Maksuhäiriö ei ole maailmanloppu

Yhteistyötä. Diakonit Marjo Mustonen (vas.), Kari Martikainen ja Jeannette Sjögård-Andersson tarkastavat jaettavan ruoan. Seurakuntien yhdistyttyä diakonit tekevät entistä enemmän yhteistyötä. Kuva Susanna Heiska
Loviisassa on saatavilla monenlaista, helposti tavoitettavaa apua vaikean elämäntilanteen yllättäessä tai jatkuessa pidempään.

LOVIISA Perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa. Muutoksen myötä moni jäi vaille tärkeää kontaktia sosiaalityöntekijään.
– Meidän työssämme tärkeintä on, että ihmiset voivat tulla puhumaan ja voimme tukea heitä asioiden selvittämisessä. Joskus aloitetaan ihan siitä, että avataan laskut yhdessä, ja katsotaan missä mennään, diakoni Kari Martikainen sanoo.

Suomalaisen seurakunnan diakoniatyössä on satsattu myös taloudelliseen tukeen muun muassa ruokakauppojen maksusitoumusten ja EU-ruoka-avun muodossa.
– Taloudellista apua saadakseen täytyy selvittää tulot ja menot, mikään itsestäänselvyys avun saaminen ei ole, Martikainen muistuttaa.

Varsinaisia ehtoja avun saamiseksi ei kuitenkaan ole määritelty. Siinä mielessä diakoniatyö poikkeaa toimeentulotuesta.
– Meillä ei ole normia, minkä mukaan päätetään myönnetäänkö apua vai eikö myönnetä.
Suuremmissa kriiseissä apua voidaan yhdessä diakonin kanssa anoa kirkon diakoniarahastosta.
– Tärkeää on, että avustus auttaisi todella ratkaisemaan asioita, eikä vain siirtäisi ongelmaa eteenpäin. Kankkulan kaivoon rahaa ei myönnetä, diakoni Marjo Mustonen sanoo.

Tarkempaa tietoa sosiaalitoimen harkinnanvaraisen tuen nykyisistä myöntöperusteista ei Martikaisella eikä Mustosella ole, mutta vastaavaa tukea voi anoa myös diakonien kautta.
– Diakoniarahastosta voi anoa tukikummiavustusta lasten ja nuorten harrastuksiin, leirimaksuihin tai joskus jopa vaatteisiin, Mustonen sanoo.

Eläkeläiset ja lapsiperheet avun tarpeessa

Suurimmat avuntarvitsijoiden ryhmät ovat Martikaisen mukaan eläkeläiset, yksinhuoltajat ja ylipäänsä lapsiperheet.
– Pientä eläkettä saavilla voi olla isot lääkekulut, jotka tekevät toimeentulosta vaikeaa. Lapsiperheillä muun muassa pätkätyöt, työttömyys ja sairastelu aiheuttavat vaikeita tilanteita ja taloudellisten ongelmien kasaantumista. Huolellinenkaan taloudenpito ei aina auta, Martikainen pohtii.

Joskus myös sinnikkyys ja periksi antamattomuus menee liian pitkälle.
– Moni on yrittänyt selvitä ongelmista liiankin kauan, ja lopputuloksena on vain entistä suuremmat ongelmat, Mustonen toteaa.
Monille viimeinen selviytymiskeino ovat pikavipit tai kalliit kulutusluotot.
– Helppojen lainojen mainostamista ei näytetä millään saavan kuriin, Martikainen harmittelee.

Elämä jatkuu ilman luottotietojakin

Monilla diakonien asiakkailla on jo maksuhäiriömerkintä.
– Kyllä se minun asiakkailla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että luottotiedot eivät ole kunnossa, Mustonen sanoo.
Myös etupäässä Lapinjärven alueella työskentelevän Martikaisen mukaan tilanne on yleinen.
– Kyllä Lapinjärvelläkin asukaslukuun suhteutettuna luottotiedot menettäneitä on aika paljon.

Mustosen mielestä luottotietojen menetys ei aina ole pelkästään huono asia.
– Joskus on hyvä luovuttaa ja myöntää ettei selviä. Kyllähän luottotietojen menettäminen vaikeuttaa tiettyjä asioita mutta maailmanloppu se ei ole missään tapauksessa.

