Merimetsoja on jo nyt liikaa

Kesän lähestyessä ovat ensimmäiset merimetsoparvet saapuneet myös Loviisan seudulle. Mustanpuhuvia lintujoukkoja on viikonloppuna nähty saariston lisäksi jo myös Loviisanlahdella ja muissa sisälahdissa.

Ympäristökeskus Syken mukaan Suomessa oli vuonna 2017 noin 50 isompaa merimetsoyhdyskuntaa, jotka sijaitsivat yhteensä 79 luodolla tai saarella. Viime vuonna Loviisan alueen kolmessa isommassa yhdyskunnassa laskettiin olleen yhteensä 1220 ja Pyhtäällä 192 merimetson pesää. Vuotta aiemmin, vuonna 2016 Loviisassa havaittiin 1493 ja Pyhtäällä 306 pesää eli Ympäristökeskuksen laskelmien mukaan Loviisan seudun merimetsokanta olisi pienentynyt, vaikka saaristossa liikkuvien havaintojen mukaan merimetsot ovat vallanneet yhä uusia alueita. Kokonaisuutena merimetsokanta on Suomessa jatkanut kasvuaan myös viime vuonna noin prosentilla eli noin 200 uudella pesällä.

Viime viikonloppuna, aiemmista vuosista ehkä poiketen merimetsoja bongattiin nyt myös Kymijoen vesistössä, esimerkiksi Ahvenkosken voimalan pohjoispuolella.
Toistaiseksi Suomessa ei ole vielä todettu merimetsojen pesintöjä sisävesillä, mutta ilmaston lämmetessä senkin todennäköisyys saattaa kasvaa. Esimerkiksi Etelä-Ruotsin suurimmilla järvillä merimetsoriesa on jo arkea.

Merimetsojen munintakausi kestää huhtikuun puolivälistä kesäkuulle, ja suurin osa linnuista munii toukokuussa eli pesimäpaikkojen etsintä on Loviisan seudullakin pian vilkkaimmillaan. Saaren päätyminen satojen tai pahimmillaan jopa tuhansien merimetsojen pesimäsaareksi aiheuttaa monissa tapauksissa isoja vahinkoja saaren ja sen lähiympäristön luonnolle.

”Kannanhoidon suunnittelussa on tilastojen ja ympäristökeskuksen asiantuntemuksen lisäksi syytä tukeutua myös merimetsoalueiden kalastajien ja saaristolaisten kokemuksiin sekä paikallistuntemukseen.”

Loviisan seudulla on jo useita saaria, joiden puut ja kasvit ovat kärsineet pahoin merimetsoyhdyskuntien aiheuttamista ulostehaitoista ja hajuista. Uusimpina merimetsojen aluevaltauksina Loviisan kaupungin virkistyssaaret Stora ja Lilla Rövarn sekä alueen pienemmät saaret uhkaavat pilaantua lintujen ulosteisiin.

Merimetsojen pesäpuut kuolevat yleensä muutamassa vuodessa ulosteen aiheuttamaan ravinnekuormitukseen sekä oksien katkomiseen lintujen pesätarpeiksi. Mikäli merimetsot hylkäävät saaren, kestää puuston palautuminen saattaa Ympäristökeskuksen mukaan kestää jopa vuosikymmeniä. Onneksi merimetsot ovat ihmisarkoja, eivätkä tiettävästi yleensä pesiydy aktiivikäytössä oleviin mökkisaariin.

Oma lukunsa on merimetsojen vaikutukset valtaamiensa alueiden kalakantoihin. Pohjoismaisten tutkijoiden ja kalastusbiologien työryhmän mukaan Itämeren merimetsot syövät jo niin paljon kalaa, että se vaikuttaa joillakin alueilla Suomessa, Ruotsissa ja erityisesti Tanskassa heikentävästi kalakantoihin ja pienentää kalansaaliita. Tanskan lisäksi huoli vähenevistä kalansaaliista on kasvanut edelleen Suomen ja Ruotsin rannikoilla. Norjassa ongelmia on havaittu vasta viime vuosina, ja esimerkiksi Viron rannikolla merimetsojen vaikutukset kalakantoihin työryhmän mukaan ovat vielä vähäisiä.

Vaikka merimetsokannan kasvu olisikin paikoin ehkä pysähtymässä, on merimetsoja tietyillä alueilla jo nyt liikaa. Työryhmän arvion mukaan merimetso ei ole enää uhanalainen lintulaji Pohjois-Euroopassa, ja sen kannan kasvua on syytä säännellä pohjoismaisella yhteistyöllä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on ajan tasalla olevat kannanhoitosuunnitelmat, mutta Suomessa tuorein merimetson kannanhoitosuunnitelma on peräisin vuodelta 2005. Silloin pesiviä pareja oli noin 3000 ja nyt yli 25 000.

Pohjoismaiden yhteistyönä tehtävillä kannanhoitosuunnitelmilla tulisi sovittaa yhteen kansalliset ja alueelliset suunnitelmat sekä yhteisesti määritellään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä merimetsokannan tavoitekoko. Kannanhoidon suunnittelussa on tilastojen ja ympäristökeskuksen asiantuntemuksen lisäksi syytä tukeutua myös merimetsoalueiden kalastajien ja saaristolaisten kokemuksiin sekä paikallistuntemukseen.