ja Birger Kaipiaisen Uniikkivati vuodelta 1987.

Fortumin Taidesäätiö lainaa vuosittain noin 20 teosta eri näyttelyihin. Yleensä vuodessa on yksi STY:n päänäyttely. Sen lisäksi lainataan joitakin teoksia museoiden näyttelyihin.

Varhaista yhteiskuntavastuuta

Sirpa-Helena Sormunen luonnehtii yritysten taidehankintoja oman aikansa yhteiskuntavastuuksi.

– Se oli yksi varhainen yhteiskuntavastuun ilmentymä yrityksissä.

Niinpä Fortumillekin päätyi yhdistymisten ja erkaantumisten seurauksena lukemattomia Imatrankoski-aiheisia tauluja.

– Paperitehtaista on maalauksia pilvin pimein. Sen ajan tapa oli tallentaa tuotannollista toimintaa.

Suuryritykset tekivät aktiivisesti taidehankintoja aina 1980-luvulle saakka. Sen jälkeen taiteen hankinta on useimmissa yrityksissä hiipunut ja niissä on siirrytty toisenlaiseen sponsorointiin.

– 1970-luvulla yhtiöt saattoivat saada taidetta lahjaksi esimerkiksi niiden merkkipäivinä. Nyt koko markkina on muuttunut.

Eräs syy on, että taidekokoelmien ylläpito on oma alansa. Teokset vaativat asianmukaiset tilat, joissa esimerkiksi ilmankosteuden pitää olla oikea. Kokoelma on vakuutettava ja sen vartioinnista on huolehdittava.

– Taidesäätiön kokoelma on arvokas, mutta en kerro sen arvoa. Kokoelman kokonaisarvo on kuitenkin noussut, ei laskenut. Kokoelma on pieni taidemuseo.

Aulatiloja. Kimmo Pyykön Eilisen kasvot on vuodelta 1973. Kuva: Marita Itävuori

Museoiden kokoelmien rungon muodostaa usein aktiivisen taiteen harrastajan tai taidemesenaatin kokoelma. Teollisuusyritysten, kuten Fortumin, taidehankinnoista päättäneet eivät ole tiedossa.

– Säätiön hallituksessa on kyllä keskusteltu, miksi juuri jokin tietty teos on hankittu ja kuka siitä on mahtanut päättää.

Yritysfuusioiden seurauksena taidetta usein myös myydään huutokaupoissa ja henkilökunnallakin voi olla mahdollisuus ostaa taidetta. Niinpä alkuperäinen kokoelma hajoaa.

Taide osa arkea

Sormusen mukaan Taidesäätiön yksi tehtävä onkin huolehtia siitä, että kokoelma säilyy ehjänä. Siitäkin on käyty keskustelua, pitäisikö kokoelmaa kartuttaa tai jotenkin jalostaa.

– Keskeinen haaste on ollut, paljonko ja miten taidetta saadaan esille, niin että se on osa jokapäiväistä työntekoa.

Taidetta on sijoitettu toimitalossa myös neuvotteluhuoneisiin, jotka on nimetty Espoon saariston saarien mukaan. Neuvotteluhuone Karissa on pilapiirtäjä Kari Suomalaisen pilapiirroksia.

Vieraille taide-esineet ja maalaukset ovat usein kiehtova yksityiskohta. Sormunen sanookin taiteen toimivan välillä alkujännityksen rikkojana. Keskustelu lähtee liikkeelle leppoisasti.

Fortumin pääkonttorissa työskentelevillä on vuodenvaihteessa edessä iso muutos: perinteikäs pääkonttori on myynnissä ja henkilöstö siirtyy ensi vuoden alussa naapurissa sijaitsevaan Nokia-Microsoftin rakennukseen.

Espoon kaupunki on hyväksynyt kaavamuutoksen, joka mahdollistaa asuntojen, toimistojen ja ravintoloiden rakentamisen Raaden hampaaseen. Sisätiloja saa muuttaa, mutta ulkopuolelta rakennus on säilytettävä suurin piirtein nykyisenlaisena.

Siksi Fortum järjestää pääkonttorissaan avoimien ovien päivän 28. lokakuuta.

Taidekokoelmiin on päässyt tutustumaan aiemminkin, mutta nyt edessä on viimeinen tapahtuma vanhoissa tiloissa.

Uusissa tiloissa ehjää seinäpintaa maalauksille on nykyistä vähemmän.

– Paljon lasia, vähän seinää, Sormunen summaa.
– Uudet tilat ovat todella paljon rajoitetummat.

Taidesäätiö onkin Sormusen mukaan käynyt keskusteluja vaihtuvista pysyvistä näyttelyistä yhteistyössä kaupungin tai jonkin taidemuseon kanssa. Yhteistyökumppaneita on etsitty aktiivisesti puolentoista vuoden ajan.

Sormuselle taide on rakas harrastus. Hän sanookin, että hyvään taiteeseen ei kyllästy ikinä.

– Se on visuaalista ja henkistä terapiaa. Emotionaalista ja spontaania.
Entä minkä maalauksen Sormunen on valinnut työhuoneeseensa? Kysymys saa hänet purskahtamaan nauruun.

– Imatrankosken!

Yhden niistä monista.