Mansikkapaikka Hopomin rannalla

Maisema. Rinnetontilta aukeaa upea näkymä järvelle. Kuva Auli Henriksson
Kaunis, luonnonmukainen rinnetontti hehkuu kanervaa ja sammalta. Saunarakennus ja pihakalusteet sointuvat ympäröivään maastoon. Ollaan Nygårdien lempipaikassa Hopom-järven rannalla.

LILJENDAL Märta Strömberg-Nygård työskentelee asiantuntijana Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa Melassa. Hän on syntyisin Liljendalista ja palaa perheineen entiseen kotipaikkaan vapaa-ajalla.

Märta on maatalon tyttöjä. Kotitila kuitenkin myytiin hänen ollessaan pieni. Liljendalin tukikohtana on nyt äidin entinen kotipaikka kirkon lähellä. Mökin saunasta kun katselee maisemaa, on se muuten melko ennallaan, vain naapurin lehmät puuttuvat.

Liljendalissa perhettä viehättääkin sen muuttumattomuus, rauhallisuus ja kaikenpuoleinen viehättävyys.
– Juhannuksena olisi kiva, jos kylällä olisi jotain yhteistä ohjelmaa. Muuten, kun on töissä arkisin ja on kiireistä, en kaipaa Liljendalissa mitään erityistä menoa.

Ulkona. Rantasauna Hopomissa aivan Taikarannan lähellä on rentouttava paikka. Piha on luonnon muovaama eri korkeuksineen, kanervineen ja sammalineen. Kuivana keväänä Raimo on huolehtinut miten sammaleet kestävät, ja kastellut pihaa. Kulku on ohjattu poluille, jotta luonnon kasvit saavat olla rauhassa. Jessica ja Märta palasivat Albanian matkalta maalle. Kuva Auli Henriksson

Liljendaliin perhe tulee yleensä kesällä joka viikonloppu, usein syksylläkin ja joulua vietetään täällä myös. Kolmen vuoden lupahärdellin jälkeen Hopom-järven rantaan äidiltä periytyneelle tontille nousi kesäpaikan lisäksi rantasauna. Pitkän lupaprosessin aikana ehti moni kyläläinen todeta, että ei olisi kestänyt vuosia, jos olisi vielä ollut kunnan oma rakennustoimi. Lupa ei ollut kiinni aluehallintoviranomaisesta, sillä sieltä lupa tuli muutamassa kuukaudessa.

Nyt rantaan kuitenkin päästään saunomaan, uimaan ja rentoutumaan. Pääpaikalla Sävträskissä on kasvimaata ja muuta hoidettavaa pihaa, täällä luonto on päävastuussa pihasta.
Liljendal oli turvallinen ja hyvä paikka kasvaa.
– Ympyrät olivat pienet ja lapsuudenaikaiset ystävyydet ovat säilyneet. Liljendal ei juuri ole muuttunut, ja tänne on mukava aina tulla.

Pienen paikan inhimillisyys ja toisista välittäminen näkyi erityisesti, kun äiti sairastui Alzheimeriin ja asui rivitaloyhteisössä ennen kuin hän pääsi Rosenkullaan. Äitinsä hoitoon Rosenkullassa hän oli hyvin tyytyväinen.

Maisemamuistoja

Jessica Nygård, 21, opiskelee historiaa Tukholman yliopistossa. Hän luonnehtii olevansa ainakin nyt suurkaupungissa parhaiten viihtyvä, mutta Liljendaliin hän tulee mielellään vapailla ja lapsuuden muistot erityisesti isoäidistä ja hänen ystävistään ovat lämpimiä.
– Idylli, järvimaisema ja saunasta aukeava maisema, listaa Jessica ensimmäisenä Liljendaliin liittyviä muistoja ja tuntemuksiaan.

Eväät. Kesällä syödään ulkona aina kun voidaan. Kahveilla Raimo ja Jessica. Kuva Auli Henriksson

Raimo Nygård on syntyisin Helsingistä, mutta sukua on kotoisin Lapinjärven Vasarankylästä. Hän ja Märta tapasivat pääkaupunkiseudulla, mutta myöhemmin selvisi, että Märta oli tavannut pyöräretkillään monta kertaa Raimon sedän vaimoineen, kun nämä olivat tulleet kesän viettoon maalle Liljendalin Sävträskiin. Sedän vaimo oli erottunut sen aikaisella maaseudulla hienoine kaupunkilaisrouvan meikkeineen ja vaatteineen.

