Maailmankansalaisen elämä kahdessa kerroksessa

Loppusuoralla. Nina Björkman-Nystén ja Ralf Forsström ovat junailleet Almintalolle upean kesänäyttelyn työtunteja laskematta. Kuva Janne Kallio
75 vuotta täyttävän Ralf Forsströmin henkilökohtainen taidekokoelma ja pitkä ura skenografina avataan yleisölle Almintalon näyttelykokonaisuudessa. Linkki 360°-kierrokselle näyttelyyn.

LOVIISA Almintalolla käynnistyy lauantaina pitkälle syksyyn jatkuva näyttelykokonaisuus, joka valaisee arvostetun ja palkitun skenografi Ralf Forsströmin värikästä uraa ja elämää.

Valtion taiteilijaeläkkeellä oleva Forsström täyttää ensi kuussa 75 vuotta, kyseessä on siis merkkivuoteen sidottu juhlanäyttely, mutta taustalta löytyy myös kunnianhimoisempi näkökulma.
– Loviisasta löytyy melkoinen määrä salaisia taideaarteita, joita ihmiset eivät koskaan näe, sillä ne sijaitsevat yksityiskodeissa. Ehdotimme ystäväni, paikallisen kulttuurivaikuttaja Nina Björkman-Nysténin kanssa kaupungille, että näistä kodeista saisi aikaiseksi kokonaisen näyttelysarjan. Näyttelyiden myötä Loviisa profiloituisi kulttuurikaupunkina muutenkin kuin juhlapuheissa, Forsström taustoittaa.
– Näkisin, että Loviisa on huomattavasti paljon muutakin, kun lihavia lapsia ja terassilla istuvia pitkäsäärisiä naisia mainoslehtisessä.

Kaupunki kiinnostui

Björkman-Nystén neuvotteli kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa läpi ajatuksen näyttelysarjasta. Kaupungin imussa mukaan projektiin lähti myös paikallisia yhdistyksiä ja säätiöitä.
– Tämä sarjan ensimmäinen näyttely on minun kodistani. Tarkemmin sanottuna kolmesta kodistani, talot Loviisan lisäksi Sotkamossa ja Balilla omistava Forsström kertoo.
– Muut ovat Segersby, Nordström ja Villa Biaudet.

Uskomaton ura

55 vuotta lavastajana, puvustajana ja ohjaajana työskennelleen Forsströmin ansioluettelo on hengästyttävää luettavaa. Hän on työskennellyt kotimaan ohella ympäri maailmaa, etenkin pohjoismaissa, merkittävimmissä teatteri- ja oopperapyhätöissä.

Almintalon kahteen osaan jaettu Forsström -kokonaisuus rakentuu yläkerran puvustus- ja lavastustaidetta esittelevään osioon ja alakerran henkilökohtaiseen, kolmesta kodista Loviisaan kuljetettuun taidekokoelmaan.
– Taide on intohimoni ja olen työhullu, Forsström kuittaa.
– Eri tuotannoista on jäänyt paljon erilaista rekvisiittaa, kuten suunnittelemiani ooppera- ja teatteripukuja, asusteita ja lavasteita. Tiedän, että maailmalta löytyy keräilijöitä, jotka maksaisivat näistä mitä kehtaisin pyytää. Jos laittaisin nämä myyntiin, olisin rikas mies, Forsström toteaa yläkerran upeasta pukuloistosta.

– Alakerran taide-esineet olen kerännyt vuosien varrella, paljon olen saanut ystäviltäni lahjoituksina. Nämä esineet ja teokset ovat minulle tietynlainen päiväkirja.

Intohimo aasialaiseen kulttuuriin

Forsström innostuu puhumaan pitkään aasialaisesta, esimerkiksi indonesialaisesta taidesuhtautumisesta.
– Siellä uskonto on liima, joka pitää yhteiskunnat kasassa. Taide tehdään temppeleissä ja rahoitus tulee sitä kautta. Kaikki liittyy kaikkeen ja taide ja uskonto on jatkuvasti läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Koko ihmiskunta asuu siellä ja jostakin Indonesiasta tarkasteltuna koko Eurooppa on pelkkä pieni pieru, hän hymähtää.

– Hankin talon Balilta vuonna 1975, kun kyllästyin hotelleihin. Se on sijaintinsa puolesta mainio tukikohta, josta käsin on helppo liikkua Aasian piirissä. Myös hintataso on mieleeni.

Pyyhkeitä kulttuurijohdolle

Oikein markkinoituna Almintalon kesänäyttely kiinnostaa takuulla Loviisan ulkopuolellakin. Siinä mielessä Loviisan kaupungilla on mainio tilaisuus nostaa kulttuuriprofiiliaan. Ralf Forsströmillä on kuitenkin paljon sanottavaa Loviisan kulttuuripäättäjistä.
– En ole 55 vuotisen urani aikana törmännyt yhtä epäpätevään ja kyvyttömään porukkaan, hän lataa.
– Kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajat ovat kaikki suhtautuneet tähän projektiin kannustavasti. Väliportaan pomot voisi puolestaan upottaa vaikka saman tien Svartholman taakse, Forsström linjaa.
– Ei minkäänlaista yhteistyökykyä. Kulttuurilautakunnan puheenjohtajasta ja kulttuuripomosta ei mitä ilmeisimmin ole muuhun, kun puhumaan selän takana sontaa, hän tykittää.
– Koko näyttely oli jäädä pitämättä sopimusrikkomusten, aikataulujen pettämisen, päätöksien vedättämisen ja yleisen epävarmuuden ja sekoilun vuoksi. Tieto ei kulkenut viikkokausiin, eikä asioita voinut virallistaa. Seurauksena oli suuria hankaluuksia aikataulutusten ja erinäisten käytännön järjestelyiden suhteen.

Näyttelytitteli ironiaa

Almintalon kulttuurikotinäyttelysarja kulkee nimellä ”Loviisa, pieni kaupunki – kulttuurin suurkaupunki?”. Forsström virnistää nimen olevan puhdasta piruilua.
– Siinä nimessä on se kysymysmerkki perässä mielestäni erittäin hyvästä syystä, hän sanoo.
– Äitini toimi täällä 1950 -luvulla kapakoitsijana ja muistan hänen sanoneen, että olipa kyseessä asia kuin asia, se tiedetään totuutena torilla viidessä minuutissa. Hän oli oikeassa. Kyllähän juoruiluun ja roskapuheisiin tottuu, mutta onhan se surullista, että ei uskalleta tulla puhumaan kasvokkain, jos kerran tuntuu olevan asiaa.

Linkki: LoVReal360°-virtuaalikierros Forsströmin näyttelyssä.