Luolat, lisämauste luontoretkeilyy

Luolamies. Tuomo Kesäläinen on kirjoittanut oppaan Uudenmaan luolista. Aihe veti lauantaina Loviisan kirjakahvilan täyteen väkeä. Kuva: Eija Kosonen
Kun luontopolut, marjastus ja sienestys eivät enää riitä, voi luontoretkeilijä laajentaa reviiriään luoliin. Niitä löytyy Loviisankin seudulta kymmeniä.

LOVIISA Naantalista asti Loviisan kirjakahvilan vieraaksi lauantaina ajellut tietokirjailija Tuomo Kesäläinen on kokenut luolatutkija. Hän on tutkinut ja tehnyt tunnetuksi Suomen luolia ja muita geologisia retkikohteita jo yli kymmenen vuoden ajan.

Hänen uusin kirjansa, Uudenmaan luolat -opaskirja, ilmestyi viime keväänä.

– Olen ollut luonnossa liikkuja lapsesta asti. Kaipasin luontopolkujen, marjastuksen ja sienestyksen rinnalle uusia seikkailuelementtejä. Luolat tulivat mukaan mielenkiintoisina lisinä.

Innostus luoliin vain kasvoi, joten Kesäläinen halusi kertoa hienoista luontokohteista ja niihin liittyvistä tarinoista muillekin.

– Tietoa luolista kyllä oli, mutta se oli hajallaan.

Kesäläisen mielestä maamme kiehtovimmat ja merkittävimmät luolakohteet löytyvät Uudenmaan maakunnasta.
Hänen kirjoittamansa Uudenmaan luolat -opaskirja esittelee alueen 60 suurinta, geologialtaan erikoisinta, kansantarustoltaan kiehtovinta ja matkailullisesti merkittävintä luolaa ja luola-aluetta. Mukana ovat tarkat sijaintitiedot ja kartat sekä runsaasti valokuvia.

– Ensimmäinen luola, missä vanhempieni kanssa eräällä lomareissulla lapsena kävin, on Bombergsrottan Liljendalissa. Se on mielestäni Uudenmaan hienoimpia.

Bombergsrottaniin mennään sisälle ahtaasta, viemärikannen kokoisesta aukosta, joka johtaa pimeään kosteaan kammioon.

– Sisään kömpivä tutkija kokee hämmästyksen. Paikoin seisomakorkuista tilaa ja käytävää on lähes 25 metriä. Perimmäisessä kammiossa tuntee olevansa kaukana ympäröivästä maailmasta, Kesäläinen kuvailee tuntojaan kirjassaan.

Bombergsrottan on rauhoitettu jo vuonna 1924. Luolaan johtavat selkeät opasteet ja se on merkattu tiekarttoihin.

Kesäläinen poimi opaskirjaan 60 luolaa, vaikka niitä olisi ollut enemmänkin. Uudellamaalla on ainakin sata tiedossa olevaa luolaa.

– Mukaan pääsi erilaisia luolia. Jos kaksi samantapaista sijaitsee lähekkäin, otin kirjaan vain mielenkiintoisemman.

Lisäksi luolien sijainnit aiheuttivat karsintaa. Kesäläinen katsoi, ettei ole järkevää ohjata retkeilijöitä paikkoihin, joihin joutuu kulkemaan yksityisten pihojen tai peltojen poikki.

Aina löytyy uusia

Luontoretkioppaana työskentelevä Kesäläinen toteaa, että Loviisan seutu on lohkareiden valtameri. Isoja kiviä on joka puolella.

– Suomessa luolat ovat aika vaatimattomia, jos niitä vertaa esimerkiksi Turkin tai Kanariansaarten luoliin. Suomen luolat ovat suureksi osaksi kallionrakoja sekä käytäviä, jotka ovat syntyneet, kun isot rapakivilohkareet nojaavat toisiinsa.

Hän jatkaa, että luolaksi luokitellaan rakennelma, jossa kolme aikuista ihmistä mahtuu hyvin oleskelemaan. Sellaisia on satoja.

– Suomessa on kymmeniä luolia, joista ei tiedetä mitään. Kirjaa tehdessä uusia luolia löytyi Uudeltamaalta ainakin viisi. Kun kirja ilmestyi, alkoi lukijoilta tulla vinkkejä taas uusista kohteista, joten tällainen opaskirja ei tule koskaan valmiiksi.

Monenlaisia tarinoita

Luolissa Kesäläistä kiehtovat myös niihin liittyvät tarinat sekä luolien käyttöhistoria. Luoliin liittyy usein yliluonnollisia tarinoita hiisineen, piruineen ja jättiläisineen. Myös rosvotarinoita on paljon. Luolien on uskottu olleen ryöstösaaliiden piilopaikkoja.

– Luolat olivat myös pakopaikkoja etenkin isovihan aikaan.
Tuoreimmat tiedot luolista pakopaikkoina ovat Kesäläisen mukaan viime sotien ajoilta.

Myös metsäuskonnot liittyvät luoliin, samoin eläintarinat. Luolia on pidetty susien ja karhujen koteina.

– Monet tarinat ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Näitä tarinoita tallennan mielelläni.

Seuraavaksi siirtolohkareet

Kirjakahvilassa haastattelijana toiminut Noora Lintukangas kysyi Kesäläiseltä, ovatko luolat vaarallisia paikkoja ja voiko niihin viedä lapsia.

– Itselläni on kuusivuotias poika. Suomessa ei ole sellaista luolaa, mihin en uskaltaisi ottaa häntä mukaan.

Luolat sopivatkin hänen mielestään hyvin koko perheen retkeilykohteiksi. Luolia vaarallisempia ovat rapakivilouhikot, joiden läpi reitti luolaan usein vie. Sammaloitunut, vaikeakulkuinen kivikko saattaa aiheuttaa yllätyksiä ja jalka voi livetä.

– Tämän takia suosittelen, ettei luolaretkille lähdetä yksin.
Seuraavaksi Kesäläinen aikoo keskittyä siirtolohkareisiin ja tarinakiviin.

– Molempia on tälläkin seudulla runsaasti. Vinkit ja tarinat ovat tervetulleita.

Kesäläinen pitää Luolamies -nimistä blogia, josta löytyy myös yhteystiedot.