Meriuimalahanke tarvitsee herkkävaistoisuutta ja lujaa uskoa

Ihmiset yhteen. Marianne Mäkelä uskoo Loviisan kaltaisten pienten paikkojen säilyvän elinvoimaisina. Kuva Auli Henriksson
Jos Loviisaan merikylpylää lähdettäisiin rakentamaan, Marianne Mäkelä satsaisi Loviisan aitoihin vahvuuksiin, kuten huikeaan historiaan.

LOVIISA Loviisan rotarien vieraileva luennoitsija Marianne Mäkelä esitteli torstaina helsinkiläisen merikylpylä Allas Sea Poolin hanketta. Rotarien klubimestari Antti Muuronen kertoo Mäkelän kutsutun, koska merikylpylä on noussut esiin sekä loviisalaisrotarien omassa porukassa, että myös osana tulevan asuntomessualueen palveluja. Asuntomessualueen kaavoituksessa tullaan tutkimaan maauimala-, meriuimala- sekä ulkouima-allasvaihtoehtojen kustannukset ja sitoudutaan toteuttamaan valittu vaihtoehto.

Marianne Mäkelä on Töölö Urban Oy:n kehitysjohtaja. Kokonaisuuteen kuuluvat Altaan lisäksi muun muassa Korjaamo ja Jääpuisto sekä uusin Sofia Future Farm. Hän kertoi meriuimalaprojektin käynnistymisestä, onnistumisista ja kommelluksista.

– Ensin mietittiin, miksi halutaan rakentaa merikylpylä, mikä merkitys tällaisilla paikoilla on, mikä on Helsingin kaupungin rooli ja tärkeimpänä, mitä ihmiset haluavat, hän kuvailee.

Ihmisten mielipiteitä ja toiveita kerättiin laajasti, niin sosiaalisen median kautta kuin lähikaupunginosissa tehdyillä asukaskyselyillä. Olennaista oli myös aktivoida erilaisia hankkeesta kertovia ihmisiä. Mäkelä korostaa uudenlaisen ajattelun tärkeyttä, ja sen muistamista että tehdään ihmisille.

– Allas -hankkeessa tärkeää oli huomioida myös ympäristö, merensuojelu ja energiankäytön ekologisuus. Kun rakennetaan, tilojen tulisi olla käytössä laajalti, samoilla tiloilla voi olla monta käyttötarkoitusta. Lisäksi sen, mitä tekee, tulee olla erikoista, ei kannata tehdä sellaista mitä jo on.

Jotain, jota ei voi ohittaa

Loviisassa hän lähtisi liikkeelle vaikkapa vanhasta kulttuuriperinteestä, jota täällä riittää kylpylähistorioineen.
– Täällä on huikea perinne. Ihmiset hakevat nykyään aitoja asioita, omanlaisuutta.
Haastattelua tehdään Degerby Gillessä, joka on jo rakennuksena poikkeuksellinen.

Perinteen lisäksi mahdollisen merikylpylän arkkitehtuurin tulisi olla mieleenpainuvaa, kiteytettynä kokonaisuuden sellainen, jota ei voi ohittaa.

Mäkelä korostaa, ettei hän tarkoita vippaskonsteja tai päälle liimattua erityisyyttä, vaan tulee tarjota jotain ainutlaatuista, ja jotain sellaista, mitä ihmiset haluavat. Jotain hauskaa, mieleen jäävää ja sellaista mikä on mahdollisimman aidosti mielenkiintoista.

– Meille oli tärkeää tehdä Altaalle 25 metrin allas, jotta siellä voi treenata, mutta samalla siinä voi tehdä paljon muutakin. Emme halunneet rakentaa lasten seikkailupaikkaa, vaan aikuisten paikan, jossa kyllä järjestetään lasten uimakouluja ja erilaisia leirejä. Ei pidä kosiskella kaikkia.

– Jos tulisin itse turistina Suomeen, en jäisi vain Helsinkiin, vaan juuri tällaiset Loviisan kaltaiset pikkukaupungit ovat kiinnostavia. Kun ajoin Helsingistä Loviisaan, tunsin olevani kuin Halosen maalauksessa.

