Seinän korjauksia. Niina Kauria naputtelee ja taustalla Siiri Hämäläinen pohtii seuraavaa työvaihetta. Kuva:Mika Mykkänen
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun restauroinnin opiskelijat menevät pintaa syvemmälle Lapinjärven kirjaston yläkerrassa.

LAPINJÄRVI Restauroinnin opiskelijoille Lapinjärven kirjaston yläkerta on varsinainen aarreaitta. Huoneissa on monenlaista korjattavaa, aikakerrostumia ja korjausvirheitä.

– Tämä on aivan täydellinen paikka meille, opettaja Anne Räsänen sanoo hetkeä ennen kuin työhön ryhdytään.

Lapinjärven kirjaston yläkerta on tyypillisen restaurointikohteen perikuva.

– Tämä on jämähtänyt 1950-luvun tilaan. Opiskelijoiden kannalta on mahtavaa, että he pääsevät näkemään sen ajan materiaaleja.

Yläkerran seinissä on insuliittia eli puukuitulevyä, Enso-pahvia, pinkopahvia, kovalevyä ja liimamaalia katoissa.

Keskiviikkona työssä keskityttiin pinkopahviin ja sen oikeaoppiseen asentamiseen.
– Emme tee tällä kertaa isoja seinäpintoja, vaan paikkauksia.

Räsänen kertoo, että he ovat olleet myös P.E. Svinhufvudin kotimuseossa Kotkaniemessä Luumäellä opiskelijoiden kanssa tekemässä restaurointia. Se on Lapinjärven kirjastoon verrattuna toisen mittaluokan hanke. Senaatti-kiinteistöt restauroi rakennusta yli 2 miljoonalla eurolla.

– Täällä mennään siitä toiseen ääripäähän eli työtä tehdään hyvin pienellä budjetilla.
Hän muistuttaa, että Kotkaniemi oli kaiken kaikkiaan harvinainen kohde ammattikorkeakoulun opiskelijoille.

Kiintoisa kohde

Keskiviikkona ja torstaina kirjaston yläkerrassa pakersivat kolmatta vuotta koulua käyvät. He valmistuvat artenomiksi (AMK) neljän vuoden opiskelun jälkeen.
Artenomiopiskelija Siiri Hämäläinen ahertaa Niina Kaurian kanssa yhdessä käytävän huoneista.

Seinistä on revitty huonokuntoista levyä pois. Hämäläinen lyö pienillä nauloilla levyä paremmin kiinni seinään.

Tarkoituksena on päivän mittaan laittaa pinkopahvipaikkoja ikkunan ympärille. Lattialla muovien sisässä asennusta odottavat edellispäivänä valmiiksi kostutetut pinkopahvirullat.
– Täällä näkee mitä seinät ovat aikojen saatossa syöneet, Hämäläinen sanoo.
Samalla syntyy kuva tilan käyttöhistoriasta.
– Ja eri vaiheista, Kauria lisää.

Opettaja Anne Räsänen osoittaa ikkunan alta räikeän korjausvirheen. Vanhaa lahoa hirttä on poistettu ikkunan karmien alapuolelta ja tilalle on naputeltu paikkauksia kestopuusta.
– Ilmavirta puhaltaa näistä kaikki myrkyt suoraan sisätiloihin, hän sanoo.
Hän sanoo, että vanhaa korjatessa pitää tietää mitä tekee. Aina ei tiedetä. Ei edes rakennusalan ammattilaiset.

Kaikille avoin työpaja

Keskiviikkona ja torstaina kuntalaisilla oli myös mahdollisuus tulla oppimaan ja seuraamaan kuinka pinkopahveja korjataan ja vaihdetaan.

Opiskelijoiden työskentelyn yhteydessä järjestettiin perinnerakentamisen työpaja.
Keskiviikkona aamupäivällä paikalla oli ainokaisena saapunut Diana Forsblom-Bruce Liljendalista.

– Se on ihan eri asia nähdä, kun joku tekee työn, sen sijaan, että katsoisi videoita Youtubesta.

Perheellä on Eskilomissa 1920-luvulta oleva talo. Pinkopahvitus voi tulla lähivuosina ajankohtaiseksi.

Forsblom-Bruce piti järjestettyä mahdollisuutta hyvänä.

– Sain hyödyllistä tietoa, hän kehui.

Opiskelijoiden tekemät työt liittyvät osana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaan Hyvinvoinnit tilat -hankkeeseen.

Sen aikana kehitetään neljää Hyvinvoinnin tilaa, joista yksi on Lapinjärven kirjaston yläkerta. Muita paikkoja ovat Annalan huvila, Seinäjoen kansalaiskampus ja Arjen olohuone Sammonlahdella.

Lapinjärven osuudessa luodaan uudenlaista talkoomallia, joka kulkee Perinnetalkoot -nimellä.

– Täällä hyvinvointia tuodaan ihmisille perinteen avulla ja myös vaikutamme osaltamme tähän perinnetilaan, Räsänen kuvaa koulun osuutta laajemmassa hankkeessa.

Hänen näkemyksensä on, että ripaus nostalgiaa ja käsin tekeminen virkistää ihmistä kuin ihmistä.