1970-luvulla suomen kieli oli Liljendalissa vielä harvinaista, Märta oppi itse suomea 16-vuotiaana. Koulussa suomi oli vaikeaa, ja hän muistelee lämmöllä sen aikaista opettajaansa Anita Weckmania, joka sai opetettua kielen koukeroita.

– Omistauduin koululle ja kun valmistuin ylioppilaaksi Lovisa gymnasiumista, lähdin opiskelemaan valtiotieteitä Åbo Akademiin. Halusin kuitenkin jotain konkreettista, ja lähdin sairaanhoitajakouluun. Valmistuin sieltä samalla kun opiskelin yliopistotutkinnon, hän kertaa.

Tukea maatalousyrittäjille

Oma työ vie nykyisin ympäri Suomea, porotiloilta kalastajien luokse ja perusmaatiloille. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa hänellä on jo pitkä ura takana. Nykyisessä asiantuntijatehtävässä hän on ollut vuodesta 2011 lähtien.

Ta hand om bonden -projektissa tarjotaan maatalousyrittäjille henkiseen ja fyysiseen terveyteen liittyvää neuvoa ja apua. Suomenkielisellä puolella vastaava hanke kulkee nimellä Välitä viljelijästä. Ta hand om bonden -projekti toimii sellaisilla alueilla, joissa MTK:lla ei ole omaa hanketta. Projektin ja hankkeiden kautta tehdään tiloille maksuttomia käyntejä.

– Jos huomataan, että viljelijä tarvitsee sellaista apua, joka maksaa, kuten terapiaa, voi saada maksusitoumuksen.

Hanke on käynnissä nyt toista vuotta. Apua osataan jo paremmin ottaa vastaan.
– Tänä vuonna kesäkuun alkuun mennessä on tullut enemmän hakemuksia kuin koko viime vuonna. Viljelijät lämpenevät hitaasti. Onneksi suunta on muuttumassa ja apua osataan sekä hakea että ottaa vastaan. Puolet hakijoista on miehiä, hän kertoo.

Puhtaita tuotteita

Märta ja Jessica kävivät kesäkuussa äiti-tytär -matkalla Albaniassa. Perheen miesväki, isä Raimo ja Niklas-poika, ei matkakohteesta innostunut niin paljon, että olisivat lähteneet mukaan.

Tyttöjen reissu. Jessica ja Märta tekivät kesälomareissun Albaniaan kahdestaan. Kuvassa ollaan Beratissa. Kuva Arto Henriksson

Albaniassa kaksikko viihtyi ihan perusturistitouhuissa, mutta ammattilaisena Märta kertoo vähän automaattisestikin katsoneensa maatiloja “sillä silmällä”. Albanian vehreällä maaseudulla oli silmiin pistävää tilojen pienuus.

Hän korostaa suomalaisten maataloustuotteiden puhtautta ja luotettavuutta.
– Maataloustuotteiden puhtaus on aito kilpailuvaltti tänä päivänä. Suomessa esimerkiksi antibiootteja käytetään todella vähän. Pyrin itse ostamaan suomalaisia tuotteita ja lähellä tuotettuja tuotteita, mikä on Uudellamaalla melko helppoa. Myös esimerkiksi Pohjamaalla toimii ruokapiirejä, joiden kautta lähituotteita saa hankittua helposti, hän huomauttaa.

Tilanteet maataloudessa vaihtelevat paljon säiden mukaan. Märta huomauttaa, että viime syksynä monella paikalla lähdettiin kuivurilta suoraan lumitöihin. Tämän kevään kuivuus on tuonut taas omia hankaluuksia.

– Maatilojen tilanne vaihtelee. Suomi on iso maa, eikä Uudellamaalla aina tajuta millaista on Lapissa tai Pohjois-Karjalassa. Viime syksynä esimerkiksi Pohjois-Savossa pelloille jäi todella paljon satoa kelien vuoksi. Uudellamaalla voi aina myydä pellot ja saada niistä vielä hyvän korvauksen, mutta kaikkialla maassa ei, hän huomauttaa.

Perhe asuu nyt Koillis-Helsingissä. Märta pitää ihan mahdollisena, että kun joskus koittaa eläkepäivät, voisi muuttaa takaisin Liljendaliin. Toisaalta matka vapaa-ajan paikalle vie vain 50 minuuttia.