Mitä tehdä Seurahuoneelle?

Loviisan kaupunki pohtii parhaillaan mitä tehdä kaupungin keskustassa Kuningattarenkadun ja Itäisen Tullikadun kulmauksessa sijaitsevalle vanhalle puutalokokonaisuudelle, joka toimi peräti 120 vuoden ajan eli vuodesta 1863 aina vuoteen 1984 Loviisan Seurahuoneena sekä pikkukaupungin kulttuurin, turismin ja huvielämän keskuksena.

Jotkut aikalaiset muistelevat vielä Seurahuoneen loiston aikoja, jolloin ravintolasalin ”miljoonapöydässä” kaupungin silmäätekevät kokoontuivat pitkille lounaille sekä rahvas pelaamaan bingoa Seurahuoneen isossa salissa. Seurahuoneen suureen näyttämösaliin mahtui lähes 400 henkilöä. Alakerrassa toimi ”montuksi” kutsuttu anniskelutila sekä länsipäädyssä oli majoitushuoneita hotellivieraille. Sittemmin Seurahuoneen liiketoiminta näivettyi ja rakennus jäi rapistumaan.

1980-luvun lopulla Seurahuoneen kohtalosta käytiin kiivasta vääntöä kaupungin luottamuselimissä sekä tavallisten loviisalaisten keskuudessa. Erityisesti Loviisan kulttuuriväki vaati, että kaupunki lunastaa kiinteistön itselleen sekä peruskorjaa sen kulttuurikäyttöön. Lopulta kaupunki osti 1865 neliömetrin suuruisen rakennuksen 1,5 miljoonalla markalla sekä kunnosti sen noin 15 miljoonalla markalla moderniksi mediateekiksi, mikä tarkoitti kirjaston, videopajan ja erilaisten atk-tarpeistojen yhdistelmää.

Vuonna 1998 valmistunut Seurahuoneen peruskorjaus oli epäilemättä hieno kulttuuriteko, joskin kustannusarvioiden ylittymisen myötä erittäin kallis sellainen. Mediateekiksi peruskorjattu Seurahuone oli kulttuurikaupungin ylpeys muutaman vuoden ajan, kunnes jo vuonna 2003 eli vain 5 vuotta perusteellisen remontin jälkeen peruskorjauksen laadussa alkoi ilmetä ongelmia.

Loviisan Sanomat uutisoi esimerkiksi 4.11.2003, että kirjasto-mediateekissa oli kosteusongelmia. Vettä pääsi rakennukseen sekä katon kautta että kapillaari-ilmiön seurauksena myös maaperästä.

Loviisassakin tutuksi ja kalliiksi tullut hätäkorjaus-pikapaikkaus -kierre kärjistyi lopulta tänä vuonna tilanteeseen, jossa sisäilmaongelmien kourissa korissut pääkirjasto jouduttiin tyhjentämään ja noin 100 000 kirjaa hävittämään.

Huomenna keskiviikkona Loviisan kaupunginjohtajan Jan D. Oker-Blomin on määrä kertoa kulttuurilautakunnalle kaupungin suunnitelmista Seurahuoneen tulevaisuudeksi. LS:lle 18.9.2018 antamassaan haastattelussa Oker-Blom visioi Seurahuoneen palauttamista konsertti- ja näyttelytilaksi, jossa voitaisiin järjestää kokouksia, seminaareja, konsertteja, juhlia sekä näyttelyitä. Tiloihin tulisi myös toimistoja sekä päivittäin avoinna oleva kahvila kesäterasseineen sekä keittiö lounastarjoiluineen. Noin miljoonan euron pintaremontti ja muutostyöt voisivat valmistua jo ensi kesään mennessä.

”Pikaremontilla ostetaan jälleen ehkä vain muutamia vuosia lisäaikaa isommalle Seurahuone-investoinnille. Valitettavasti parempaakaan ratkaisua ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.”

Kaupungin johdon seurahuonevisio on suorastaan romanttinen ja ainakin päältä kaunis. Toteutuessaan se kilpailisi ainakin yksityisten Almintalon näyttelytilojen sekä Kappeli-ravintolan vastaavien palveluiden kanssa, mikä arvatenkin kummeksuttaa molempia yrittäjiä. Ehkeivät olisi omia investointejaan ryhtyneet yrittäjäriskillä toteuttamaan, mikäli olisivat aavistaneet kaupungin ryhtyvän samoille markkinoille.

Loviisan kaupungilla on parhaillaan käsissään sotien ja pommitusten jälkeisen ajan suurin ja kallein julkisten tilojen uudisrakennus- ja peruskorjaussuma sekä Asuntomessujen ja muiden investointien kasautuma, jonka kokonaissaldo on kipuamassa jo 50 miljoonan suuruusluokkaan.

Uusien juhla-, kokous-, näyttely-, konsertti-, kahvila- tai kulttuuritilojen rakentamiseen ei tässä tilanteessa olisi todellakaan varaa sijoittaa yhtäkään miljoonaa euroa. Toisaalta keskellä kaupunkia tyhjillään oleva ja rapistuva Seurahuone on kaupungille joka tapauksessa melkoinen rasite tai suorastaan ongelma, joka on tavalla tai toisella pyrittävä järkevästi ratkaisemaan. Toisin kuin koulukeskuksia, suojeltua Seurahuonetta ei saa purkaa. Yksityisiä sijoittajia tiukasti suojeltu ja vaikeasti jalostettava kiinteistö tuskin kiinnostaisi.

Rapistumaan jättäminen vain siirtäisi ratkaisuja sekä pahentaisi tilannetta. Nyt kaavailtu noin miljoonan euron pikainen pintaremontti ja puolen vuoden ajalle aiotut muutostyöt vaikuttavat hätäisiltä pikapaikkauksilta, joiden kustannusarviossa pysyminen on vähintäänkin haasteellista.

Sillä ostetaan jälleen ehkä vain muutamia vuosia lisäaikaa isommalle Seurahuone-investoinnille. Valitettavasti parempaakaan ratkaisua ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.