Lähiruokapäivä. Mats (edessä) laittoi lautaselleen Raussilan myllyltä hankituista ohraryyneistä keitettyä puuroa Kapellby skolan ruokalassa eilen. Kuva: Marita Itävuori
Lapinjärven koulujen ruokalista on kokenut tänä syksynä tavallista isomman muutoksen. Sen taustalla on niin viime keväänä järjestetty maistelutilaisuus kuin kunnan lähiruokastrategiakin. Raaka-aineiden hankkiminen läheltä on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi.

LAPINJÄRVI Tänään lapinjärveläiset koululaiset saavat lautasilleen Jokapojan kalapalan, perunoita, kylmän kastikkeen ja salaatin. Eilen oli vuorossa lähiruokapäivä, joka sisälsi muun muassa ohrapuuroa ja mehukeittoa.

Koulujen ruokalistalta löytyy lähiruuan ja maisteluraadin valintojen lisäksi myös toiveruokapäivä. Lisäksi syyslukukaudella vietetään vielä kekriviikkoa ja makuja-viikkoa, jolloin tutustutaan maailman makuihin.

Muutokset saivat alkunsa jo viime keväänä, jolloin koululaiset pääsivät maistelemaan ja päättämään siitä, millaista on tulevaisuuden kouluruoka. Maaliskuun lopulla Kirkonkylän, Kapellbyn ja Hilda Käkikosken koulun oppilaille järjestettiin maistelutilaisuus: tarjolla oli kahdeksan erilaista kasvisvaihtoehtoa, kolme erilaista keittoa, kaksi erilaista kasvismakaronilaatikkoa ja kaksi kanavaihtoehtoa.

Lapinjärvellä valmistetaan kahden koulun keittiössä päivittäin yli 200 annosta. Kirkonkylän koulussa 150 ateriaa, joista osa menee Hilda Käkikosken kouluun, sekä Kapellby skolan keittiössä 80 ateriaa.

Kala jakaa mielipiteitä

Rea Vierula tietää vuosien kokemuksella, mitä alakoululaiset kouluruuasta ajattelevat. Tähänkin saakka kouluruuasta on järjestetty kysely joka vuosi. Vierula työskentelee Kirkonkylän koulun keittäjänä.
– Mitä halutaan ja vaihtoehtoja on kerätty.

Ykkössuosikin paikkaa pitää tällä hetkellä pinaattiletut.
Pari viikkoa sitten työnsä aloittaneen ruokapalvelupäällikkö Mervi Torkkelin lempiruoka kouluvuosina oli myös pinaattiletut, joten kyseessä taitaa olla jo klassikko.

Myös broilernuggetit, broilerpasta ja puurot ovat suosittuja. Kestosuokkeihin kuuluvat myös lihapullat ja uunimakkara. Seuraavana toiveruokapäivänä tarjolla on broilernuggetteja, paljastettakoon se tässä.

– Kala jakaa mielipiteet riippuen siitä, syödäänkö kotona kalaa vai ei, Vierula kertoo.
Puurot puolestaan jakavat mielipiteitä oppilaiden ja opettajien kesken. Oppilaat pitävät puuroista, mutta opettajat toivoisivat ”oikeaa ruokaa”.

Kasvikset vaikea rasti

Kasvikset ovat kompastuskivi. Lapset pitäisi houkutella syömään nykyistä enemmän kasviksia, mutta se on hieman hankalaa.

Myös kasvisruuat herättävät ennakkoluuloja. Erään kerran, kun listalla oli lasten maisteluraadin oma valinta, jalapenonuggetit, opettaja oli sattunut kysymään, sisältääkö ruoka lihaa tai kanaa. Kun vastaus oli ollut, että kyseessä on kasvisruoka, santsausannosta juuri ottamassa olleella koululaisella oli pysähtynyt lusikka kesken liikkeen.

Myöhemmin ruokalassa oli jupistu, että ”nämä on jotain vegaanipalleroita”.
Kasvislasagne ei sekään oikein miellytä.
– En tiedä, miten oppilaille oikein saisi upotettua lämpimiä kasvisruokia, Vierula miettii.
– Salaatti menee kohtuudella, kunhan siihen ei laita paprikaa. Silloin salaatin syöminen putoaa puoleen, hän ottaa esimerkiksi.

Lähiruokaa etsimässä

Lähiruuan lisääminen kuuluu sekä Lapinjärven kunnan strategiaan että valtakunnalliseen tavoitteeseen.

Lapinjärvellä läheltä saatavia raaka-aineita on pyritty lisäämään jo aiemmin.
– Vajaat kymmenen vuotta sitten Liljendalista hankittiin raaka-lihaa ja Porlammin meijeristä juustoa, Vierula muistelee.

Lihan hankinta osoittautui kuitenkin kalliiksi ja vastaan tulivat myös säilytysongelmat.
– Emme voi ottaa sataa kiloa juustoa kaappiin.

Pienet erät ovatkin yksi asia, joka hankaloittaa lähiruuan käyttöä. Toinen on se, että tuottajia on melko vähän.

Lähiruoka on yllättävän haasteellista hankkia. Tuottajat eivät ole välttämättä innostuneita toimittamaan pieniä eriä.

Tällä hetkellä puuroaineet tuodaan Lapinjärven koulukeittiöihin Raussilan myllyltä Elimäeltä. Salaattitarpeet saadaan Lindkoskelta, kala läheisestä kalakaupasta. Leivät tulevat paikallisesta leipomosta.

Lähin raaka-aine tulee tällä hetkellä Kapellby skolan naapurista. Tilan ruisjauhoista tehdään puuroa.
– Määrät ovat niin pieniä, ettei kuljettaminen ole tuottajalle kannattavaa.

Raussilan myllyltä ohraryynit haettiin niin, että Torkkeli teki puolimatkan treffit Alppiruusuun.

Kumpi on hankalampi haaste, raha vai saatavuus?
– Ei sitä rahaakaan saisi kauheasti tuhlata, mutta Lapinjärvellä ei ole paljon tarjontaa, Vierula miettii.

– Määrät ovat sen verran pieniä, ettei kuljettaminen ole välttämättä kannattavaa.
Samaa sanoo Torkkeli.
– Siksi sovimme kompromissin, että minä menin Alppiruusuun ja myllyltä tultiin sinne.

Oma juttunsa on myös vaikkapa se, että koulukeittiöissä ei ole enää laitteita, joilla kuoria perunat. Niinpä perunat on saatava läheltä kuorittuina.

Naiset sanovatkin, että lähiruokastrategian toteuttaminen on haasteellisempaa kuin voisi ajatella.
– Nyt täytyy mennä lähiruokamessuille Elimäelle viikonloppuna ja katsoa, minkälaisia toimittajia ja tuottajia siellä on. Onko heitä tältä alueelta, Torkkeli suunnittelee.

 

Paikallista ruokaa
  • Maa- ja metsätalousministeriö valmisteli eri sidosryhmien kanssa erityisen Lähiruokaohjelman jo vuonna 2013.
  • Lähiruokaohjelmassa lähiruualla tarkoitetaan erityisesti paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella.
  • Ohjelman mukaan vuoteen 2020 mennessä on tarkoitus muun muassa monipuolistaa lähiruuan tuotantoa, parantaa pienimuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia lainsäädännöllä ja neuvonnalla sekä kasvattaa lähiruuan osuutta julkisista hankinnoista parantamalla hankintaosaamista ja laadullisia kriteerejä.