|   Uutiset   |   Urheilu   |   Pääkirjoitus   |   LS-videot   |   Pakinat   |   Facebook   |   Torikamera   |   Kuvagalleria   |   Digilehti   |   TV   |   HAKU   |




  |  LIVE   |  Ilouutisia  |   Oikaisu&Palaute   |   Ilmoittajat   |   Tilaajat   |   Mediatiedot   |   Pyhtäänlehti   |   JSN   |   Sinä   |   Yhteystiedot   |   LS




    2017


Nimipäiviään viettävät .

« Takaisin  







LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE

SÄHKEITÄ LOVIISAN SEUDULTA
Lisää
Tilapäinen valiokunta: Heikilä ja Isotalo eivät nauti luottamusta (02.03.2017 11:17)
Loviisan kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 19:40)
Lapinjärven kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 17:42)

PÄÄUUTISET
Lisää
Vatsatauti jyllää Taasiakodissa (01.03.2017)
Porlammin lähipalveluille turvaa etäyhteistyöllä (01.03.2017)
Kaupunki kouluttaa moniosaajia (28.02.2017)

URHEILU
Lisää
LJK pisti Bruinsin kontalleen (28.02.2017)
Tasapeli Joensuussa (21.02.2017)
Minitytöille voitto ja tappio (21.02.2017)

PÄÄKIRJOITUS
Lisää
Kouluruoka suositummaksi (28.02.2017)

ILOUUTISIA
Lisää

UUTISIA MAAILMALTA
Jääkiekon World Cup tulossa 2020 ? uusi formaatti suunnitteilla (12.11.2018 22:04)
?Julkisuushakuista provosointia? ? Näin perussuomalaiset kommentoi PS-nuoren ?valkoista? isänpäivätoivotusta (12.11.2018 20:20)
EU:n suunnitelma kauhistuttaa keskustalaista ? Kasvimyrkkyjen kielto ?vaarantaa suomalaisen ruuantuotannon? (12.11.2018 19:40)


TORIKAMERA

LUKIJAN KUVA

Läskitikka
2017-02-28 12:29 Mats Lönnfors

» Näin lähetät kuvia Lovariin


AURINKO NOUSEE/LASKEE


nousee

laskee



MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA
Lentokoneet Loviisan yllä
Laivat Loviisan edustalla
Säteilytilanne Loviisassa
Säähavainnot Loviisa, Orrengrund
Loviisan seudun kelikamerat
Loviisan seudun onnettomuudet

OIKAISUJA
LisŠŠ
Oikaisu: Amistolla oma keittiö (01.03.2017 10:55)
Tarkennus kiky-uutiseen (20.01.2017 09:43)
Väärä ryhmä (05.01.2017 09:45)

EIKÕ LEHTESI TULLUT?

Lue

SEURAT

Lue

YLI 100 VUOTTA VANHAT LOVARIT












UUTISET


Pahimman jälkeen
15.02.2013



Kahvi jäähtyy kuppiin. Istutaan Seija Kähkösen kotona Loviisassa, keittiön pöydän ääressä. Seija kertoo tyttärestään, joka menehtyi anoreksiaan pian kaksi vuotta sitten.

Kertomus on kudelma, jossa vaihtelevat sysimustat värit ja kirkkaat pilkahdukset. Pikimusta on sairaus, väriläiskät muistuttavat siitä Hennasta, jonka äiti toivoi vihdoin saavansa jälleen tuntea, kun vain sairaus saataisiin lopulta nujerrettua. Seijan mielestä anoreksia on mielen syöpä, salakavala ja hiipimällä kehittyvä.
–Anoreksia on siinä mielessä jopa pahempi kuin syöpä, sillä sairauden tunnetta siinä ei ole. Syöpään sairastunut ymmärtää olevansa sairas, haluaa parantua ja hakeutua hoitoon.
Hennalla ensimmäiset merkit anoreksiasta tulivat esiin, kun tyttö alkoi vältellä tiettyjä ruoka-aineita. Myös vaatteet vaihtuivat peittävän väljiksi. Henna oli silloin 12-vuotias.
Kun Henna oli yläkoulussa, hän antoi koulun keittiöhenkilökunnalle listan ruoka-aineista, joille hän oli allerginen tai jotka aiheuttivat jonkinlaisia oireita. Lista täytti A4:n paperin molemmin puolin. Hennalla ei kuitenkaan ollut ruoka-allergioita.

