Muistoja pienestä kylästä

Kylästä kirja. Pippi-kylästä eli Pitkäpäästä kirjoittivat kirjan toimittaja Carita Liljendahl (seisomassa) ja Tora Markkula. Kirjassa on sekä ruotsin-, että suomenkielinen osio. Kuva Marita Itävuori
Pitkäpään kylässä on nelisenkymmentä ympärivuotista asukasta, kymmenvuotias kyläyhdistys ja nyt myös oma kirja täynnä muistoja ja kertomuksia.

PITKÄPÄÄ Vanhan Loviisan kupeessa, entisen Pernajan kunnan alueella sijaitseva Pitkäpään kylä on erikoinen poikkeus monessakin mielessä.
Kyläläiset ovat yhä pääosin ruotsinkielisiä, mutta kylällä ei ole ruotsinkielistä nimeä. Kylässä ei ole koulua eikä kauppaa, mutta sen sijaan vireä kyläyhdistys ja Helmi-kylätalo. Nelisen kymmenen ympärivuotisen asukkaan asukasluku kasvaa kesäasukkaiden myötä 100-150:een.
Itä-Uudenmaan Kylät ry valitsi Pitkäpään vuoden kyläksi vuonna 2010. Kiitosta kylä sai erityisesti talkoohengestään.

Pippi 100 år – vuotta ovat kirjoittaneet ja koonneet kyläyhdistyksen puheenjohtaja Tora Markkula ja toimittaja Carita Liljendahl. Naisten työnjako oli alusta saakka selkeä: Markkula penkoo tietoja kirjastoissa ja arkistoissa, Liljendahl keskittyy henkilöhaastatteluihin.
Ruotsinkieliset käyttävät kylästä lempinimeä Pippi ja se on päätynyt myös kirjan nimeksi. Puolitoista vuotta sitten kirjan julkaisuajankohdaksi mietittiin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla ja kirjan julkistus tapahtuikin itsenäisyyspäivän aattona.

Kylän lähihistoriaa on tallentanut Pippibladet. Lehden julkaiseminen alkoi pian kyläyhdistyksen perustamisen jälkeen.
– Tietojen kerääminen olisi pitänyt aloittaa hieman aikaisemmin. Kuulun itse vanhimpien kyläläisten joukkoon, Markkula huomautti.
Hänen mukaansa kyläyhdistys jatkaa aika lailla 1908 perustetun Pitkäpää FBK:n työtä. Onnekas sattuma oli, että myös FBK:n pöytäkirjakokoelma löytyi kirjoittajien käyttöön.
– FBK keräsi rahaa muun muassa tansseja järjestämällä. Niihin tuli ihmisiä Loviisasta saakka.
Järjestettiin talkoita ja toiminta oli muutenkin vireää aina 1930- ja 1940-luvulle saakka.
– Nykyisin kyläyhdistyksellä on hieman samanlainen rooli kuin FBK:lla oli 1900-luvun alussa, Liljendahl lisäsi.
Kyläyhdistys järjesti viime kesänä valokuvanäyttelyn, jonka tavoitteena oli myös löytää aineistoa tulevaan kirjaan.
– Kuvien löytäminen on ollut hieman vaikeaa, sillä 1950-luvulla ei valokuvattu samalla tavalla kuin nykyisin, Markkula kertoi.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Hiljaiselon jälkeen kymmenen vuotta sitten perustettu kyläyhdistys alkoi herätellä toimintaa. Sen aloitteesta perustettiin Pitkäpään vesiosuuskunta. Kylätalo Helmi valmistui vuonna 2010 Silmu-yhdistyksen tuella.
Pitkäpään edustan saarien asukkaille on järjestetty omat autopaikat ja nykyisin kylässä on myös kunnollinen veneenlaskupaikka.
– Ajatuksena on, että kunnostamme uimarantaa, Markkula kertoo tulevaisuuden suunnitelmista.
Kylän uimaranta on lukuisten omistajien aluetta. Kyläyhdistyksellä on alueesta sopimus omistajien kanssa. Yhteisrannasta tehty sopimus on voimassa vielä seuraavat viisi vuotta.
Markkulan mukaan kyläyhdistyksen haasteisiin kuuluu se, miten paljon halutaan muuttaa, miten paljon säilyttää.
– Se on tasapainottelua.

Kylän yhteishenki on viime vuosina virinnyt uudelleen. Kylässä asuu vähän lapsia ja paljon vanhempaa väkeä.
– Monella kesäasukkaalla on joku yhteys kylään, mutta niitäkin on, joilla mitään henkilökohtaista sidosta ei ole, Markkula lisäsi.
– Viime vuosina olemme tulleet lähemmäs toisiamme, vanhempi väki, kesäasukkaat ja saarelaiset. Ihmisiä on alkanut tulla tänne myös naapurikylistä, Markkula jatkoi.

Joulukuussa 2007 perustetun ja seuraavan vuoden alussa rekisteröidyn kyläyhdistyksen kymmenvuotisjuhla vietetään ”paremman sään aikana” vasta alkukesästä. Idean kyläyhdistyksen perustamisesta sai Pernajan silloinen kanttori Rita Bergman.