Jos Mäkelä olisi mukana mahdollista Loviisan meriuimalahanketta käynnistämässä, hän kartoittaisi perinteitä ja historiaa ja sitä, mikä muualla toimii. Ikiaikaisten muistojen kumpuaminen esiin kävijöissä toisi sitä wau-efektiä. Kuninkaantien reitistäkään ei ole vielä kaikkea potentiaalia puristettu irti. Tuota reittiä hän kuvaile aidoksi, mielenkiintoiseksi retkeksi historiaan.

– Vanhat hyvät asiat uudessa paketissa. Ihmisiä on monenlaisia, on pyrittävä olemaan kaikille mahdollinen. Pelätä ei pidä, vaan mennä kohti eri mielipiteitä ja pitää ymmärtäväinen asenne, ainakin voi kokeilla, vaikka ei itse ensin innostuisi.
Mäkelä kertoo esimerkiksi alastonuintivuorojen olleen menestys Altaalla, vaikka ajatusta ensin etenkin naistyökaverit kavahtivat.

Jos ja kun rakennetaan ja toiminta Loviisassa käynnistyy, markkinoinnissa kuvat ovat ratkaisevia. Altaalta lähtee maailmalle turistien päivitysten kautta valtava määrä kuvia.

– Bloggaajat pyytävät päästä Altaalle, heille ei tarvitse maksaa jotta tulevat, Mäkelä kertoo.

Elämä ei parane juoksemalla

Kokonaisuuden pitäisi koostua osista, jotka tukevat toisiaan. Altaalla esimerkiksi, jossa wellness on teemana, on ruokatarjontakin tasokasta, ei grillimättöä. Altaan kantavana ajatuksena on tarjota mahdollisuus rentoutua, ottaa hengähdystauko.

– Elämä ei parane juoksemalla. Meillä suosituimpia tunteja on ”Viiniä ja venyttelyä”, hän antaa esimerkin.

Miten pieni kaupunki osaisi luoda jotain, joka saisi oman asukkaan ja vierailijan hämmästymään.

– Tarvitaan herkkävaistoisuutta, kun suunnitellaan ja toimitaan. Päättäjille sanoisin, ettei kannata tehdä samaa kuin muut. Kannattaa kuunnella sisältöosaajia, ja tietysti tuotanto-osaaminen on aivan olennaista sitten kun tapahtumaa on aamusta iltaan kuten Altaalla. Eri alueiden osaajista kannattaa koota ydinjoukko, joka pitää päättäjät tietoisina koko ajan.

– Alueella tarvitaan yhteinen innostus, ja luja usko. Keskusteluissa tulee sietää se, että joku on aina vastaan.

Ihmisiä yhteen

Loviisan mahdollisessa hankkeessa kannattaisi Mäkelän mielestä ensin koota yhteen ihmisiä. Hanke olisi hänen arvionsa mukaan realistinen, jos siitä tehdään yhteinen päätös, jota laajasti tuetaan.

– Ruotsissa on todella paljon tehty yhteistyössä kaupungin, yritysten ja asukkaiden kesken erilaisia hankkeita. Sitä, että yhteiskunta tulisi ja tekisi, ei kannata jäädä odottamaan.

– Pitää rakentaa asia niin, että pienikin on suuri ja muistaa, että mitään ei tule, ellei rakenna. Ei myöskään pidä luovuttaa ennen kuin on edes yrittänyt. Kun lähdimme rakentamaan Töölön entisille ratikkahalleille kulttuurikeskusta, ei sellaista oltu tehty, ennen eivätkä kaikki nähneet, mitä siitä voisi seurata. Meillä on rekrytoinnissa jo otettu huomioon, että ensimmäisen ein jälkeen pitää vasta innostua. Ongelmia ja haasteita on uskallettava käsitellä, eikä rakentaa kiiltokuvia. Tulee myös nähdä, jos on korjattavaa.

Hän uskoo pienten paikkojen, kuten Loviisan, säilyvän elinvoimaisena. Mäkelä kertoo Taiwanissa puhujamatkalla kuunnelleensa, miten siellä ihmiset olivat alkaneet palata kotipaikkakunnilleen.
– Emme muutu sielultamme, eikä elämä voi tästä kiivastahtisemmaksi enää juuri mennä, hän sanoo.