Järjestystä kaaokseen itsekontrollilla

–Sitten kun sairauden alkaa nähdä, näkemäänsä ei usko.
Sairauden vaikutuksesta arki on muuttunut vääristyneeksi näytelmäksi, jossa on näkymätön pääosan esittäjä, joka sotkee normaalin vuorovaikutuksen.
Hennan ja hänen perheensä kamppailu anoreksian kanssa kesti yli kymmenen vuotta.
Anoreksialle haetaan syytä muun muassa vallalla olevasta kauneusihanteesta, hoikkuuden ihannoinnista ja median nuorille aiheuttamista ulkonäköpaineista.
Hennan tapauksessa kysymys ei kuitenkaan ollut ihannetyypin tavoittelusta. Äidin mielestä taustalla oli Hennan tarve saada järjestystä maailman kaoottisuuteen kontrolloimalla itseään.
–Anoreksiaan sairastuvat ovat usein perfektionisteja, primus-oppilaita, kilttejä ja fiksuja.
Eikä Henna pyrkinyt sovittautumaan ihannemalliin, vaan päinvastoin antoi piut paut vallalla olevalle kauneuskäsitykselle. Äidin kertomus piirtää kuvaa iloisesta ja sosiaalisesta tytöstä, joka tunsi syvästi maailman epäoikeudenmukaisuuden ja muiden kärsimykset, erityisesti eläinten.
Hennan ystävät kuvasivat muistokirjoituksessaan Hennaa älykkääksi, rohkeaksi, sanavalmiiksi ja luotettavaksi. Hän oli ystävä, jonka puoleen saattoi aina kääntyä. Henna oli hauska ja taiteellisesti monin tavoin lahjakas, hänen huumorinsa oli välillä ironian tai sarkasmin värittämää.

Euforia koukuttaa kuin huume

Anoreksia teki myyräntyötään Hennan mielessä. Käytiin lastenlääkärillä, kouluterveydenhoidossa punnituksissa, luuntiheysmittauksissa.
–Usein oltiin niillä rajoilla, että otetaanko Henna sisään sairaalaan. Olisi ollut parempi, että hänet olisi otettu sisään. Vuosien kuluessa Seija otti selvää, millainen sairaus heillä on vastassa. Hän selaa käsin kirjoitettuja muistiinpanojaan.
Karoliinisessa instituutissa tehtiin vapaaehtoisilla varusmiehillä koe, jossa heidät laitettiin hyvin tiukalle dieetille. Raju ruokavalio sai ensin aikaan euforisen tunteen.
–Se koukuttaa kuin piriste. Tulee kevyt fiilis ja ihminen tuntee kykenevänsä kaikkeen.
Tähän koukkuun voi jäädä kiinni samalla tavalla kuin alkoholiin tai huumeisiin. Euforian tunteen säilyttäminen alkaa kuitenkin vaatia yhä kovempia keinoja, eli ruuan vähentämistä ja liikunnan lisäämistä, lopulta äärimmäisyyksiin. Mieli kääntyy kehoa vastaan.
–Vaaran merkki oli, kun entiset kaverit alkoivat jäädä, vaikka tyttö oli ennen niin sosiaalinen.
Muutokseen on sairastavan kannalta aivan käytännön syykin: sosiaaliset tilanteet liittyvät usein syömiseen, vaikkapa kahvilassa istumiseen. Ja sitähän anoreksiaan sairastunut ei halua.

Ison A:n ääni peitti Hennan oman äänen

Henna muutti 16-vuotiaana Porvooseen. Siellä hän suoritti kaksoistutkinnon, eli kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui merkonomiksi. Lääkärissä käynnit jäivät.
–Hennan kaverit kertoivat tytön olevan koko ajan liikkeessä. Kotona odottivat stepperi ja painot.
Henna oli pienikokoinen kuin äitinsä. 150-senttisen tytön paino oli lopulta 35 kiloa.
–Tuolloin tavoite oli, että Hennan paino nousisi puolessa vuodessa 40 kiloon. Se tavoite ei täyttynyt ikinä.
Hennan käynnit kotona loppuivat aina siihen, kun alettiin laittaa ruokaa. Isälleen Henna kertoi syöneensä äitinsä luona, äidilleen, että hän on syönyt isänsä luona. Lääkärilleen hän kertoi, ettei kotona laiteta ruokaa.
Anoreksiaan sairastunut on mestari välttelemään totuutta. Ruokailu ahdistaa niin, että käyttöön otetaan kaikki keinot. Läheisille valheet ovat raskas taakka kantaa. Seija pinnisteli erottaakseen, milloin puhui Henna, milloin tämän sairaus, iso A. Seija laittaa välillä jäähtyneen kahvin mikroon lämpiämään.
Välillä otamme molemmat aikalisän. Sanoja ei ole. Istutaan vain hiljaa.
Seijan juuret ovat Joensuun seudulla. Karjalaisena verenperintönä ilot ja surut puetaan kuitenkin lopulta sanoiksi.
–Eivät auttaneet rakastavat eivätkä kovat sanat, vaan ison ja inhottavan A:n ääni voitti.
Kun iso A tiukensi otettaan, Henna unohti yhä pahemmin itsensä. Ajatukset askartelivat siinä pahassa, joka voidaan liittää ruuan tuotantoon; lapsityövoiman käytössä ja siinä, miten ison hiilijalanjäljen Henna syömällä saisi aikaan. Hennan harteilla tuntui lepäävän koko maailman tuskan taakka.
Äidin mielessä oli ylitse kaiken muun kysymys: kuinka voit, oletko syönyt. Mutta näitä kysymyksiä ei voinut esittää, sillä ne karkottivat tytön. Seija miettii, miten kamalaa on, kun lapsi ei pysty tekemään niin tavallista toimintoa kuin syömään, eikä itse pysty auttamaan. Tauti on aina askeleen edellä auttamisyrityksiä.

