Monopolit tarkassa syynissä

Kymenlaakson Sähköverkon ilmoitus sähkönsiirtomaksun korottamisesta keskimäärin 8 prosentilla ensi vuoden alusta alkaen herätti odotetusti runsaasti keskustelua koko yhtiön jakeluverkon alueella. Korotuksen jälkeen yhtiön siirtohinnat ovat valtakunnallista keskitasoa.

Sähkön saatavuus, häiriöt sekä hinnat kiinnostavat useampia, koska sähkö on ihmisille yksi tärkeimmistä hyödykkeistä ja muutenkin erityinen tuote. Sähkön merkitys kasvaa entisestään, kun sähköautojen määrät lisääntyvät. Esimerkiksi vesikatkosta ei välttämättä heti edes huomaa, mutta sähkön katkeaminen pysäyttää kodin ja työpaikan arjen sujumisen yleensä saman tien.

Loviisan Sanomien aktiivisessa Facebook -ryhmässä oli edellisten viikkojen lumisateiden aikoihin keskusteltu harmillisista sähkökatkoksista, joita linjoille taipuneet puut aiheuttivat. Lyhyistä räpsyistä aiheutui isoa riesaa niin Porvoon Sähköverkon kuin myös Kymenlaakson Sähköverkon alueilla. Räpsyily jatkui Porvoossa vielä eilen. Keskusteluissa ihmeteltiin sähkönjakelun haavoittuvuutta ja vaadittiin muun muassa häiriöherkkien ilmajohtojen muuttamista maakaapeleiksi.

Pian sen jälkeen käynnistyi keskustelu sekä kritiikki sähkön siirtomaksujen korotuksista. Erityisen kovin sanoin kritisointiin pienten kulutuskohteiden sähkölaskuja, joissa sähkön siirtomaksun osuus oli selvästi suurempi kuin ostetun sähkön hinta. Hinnankorotukset ovat tuotteesta tai palvelusta riippumatta yleensä aina ikäviä ja epäsuosittuja. Varsinkin korotukset, jotka ovat yleistä kustannuskehitystä selvästi korkeammat.

Sähkölaskun loppusumma muodostuu kolmesta suunnilleen yhtä suuresta osasta: itse sähköenergiasta, sähkönsiirrosta ja valtiolle maksettavista veroista. Sähkömarkkinoilla kuka tahansa voi kilpailuttaa sähkönsä ja ostaa kilowattituntinsa kilpailukykyisimmältä tarjoajalta. Monet ovatkin säästäneet isoja summia vaihdettuaan sähkönmyyjäänsä.

Luonnollisina monopoleina toimivia sähkön siirtoyhtiöitä ei kuitenkaan ole mahdollista kilpailuttaa eikä vaihtaa. Yhdellä alueella on vain yksi siirtoverkonhaltija, eikä rinnakkaisia verkkoja ole. Monopoliasemansa takia sähkön siirtoyhtiöt toimivat kuitenkin Energiaviraston enemmän tai vähemmän tiukassa valvonnassa. Virasto on asettanut siirtoyhtiöille tuottokatot, joissa määritellään sähköverkkoon sitoutuneelle pääomalle kohtuullinen tuottoaste. Sen on tarkoitus estää siirtoyhtiöitä keräämästä monopoliasemansa turvin alueeltaan kohtuuttomia voittoja. Energiavirasto valvoo myös ovatko korotukset kohdistuneet asiakkaisiin tasapuolisesti.

”Keskusteluissa ihmeteltiin sähkönjakelun haavoittuvuutta ja vaadittiin muun muassa häiriöherkkien ilmajohtojen muuttamista maakaapeleiksi. Pian sen jälkeen käynnistyi keskustelu sekä kritiikki sähkön siirtomaksujen korotuksista.”

Sidotun pääoman tuottokatto, joka liikkuu noin 8 prosentissa, oli esimerkiksi pörssiyhtiö Fortumille liian alhainen, mikä oli yksi syy siihen, että yhtiö myi sähköverkkonsa.
Iso osa Kymenlaakson ja Porvoon sähköverkkojen siirtojohdoista ovat 40-50 vuotta sitten rakennettuja avojohtoja, jotka ovat alttiita sähkökatkoille. Vaatimukset ja sanktiot toimitusvarmuuden parantamiseksi edellyttävät johtojen siirtämistä vähitellen monin paikoin maakaapeleiksi.

Energiaviraston mukaan sähköverkkoyhtiöt tekevät vuosien 2014 – 2028 aikana verkkoonsa korvausinvestointeja ja ennakoivaa kunnossapitoa noin 9 miljardilla eurolla.
Esimerkiksi Kymenlaakson Sähköverkolla on vuoteen 2028 ulottuva suunnitelma toimitusvarmuuden parantamiseksi, jonka arvioidaan maksavan vuositasolla noin 15 miljoonaa euroa. Sen jälkeen sähkönjakelun keskeytys myrskyn tai lumikuorman vuoksi saa lain mukaan asemakaava-alueella kestää enintään 6 tuntia ja muualla enintään 36 tuntia.

Kallis kaapelointi-investointi todennäköisesti lopulta alentaa siirtoverkon ylläpitokustannuksia, kun johtokatujen huoltoraivaukset vähenevät sekä myrsky- ja lumihälytykset vähenevät. Kokonaisuutena Suomessa on toimivat energiamarkkina sekä niiden valvonta. Kymenlaakson ja Porvoon sähköverkkoyhtiöt ovat pörssiyhtiöistä poiketen lisäksi alueensa omistajakuntien paikallisessa poliittisessa valvonnassa. Hyvä niin.