Medialukutaidolle tarvetta

Ensi viikolla maanantaista perjantaihin Loviisassa ja koko Suomessa vietetään perinteistä sanomalehtiviikkoa. Sanomalehtiviikkoja järjestettiin yksittäistapauksina jo 1970-luvulla, ja säännölliseksi sanomalehtiviikoksi se muuttui vuonna 1995. Sanomalehtiviikko on Suomen laajin mediakasvatustapahtuma.

Sanomalehtiviikko on Sanomalehtien Liiton ja sen kaikkien jäsenlehtien yhteinen hanke, jonka aikana sadattuhannet lapset, nuoret ja heidän opettajansa hyödyntävät sanomalehtiä opetuksessa. Loviisan Sanomat sekä useat muutkin lehdet tarjoavat digilehden ja sen arkiston ilmaiseksi lasten ja nuorten käyttöön.

Sanomalehtiviikon perimmäisenä tarkoituksena on ollut toimia opetuksen ja mediakasvatuksen tukena kouluissa sekä harjaannuttaa nuoria mediakriittisyyteen.
Erityisesti näinä ”vaihtoehtoisten faktojen”, valeuutisten vyöryn ja suoranaisen infosodankäynnin aikoina mediakriittisyyden ja medialukutaidon tärkeys on korostunut entisestään.

Lähes kaikki tieto saapuu meille läheltä tai kaukaa erilaisten välikäsien kautta. Jopa paikallisista asioista saatava tietoa on usein kulkenut useamman eri välittäjän kautta ennen kuin se saapuu sinulle tai minulle. Joskus on suorastaan mahdotonta nähdä onko tieto vääristynyt tai värittynyt matkalla alkuperäiseltä lähteeltä. Myös Lovarissa ja muissa sanomalehdissä julkaistaan aika ajoin väärää tietoa ja virheellisiä uutisia.

Alalla puhutaan usein lähdesidonnaisesta totuudesta. Käytännössä se tarkoittaa, että jutussa voidaan julkaista esimerkiksi haastateltavan sitaatteja ja kommentteja, joiden todenperäisyydestä ei aina ole varmuutta. Lukijalle on silloin syytä tehdä selväksi keneltä tieto ja sitaatti on peräisin. Journalistin ohjeisiin sitoutuneilla tiedotusvälineillä on myös ankara velvollisuus viivyttelemättä oikaista kaikki olennaiset virheensä sekä verkkosivuilla että paperilehdessä.

Jos ne eivät sitä tee, siitä voi kannella Julkisen sanan neuvostolle. Havaitun olennaisen virheen oikaisematta jättämisestä seuraisi vääjäämättä JSN:n langettava päätös, jonka tiedon tiedotusväline on velvollinen julkaisemaan alan järjestöistä erottamisen uhalla.
Virheiden, valheiden ja huuhaan lisäksi toinen medialukuosaamiseen liittyvä olennainen taito on nähdä onko juttu journalismia vai mainontaa eli esimerkiksi uutinen vai maksettu puffi.

Maailmalla ja Loviisassakin julkaistaan runsaasti lehtiä, painotuotteita, blogeja, videoita ja verkkosisältöä, joihin on yleensä maksua vastaan ostettavissa esimerkiksi itseään, palveluitaan tai tuotteitaan kehuvia tai suorastaan ylistäviä juttuja. Monet yritykset ja kunnat sekä erityisesti niiden päättäjät ovat suorastaan persoja hankkimaan, avustuksia, tukia tai muuta rahallista korvausta vastaan, itselleen tai yhteisölleen kritiikitöntä positiivista julkisuutta ja mainontaa tällaisissa julkaisuissa.

Myös Lovariin ja muihin JSN:n sääntöjen piirissä oleviin julkaisuihin on mahdollisuus ostaa haastatteluja tai uutisjuttuja muistuttavia mainostarinoita. Journalistin ohjeiden mukaan lukijalle, katsojalle ja kuuntelijalle on kuitenkin tehtävä täysin selväksi journalistisen uutisen ja maksetun mainoksen erot. JSN:n itsesääntelyn ja sääntöjen piirissä olevissa julkaisuissa uutista tai journalistista haastattelua muistuttavissa mainosjutuissa on erikseen kerrottava, että sisältö on maksettu mainos. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi kyseisen sivun yläosaan on lisättävä selkeästi näkyvä teksti ”mainos”.

Jos uutista muistuttava maksettu juttu julkaistaan ilman ”mainos” -merkintää, ja lukija saattaa erehtyä luulemaan sisältöä toimituksen laatimaksi journalistiseksi sisällöksi, antaa JSN:n tiedotusvälineille siitä langettavan päätöksen. JSN:n sääntöjen piiriin kuulumattomilla julkaisuilla ei tällaista velvollisuutta ole. Hyvään medialukutaitoon kuuluu kuitenkin nähdä myös kiiltokuvamaisten tarinoiden tausta ja luonne.

Internetin eri palveluiden avulla kuka tahansa voi ryhtyä itse tuottamiensa tai jopa keksimiensä uutisten julkaisijaksi. Samalla omien mielipiteiden levittäminen jopa maailmanlaajuisesti on tullut yhä helpommaksi. Kun selaa internetin monenkirjavien ”reporttereiden” tuottamaa aineistoa, niin käy suorastaan pelottavan selväksi kuinka nopeasti ja laajasti myös valeuutiset, vihapropaganda sekä kansankiihotus voivat verkossa levitä.

On tärkeää, että nuoret oppivat erottamaan oikean uutisen väärästä sekä arvioimaan onko juttu totta vai tarua. Tai journalismia vai mainontaa. Aina se ei ole helppoa. Medialukutaidosta on tullut tänä päivänä oleellinen osa niin nuorten kuin aikuistenkin kansalaistaitoja.

KOMMENTOI

Please enter your comment!
Please enter your name here