Medialukutaidoille tarvetta

Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlapäivän vietto poiki jälleen joukon sekalaisia tapahtumia, jotka eivät kaikki olleet kunniaksi yhteiselle isänmaalle.
Erilaiset syytökset ja vastasyytökset sekä väärät tiedot levisivät ja leviävät yhä erityisesti valemediassa ja sosiaalisessa mediassa, mutta jonkin aikaa paikoin myös ”oikeassa” mediassa.
Ensimmäisistä poiketen jälkimmäisellä, Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeisiin ja alan eettisiin periaatteisiin sitoutuneella medialla, on velvollisuus pyrkiä totuuteen sekä oikaista mahdolliset olennaiset virheensä. Riippumatta median aatteellisesta taustasta tai poliittisesta linjasta.
Jokaisella lukijalla tai katsojalla on oikeus tehdä JSN-mediasta kantelu Julkisen sanan neuvostolle, mikäli media ei oikaise vääriä tietojaan.

Maailmalla ja paikoin myös Suomessa eletään parhaillaan enemmän tai vähemmän informaatiosodankäynnin aikaa, jota myös totuuden jälkeiseksi ajaksi kutsutaan. Rintamalinjoja muodostuu siellä täällä.
Jo pitkään on ollut tiedossa, että sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi milloin tahansa väittää mitä tahansa mistä tai kenestä tahansa.
Lisäksi perinteisiä tiedotusvälineitä erehdyttävästi muistuttavat toimijat syytävät väsymättä tarjolle omia tarkoitusperiään palveleviä sisältöjä, joiden todenperäisyyteen huolestuttavan monet kritiikittömästi uskovat ja luottavat.

Useimpia alan sääntöihin sitoutuneita ammattitoimittajia tyrmistytti nähdä itsenäisyyspäivän hulinoissa keltaiseen Press-huomioliiviin pukeutunut mies kiertelemässä mielenosoittajien joukossa kädessään NTV-logolla varustettu mikrofoni. Videolla mies kertoi mielenosoittajille olevansa ”ruotsalaisen television” toimittaja.
Sama mies juontaa uusnatsijärjestö Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen linkittyvän NTV:n Youtube-kanavan videoissa.

On totta, että toimittajana toimimiseen tai mielenosoituksissa haastattelemiseen ei tarvita lupaa. Haastateltavien olisi kuitenkin syytä saada tietää millaisissa yhteyksissä haastatteluja käytetään.
Toivottavasti tapaus herättää kansalaiset ymmärtämään, että on aina mahdollista, että joku käyttää hyväkseen lehdistönvapautta.

Toki monet kaupalliset ja yhteiskunnalliset tahot ovat tuottaneet omaa ideologiaansa, liiketoimintaansa, tuotteidensa tai palveluidensa myyntiä sekä muita tavoitteitaan tukevaa positiivista ja kritiikitöntä sisältöä ja propagandaa jo ammoisista ajoista lähtien.
Journalistisen ja kaupallisen median sekä sisällön rajojen hämärtyminen on sinänsä ollut median uskottavuuden kannalta kiusallista.

Sitäkin huolestuttavampaa on se, että lukuisat uudet viestinnän kanavat on valjastettu vastakkainasettelun ja vihanpidon välineiksi. Etenkin sosiaalinen media.
Erityisen huolestuttavaksi julkisuusilmapiiri on muuttunut sen seurauksena, että jopa useat valtionpäämiehet, monet poliitikot ja vallanpitäjät ovat lakanneet kunnioittamasta rehellisyyttä ja totuutta sekä vähät välittämästä jopa ilmiselvien pötypuheiden paljastumista.

Informaatiovaikuttamisen tai suoranaisen infosodankäynnin säkeneet kimpoilevat yhä rajummin ja yhä lähempänä.
Yleisön on yhä vaikeampaa nähdä mikä on totta ja mikä ei.
Viime aikoina lisääntyneet ja kärjistyneet viestit korostavat medialukutaidon sekä erityisesti yleissivistyksen tärkeyttä.

Huojentavaa on, että eilen julkistettu IRO Researchin tutkimus kertoi, että suomalaisista 83 prosenttia pitää painettuja sanomalehtiä yleissivistyksen kannalta tärkeimpänä mediana. Näin ajattelevien osuus on neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aiemmin.

Medialukutaito puolestaan on kyky lukea ja ymmärtää mediaa, nähdä sen tuottamien ilmiselvien merkitysten taakse, sekä suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota.
Myös JSN-sääntöihin sitoutunutta mediaa pyritään käyttämään hyväksi ja johdattamaan harhaan. Trollausta voi ilmetä melkein missä tahansa.
Näin valheisiin ja valemediaan lankeemuksen aikoina kaikkeen viestintään on syytä suhtautua kriittisesti ja ajatella itse.