Miinalaiva Riilahti on 23 miehen hauta 9 km Loviisan Tiiskeristä etelään

”Tässä se on, niiden 23 miehen hauta” – miinalaiva Riilahden uppoamisesta Loviisan Tiiskerin majakkasaaren eteläpuolelle tulee tänään torstaina kuluneeksi 75 vuotta. Loviisalaiset Sami Paakkarinen ja Perry Suojoki olivat mukana Riilahden tutkimussukelluksilla.

TIISKERI Riilahden hylyllä on tehty tutkimussukelluksia siviilisukeltajien toimesta vuodesta 2011 alkaen. Jouni Polkon sukellusryhmä sukelsi hylyllä kesäkuussa 2011, ja samana kesänä Sami Paakkarisen tiimi suoritti siellä lisää dokumentaatiota. Vuosina 2014 ja 2017 dokumentointia suoritti Matti Anttilan sukellusryhmä.

”Näky oli epätodellinen”

– Näky oli epätodellinen. Vaikka olimme käyneet tällä hylyllä aiemminkin, Riilahden komentosillan pysähtynyt tunnelma, ohjainten asennoista näkyvä kesken jäänyt yritys paeta lähestyvää torpedoa, ja tieto miehistön traagisesta historiasta pysäytti hetkeksi ajatukset, kuvailee sukellusryhmää johtanut Matti Anttila STT:lle viimeistä sukellustaan miinalaiva Riilahden hylyllä elokuulta 2017.
23 miehen sankarihautaa toimittava hylky lepää 40 kilometriä Loviisan eteläpuolella Suomenlahdella runsaat 9 kilometriä Tiiskeristä etelään.

Tiiskerin luodolta etelään

Suomenlahden pinta on vain vähän harmaampi kuin pilvien peittämä taivas, mutta tuulenvire pysyy kevyenä ja aallot matalina meren aavalla merellä Loviisasta edustalla.
Horisontissa Tiiskerin majakka näkyy juuri ja juuri merestä kohoavana piikkinä, ja etelässä laivojen jonot kulkevat kohti Pietaria. Välillä kännykkä nappaa hetkeksi kiinni venäläisen gsm-maston signaalin Suursaaresta.

Vaativia tekniikkasukelluksia

Historiaa tutkiva sukelluskouluttaja Matti Anttila valmistautuu painumaan pinnan alle muiden ryhmäläistensä kanssa. Varusteet painavat useita kymmeniä kiloja, sillä kaasupullojakin tarvitaan useita. Jokaiselle syvyysalueelle on oma hengityskaasuseoksensa.
Liikkuminen veden äärelle on kankeaa, mutta vedessä vesi ottaa suurimman osan painosta kannettavakseen. Pinnalla keikkuvasta poijusta lähtee köysi kohti pohjaa, ja sitä Anttila lähtee seuraamaan, kohti pimeää.

Sotavuosina. Riilahti perä kiinnittyneenä rantaan. Komentosillan katolla on näkyvissä kaksi 20 mm Madsen-tykkiä. Pitkä peräkansi mahdollisti miinojen säilytyksen ja laskemisen. SA-kuva.

Loviisasta kohti Suursaarta

Samassa paikassa vuonna 1943, elokuun 23. päivänä aamuyöllä, merivoimien miinalaiva Riilahti on torjumassa Neuvostoliiton sukellusveneitä. Jotta vesikuuntelijat voisivat paremmin kuulla, mitä pinnan alla tapahtuu, aluksen koneet on sammutettu.
Riilahti lähti sukellusveneentorjuntatehtävään Suursaaren länsipuolelle Loviisasta 22. elokuuta kello 5.30. Aluksen mukana oli vartiomoottorivene 1.

Ei ehtinyt väistää torpedoa

Kello kaksi aluksen tähystäjä huomaa lännessä vihollisaluksia ja suorittaa hälytyksen.
Riilahden koneita ei saada käynnistettyä tarpeeksi nopeasti laivan saamiseksi liikkeelle, ja neuvostoliittolainen moottoritorpedovene TK 94 ampuu torpedolla täysosuman Riilahden kylkeen. Riilahti katkeaa kahtia ja uppoaa vain kahden minuutin päästä.
Luutnantti Olavi Harri, 32-vuotias tullivirkailija, lähetti viimeisen viestin laivalta. Viestin sisältö oli karun lyhyt, hän ehti kertoa vain että alus uppoaa.
Vartiomoottorivene 1:n päällikkö raportoi turmasta laivueen sotapäiväkirjassa: ”Heräsin valtavaan räjähdykseen. Kiiruhdin kannelle, samanaikaisesti hälyytyskellojen soidessa taisteluhälyytystä. Näin oikealla puolella ilman olevan paksun savun ja sumun peitossa ja päälleni satoi ohutta merisumua. Kysyin alikers. Lindlöfiltä, jos miina räjähti läheisyydessä, johon sain vastauksen: Riilahti torpedoitiin.”

