Madaltunut Lapinjärvi kaipaa sadetta

Kuivuus huolettaa. Lapinjärven kalastusalueen hallituksen jäsen Peter Wallén ja isännöitsijä Ben Silfvast ovat huolissaan järven pinnan laskusta, sillä kova pakkastalvi saattaa jäädyttää matalan järven pohjaan saakka ja aiheuttaa happikadon. Kuva: Janne Kallio
Pitkä kuivuus ja veden laskutus Loviisanjokeen ovat laskeneet muutenkin matalan järven pintaa. Järveä uhkaa talvella happikato, mikäli pinta ei nouse ennen pakkasia.

LAPINJÄRVI Matalaa ja rehevää Lapinjärveä uhkaa ensi talvena happikato, mikäli järven pinta ei pääse nousemaan ennen talvipakkasia. Pitkä ja kuuma hellejakso on laskenut järven pintaa ja lisäksi vettä juoksutetaan järvestä jatkuvasti Loviisanjokeen.

– Olisi hyvä, jos laskutusta Loviisanjokeen voisi säännöstellä ja vähentää tällaisina kuumina hellekesinä, toteaa Lapinjärven kalastusalueen isännöitsijä Ben Silfvast.
– Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä laki määrää juoksutuksesta, eikä siihen ole haettavissa muutosta ilman pitkäkestoista muutoksenhakuprosessia valitusaikoineen. Byrokratia on tähän hätään liian työläs selätettävä, Silfvast kertoo.

Päätös juoksutuksen väliaikaisesta lopettamisesta tai vähentämisestä veisi miesten näkemyksen mukaan pahimmassa tapauksessa jopa vuosia.

– Eikä Loviisanjokeakaan voi tietenkään kuivaksi päästää, joten ainoa toivo järven pinnan nousemiselle on sateinen syksy.

Sadetta saatava pian

Isännöisijä Silfvast ja Lapinjärven kalastusalueen hallituksen jäsen, ja Vasarakylän kalastuskunnan varapuheenjohtaja Peter Wallén eivät toistaiseksi ole havainneet järvellä olevan hätää. Jos pinta nousee normaalille tasolle ennen pakkasia, on kaikki hyvin. Sinilevääkään ei ole esiintynyt ainakaan suurissa määrin.

Jotkut järven virkistyskäyttäjät ovat kertoneet löytäneensä järveltä yksittäisiä kuolleita kaloja, mutta miehet eivät ole siitä huolestuneet.
– Yksittäisiä tapauksia. On aivan luonnollista, että satunnaisia kuolleita kaloja löytyy. Näitä tulee vastaan jatkuvasti, Wallén rauhoittelee.
– Jos kyseessä olisi laajempi ilmiö, olisi kuolleita kaloja ajautunut rantaan huomattavasti enemmän. Niitä olisi laskutuspaikan suulla ja tuulen puoleisilla rannoilla, miehet kuvailevat.

Viime viikon lopulla tehdyn tarkastuskierroksen aikana miehet eivät löytäneet kuolleita kaloja.
– Ihmiset ovat sellaisia, että huolestuvat ja ottavat herkästi yhteyttä ja hyvä niin, Silfvast sanoo.
– Puhelin soi, kun joku näkee kuolleen kalan.

Järvi elpynyt hyvin

Silfvast ja Wallén arvelevat järven käyttäjien muistavan edelleen noin kymmenen vuotta sitten Lapinjärveä kohdanneen happikadon ja ovat siksi herkkiä ottamaan yhteyttä. Huoli on miesten mukaan täysin ymmärrettävä.
– Kyseessä on matala ja luonnostaan rehevä järvi ja siihen yhtälöön sisältyy erilaisia riskejä kuin syvemmillä vesistöillä.

Vuosikymmenen takaisen happikadon jälkeen järveä elvytettiin erilaisilla toimenpiteillä, muun muassa hoitokalastamalla Lapinjärvestä roskakalaa ja istuttamalla arvokaloja tilalle. Vuosien saatossa happikadon tappamat kalakannat ovat kohentuneet ja jalostuneet. Ruutanan ja suutarin sijasta Lapinjärvestä voi nykyisin nostaa komean kuhan.

– Kalakannan suurin uhka on viimeisten muutamien vuosien aikana ollut ryöstökalastus, Wallén sanoo.
– Pahimmillaan kalastusvalvoja nosti järvestä laittomia verkkoja yli kilometrin. Siitähän kehkeytyi poliisiasia ja ulkomaalaiset kalarosvot jäivät kiinni, saivat järvelle kalastuskiellon ja päälle melkoiset sakot, miehet muistelevat muutaman vuoden takaista tapausta.
Rosvokalastuksen mittakaavasta kertoo jotakin se, että yksi ruokakunta saa laskea järveen kuusikymmentä metriä verkkoa.
– Tuon tapauksen jälkeen sekin riesa on onneksi helpottanut.

Lumme kukkii

Peter Wallén kertoo hääränneensä Lapinjärven kanssa viimeiset kuusikymmentä vuotta. Menneisiin aikoihin verrattuna järven tilanne on hänen mielestään oikein hyvä. Veden pinta näyttää järven Hotelli Hanhen puoleisella laiturilla samealta, mutta Wallénin mukaan se johtuu parhaillaan kukkivan lumpeen siitepölystä.
– Sinilevää ei ole toistaiseksi esiintynyt ainakaan pahemmin, hän kertoo.
– On täysin normaalia tähän aikaan vuodesta, että järven pinta hieman vihertää. Tällaista se on aina kesällä.

Uusia lintulajeja

Lapinjärveä ei ole totuttu pitämään varsinaisena lintujärvenä, mutta Wallénin ja Silfvastin mielestä toisinkin voisi olla. Haikaran ja kalasääksen ohella järvellä saattaa bongata jopa kovasti yleistyneen merikotkan.
– Kala- ja lintuasiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja ainoa asia, joka huolestuttaa on vähäsateinen syksy, he toteavat.
– Toivottavasti pian saadaan sadetta, jotta veden pinta pääsee nousemaan ennen talvea normaalille tasolle. Muuten edessä on happikato, kalakantojen kuolema ja melkoiset kunnostustoimet.