Jopa vuokra-asunnon saaminen on mahdollista vaikka tiedoissa olisi maksuhäiriömerkintä.
– Yleensä vuokrasta on huolehdittu, vaikka muita laskuja ei olisi pystytty maksamaan. Lisäksi moni sellainen, jolla asiat ovat kerran menneet pieleen, on ottanut opikseen, ja hoitaa kaikki asiat tunnollisesti. Totta kai asunnon saaminen voi olla vaikeampaa, mutta mahdotonta se ei ole, Mustonen lohduttaa.

Ruokaa ja yhdessäoloa

Joka tiistai kello 11-13 seurakuntakodilla on Euron kuppila. Ruoka kahveineen maksaa kaikille euron. Kuppilassa käy paljon eläkeläisiä ja työttömiä, mutta myös lapsiperheitä ja työmiehiä.
– Monista on mukavaa päästä kerran viikossa syömään valmiiseen pöytään, Martikainen sanoo.

Kuppilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ruotsalaisen ja suomalaisen seurakunnan yhteistyönä. Viime viikon tiistaina ”kassaneitinä” oli Rea Skog.
– Täällä käy joka tiistai 55-80 ihmistä syömässä. Saamme Tokmannilta myös kahvileipää jota on usein tarjolla jälkiruoaksi. Lisäksi saamme jonkun verran makeisia, joita voimme jakaa kävijöille. Mutta kyllä tämä monille on ennen kaikkea tärkeä yhdessäolon paikka, Skog sanoo.

Ennen ruokailua luetaan alkuhartaus ja lauletaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Tiistaina kuppila oli taas auki kesätauon jälkeen. Monista pöydistä kuului iloinen puheensorina.

Matalin kynnys

Kaikkein matalimman kynnyksen tukea Loviisassa tarjoaa Loviisan Ankkuri, joka ylläpitää myös edullista kirpputoria. Rahaa Ankkurista ei saa, mutta ruokaa annetaan kaikille tarvitseville.
– Meille ei tarvitse näyttää tiliotteita eikä muita tositteita, mikä olisi mielestäni todella nöyryyttävää, Ankkuria vetävä Seppo Salopuro sanoo.

Ruoka-avun lisäksi Ankkuri on monille tie takaisin työelämään.
– Meillä käy paljon työn kysyjiä. Tämä on todella matalan kynnyksen paikka, ja täällä tapaa samanhenkistä porukkaa. Täällä on helppo totutella uuteen päivärytmiin ja työssäkäyntiin, Salopuro sanoo.

Työtä auttamisen halusta

Ankkurissa on jatkuvasti neljästä kuuteen työllistettyä. He saavat työttömyyskorvauksen lisäksi niin sanotun yhdeksän euron suuruisen ahkeruusrahan ja ruoan.
– Se tekee kuukausittain 300-400 euroa työttömyyskorvauksen päälle.

Myös Salopuro itse työskentelee samalla periaatteella, mutta lisä tulee eläkkeen päälle.
– Ensin en meinannut tähän lähteä, mutta sitten ajattelin, että miksi ei. Minä olen vetänyt aikoinaan Suomen suurinta musiikkikauppaa joten kyllähän minä tiedän miten tätä hommaa hoidetaan.

Salopuron työ Ankkurissa ei ole mitään pientä puuhastelua.
– Onhan tässä valtava työ jo liikkeen siistinä pitämisessä. Vaatteita ja tavaraa tulee säkeittäin, ja niiden selvittelyssä menee aikaa. Lisäksi haemme huonekaluja ja tyhjennämme kuolinpesiä, mistä minä olen vastuussa.

Vaikka entinen yrittäjä onkin, Salopuro haluaa vain ja ainoastaan auttaa apua tarvitsevia.
– Jos ruvetaan raakaa bisnestä tekemään niin tämä on väärä konsepti. Minä haluan pitää tämän rentona paikkana, mihin voi tulla juttelemaan ja kahvittelemaan.

Salopuron mukaan myös Loviisan kaupunki on huomannut Ankkurin tärkeyden.
– Loviisan kaupunki lahjoitti meille pakettiauton, siitä olen todella kiitollinen Salopuro sanoo.