23 hukkui, 11 pelastettiin

23 merisotilasta painuu pohjaan laivan mukana, ja 11 pelastetaan Vartiomoottorivene 1:n kyytiin. Pelastettujen joukossa on aluksen päällikkö, kapteeniluutnantti Osmo Kivilinna, joka oli saman vuoden maaliskuussa nimitetty Mannerheim-ristin ritariksi. Hän kuolee saamiinsa vammoihin myöhemmin.

Miinoittamassa Suomenlahtea

Riilahti ja Kivilinna olivat ehtineet olla mukana upottamassa useita sukellusveneitä, ja pelkästään jatkosodan ensimmäisten kahden vuoden aikana alus laski toista tuhatta merimiinaa ja raivausestettä Suomenlahdelle.
Somerin taistelussa heinäkuussa 1942 Riilahti kävi tykistötaisteluita Neuvostoliiton aluksia vastaan, antoi tulitukea saarta puolustaneille suomalaisille ja selvisi yli 50 lentokoneen hyökkäyksestä.

Suomenlahden pohjassa on pimeää

Matti Anttila on nyt sukeltamassa Riilahden hylylle kolmatta kertaa. 40 metriä, 50 metriä, 60 metriä… Suomenlahden syvyyksiin valo pitää viedä mukanaan, ja sukelluslamppujen valokeilat halkovat pimeyttä.
Ennen pohjaa laskeutumisköydestä erkanee ohjausnaru, joka vie sukeltajat hylkyä kohti. Ensimmäisenä näkyy aina ruosteinen seinämä tai kyljen kaari, sen mukaan mihin kohtaan hylkyä saapuu.
Kaikki on ruosteenpunaista ja liejuntummaa. Jos punainen suodatetaan kuvista pois, näkymä on kelmeän vihreä. Hylky on jäänyt tarkaksi kuvaksi uppoamisen jälkeisestä hetkestä ja pohjaan tömähtämisestä.

23 miehen hauta pysähdytti

– Se hetki, kun hylky ensimmäistä kertaa piirtyi sukellusvalaisimen keilaan, oli pysäyttävä. Kaikki laivan historian lukeminen konkretisoitui täysin, muut asiat unohtuivat ja katse jäi siihen. Ja sitten tajuntaan iski, että tässä se on, niiden 23 miehen hauta, Anttila kertoo STT:lle ensimmäisestä sukelluksestaan.
Komentosillan rikkinäisten lasien läpi voi nähdä, kuinka käskyjä konehuoneeseen välittävän telegrammin vivut ovat jääneet ”täysi taakse” -asentoon. Konehuoneessa käskyä ei koskaan ehditty toteuttaa.

Riilahti oli Ruotsinsalmi-luokan miinalaiva, jollaisia Suomen merivoimilla oli kaksi.

Lyijykynä toimii pohjassakin

Hylky on niin syvällä lähes 70 metrissä, että pohjalla oloon on aikaa vain 15-30 minuuttia ennen kuin pitää aloittaa jopa kolme tuntia kestävä nousu turvapysähdyksineen.
Aika käytetään tarkkaan hyödyksi ottamalla hylystä kuvia ja tutkimalla sen kuntoa historiantutkimusta ja Merivoimia varten. Jos jotain ei voi kertoa valokuvilla, lyijykynällä voi kirjoittaa muistiinpanoja erikoispaperilehtiöön.

Lupa merivoimilta ja sotamuseolta

Riilahden hylylle ei tehdä huvisukelluksia. Hylyn luokse sukeltamiseen tarvitaan lupa sekä Merivoimien esikunnasta että Sotamuseolta. Lupa heltiää vain, jos sukelluksella on jokin yleishyödyllinen syy, kuten dokumentointi.
Lisäksi hylky on hautarauhan suojaama, joten kaiken toiminnan pitää olla kunnioittavaa ja julkaistujen kuvien hyvän maun mukaisia.

Sukellusryhmä. Vuoden 2017 dokumentointisukellusten ryhmä yhteiskuvassa Tiiskerin majakan luona olevan Riilahden muistolaatan ympärillä loviisalainen Sami Paakkarinen, Matti Anttila, Marko Kauppinen, Mikko Vuorela, Thomas Stenius ja loviisalainen Perry Suojoki. Kuva: Matti Anttila.

Hylyssä runsaasti räjähteitä

Hylyn kunto kiinnostaa Sotamuseota, koska meressä kaikki rapistuu hiljalleen. Merivoimia kiinnostavat esimerkiksi Riilahden mukana uponneet räjähteet ja niiden aiheuttamat turvallisuusriskit.
Sukeltajien tukialuskaan ei ankkuroidu hylyn lähelle, ettei hylky vahingoitu. Opaspoijun ankkuroiva heittopaino upotetaan vähän matkan päähän hylystä.

Paperityöt päätyvät hyllyille

Kun kaikki sukeltajat saadaan takaisin pinnalle, 20-30-kiloinen heittopaino kiskotaan hiki purskuen pohjasta ja kippari laittaa laivan liikkeelle. Muistiinpanoja ryhdytään tekemään heti, etteivät yksityiskohdat unohdu tai muutu: missä asennossa Riilahden osat olivat, mikä oli tykin osoituskulma, olivatko potkurit tallella.
Maissa sukellusryhmä hajaantuu koteihinsa ja laittaa varusteensa kuivumaan. Sitten alkavat paperityöt.
– Aika monta iltaa istutaan yhdessä ja verrataan omia havaintoja aikaisempiin havaintoihin ja historiatietoihin. Jos huomaamme jotain, mitä ei historiankirjoissa mainittu, ryhdymme tutkimaan sitä, Anttila kertoo.
Kun syntyvä dokumentti on saatu vedenpitäväksi, se lähetetään sekä Merivoimien esikuntaan että Sotamuseolle. Sotamuseo koostaa dokumentit hyllyjensä jatkeiksi harrastajille ja tutkijoille eteenpäin jaettaviksi.

Itämeri paljastaa salojaan hiljalleen

Riilahtea on dokumentoitu useita kertoja, mutta Itämerellä on vielä muita salaisuuksia. Merkittäviä löytämättömiä hylkyjä on yhä useita.
Esimerkiksi jääkäreitä Suomeen vuonna 1917 tuoneen sukellusvene UC-57:n muistopatsas on Hamnskärin saarella Tiiskeristä pohjoiseen, mutta itse sukellusveneen sijaintia kukaan ei vielä tiedä.

Lähellä matkustajalaiva Andrei Zhadovin hylkyä

Tiiskeristä 17,7 kilometriä etelään, aluevesirajan tuntumassa 75 metrin syvyydessä makaa myös 105 metriä pitkä ja 14,6 metriä leveä neuvostoliittolainen matkustajalaiva s/s Andrei Zhdanovin hylky.
Alus oli jatkosodan aikoihin matkalla Suursaaresta Hankoon, kun ilmeisesti osui miinaan 11.11.1941 ja upposi mukanaan 7 miestä.

Tiiskerin lähistöllä on runsaasti muitakin hylkyjä. Aivan kalliosaaren rantaan on uponnut ainakin yksi rautalaiva sekä puinen purjevene. Hylyt.net -verkkosivuilla hylkyjä on Loviisan seudulla paikannettu kymmenittäin.
Uponneiden laivojen tutkimisen kannalta Itämeri on hylkyjen aarreaitta. Vähähappisessa, vähäsuolaisessa, tummassa ja kylmässä meressä säilyvät tutkijoiden iloksi sekä rauta että puulajit.

Sotien historia syytä muistaa

Matti Anttilalle historiaan sukeltaminen on muita hyödyttävä harrastus, mutta sen mielekkyyttä ei ole tarvinnut miettiä.
– Eräs veteraani sanoi minulle kerran, että tämä on tärkeää työtä siksi, etteivät nämä asiat pääsisi koskaan unohtumaan. Toivon, että jos nämä tarinat pysyvät ihmisten korvissa, he muistaisivat ja osaisivat arvostaa sotien veteraanien työtä.

Mukana kaksi loviisalaisukeltajaa

Kuusimiehisessä sukellusryhmässä olivat mukana myös loviisalaiset tekniikkasukeltajat Sami Paakkarinen ja Perry Suojoki.
– Kun tuollaisia haastavia projekteja tehdään, niin siinä haetaan tiimi, joka pystyy turvallisesti tekemään muutakin kun säilymään hengissä vaativissa olosuhteissa ja tukemaan toisiaan, koska olosuhteet voi olla joskus hyvinkin haastavat, kuvaili Perry Suojoki.

Sotavuosina. Riilahti perä kiinnittyneenä rantaan. Komentosillan katolla on näkyvissä kaksi 20 mm Madsen-tykkiä. Pitkä peräkansi mahdollisti miinojen säilytyksen ja laskemisen.
Sukellusryhmä. Vuoden 2017 dokumentointisukellusten ryhmä yhteiskuvassa Tiiskerin majakan luona olevan Riilahden muistolaatan ympärillä loviisalainen Sami Paakkarinen, Matti Anttila, Marko Kauppinen, Mikko Vuorela, Thomas Stenius ja loviisalainen Perry Suojoki.

Ruotsinsalmi. Riilahden sisaraluksen komentosiltaa. Keskellä huonetta on kompassipöytä, ja navigoinnista vastaavan luutnantti Spiikin molemmin puolin on telegrammit eli konekäskyvälittimet, jolla annettiin konehuoneeseen käskyjä, kuten SEIS, ETEEN HILJAA jne. Vasemmassa alakulmassa on ruori, joka Riilahdessa ja tässä kuvassa Ruotsinsalmessa oli lentokoneen ohjaimen näköinen kahvallinen ratti. SA-kuva.

LS 29.10.2011: s/s Andrei Zhadovin hylky löytyi Loviisan edustalta.

LS 17.08.2017: Jääkärien 100-vuotismuistotapahtumassa arvovaltaisia vieraita.