Keinot vähissä

Seija epäilee, että nuoren tytön itseinho saattoi saada alkunsa muutamasta harkitsemattomasta sanasta sukulaisten luona. Viattomasta huomiosta perfektionisti tekee korjausprojektin, joka karkaa lopulta käsistä.
Koko sairautensa ajan Henna oli ”liian terve” päästäkseen hoitoon sairaalan osastolle. Pakkohoitoon hän ei suostunut. Perheelle ehdotettiin jopa Hennan hakemista oikeuden päätöksellä holhouksenalaiseksi. Se tuntui ylipääsemättömältä projektilta, sillä Henna oli jo aikuinen ja hän hoiti asiansa säntillisesti, opiskeli, kävi töissä ja maksoi vuokransa.
Seija toivoo, että jollakin olisi ollut valta ottaa Henna hoitoon, vaikka pakolla tai laittomin keinoin.
–Ottaa lapsi hoitoon, sillä muuten hän kuolee käsiin. Henna oli jo muuttanut Kouvolaan omilleen. Siellä hän sai mukavia kavereita ja viihtyi kulttuuririennoissa. Töissä hän kävi fysikaalisessa hoitolaitoksessa.
Keväällä 2011 Henna viestitti äidilleen olevansa todella onnellinen.
–Voi kunpa vuorokaudessa olisi enemmän tunteja kuin 24! Niin paljon mukavaa on tulossa, kesästä on tulossa tosi mahtava! Seija muistelee tyttärensä viestitelleen.
Loppu tuli kuitenkin nopeasti.
–Itse sain suru-uutisen äitienpäivän yönä 8. toukokuuta 2011. Se oli myös Hennan syntymäpäivä. Ovikello soi ja oven takana odotti kaksi poliisia.
Ennen kuin sokki vyöryi päälle äiti ymmärsi, miksi tytär ei ollut vastannut syntymäpäiväonnitteluviesteihin eikä soittoihin.
Kun Seija jätti tyttärelleen hyvästit Kuusankosken sairaalan ruumishuoneella, päällimmäisenä oli ajatus rauhasta.
–Nyt sinulla ei ole kiire minnekään. Sellaista hetkeä ei ollut ollut moneen vuoteen.
Hennan kuolinpäivän Seija sai tietää patologin lausunnosta, jonka hän sai vasta lähes vuoden kuluttua tapahtuneesta. Henna oli kuollut kylpyhuoneeseensa jo pari päivää ennen syntymäpäiväänsä. Maanantaina hän olisi lähtenyt Kööpenhaminaan tapaamansa mukavan pojan kanssa. Liput oli jo hankittu.
Omalta lääkäriltään Seija saattoi myöhemmin selvittää, oliko Henna joutunut kärsimään. Lääkärin mukaan ei, sillä nälkiintynyt keho alkaa lopulta käyttää energianlähteenä sisäelimiä. Verensokeri laskee niin alas, että sydän pysähtyy. Lopun tullessa ihminen vain nukahtaa, lääkäri kertoi.
Elämä on silloin vain henkäys.

Hennan perintö

Onko herkkyys hyvä vai huono asia?
Tätä Seija on monesti miettinyt. Hän on tullut siihen tulokseen, että lapset opettavat enemmän vanhempiaan kuin vanhemmat lapsiaan.
Seija on halunnut kääntää menetyksen muiden auttamiseksi. Hän nimittää ajatusta Hennan malliksi. Hän haluaa jatkaa Hennan ajatusmaailmaa ja perintöä.
–Etteivät ihmiset jäisi yksin miettimään.
Jokaisen, joka epäilee läheisensä olevan vaarassa sairastua anoreksiaan, pitäisi rohkeasti hakea apua kaikkialta, mistä sellaista vain arvelee saavansa.
–Nyt tiedän sanoa sellaista, mitä silloin en tiennyt: älkää olko vaiti, vaan puhukaa ja puuttukaa. Kannattaa kääntyä kenen tahansa puoleen, joka vain kuuntelee. Ottaa asia puheeksi niin sairaan kuin muidenkin kanssa.
Siksi Seija päätti myös suostua haastatteluun ja tämä jutun tekemiseen.
Seijaa hirvittävät hoitojen hinnat. Esimerkiksi sairaalan osastolla tehtävä hoidon tarpeen arviointi maksoi vuosi sitten 310 euroa. Kela korvaa toki osan, mutta silti hoidon hinta saattaa karata tavallisen ihmisen ulottumattomiin.
–Olen saanut viestejä, että sairastuneelle on yhä vaikea saada lääkärin lähetettä hoitoon. Jos hoitoon pääsee, niin se on todella kallista. Kunnan kanssa joutuu vielä taistelemaan maksusitoumuksesta.
–Yhteiskunnassa avun kynnyksen pitäisi olla nykyistä matalampi. Muuten työkalut ovat aika vähissä.
Seija on perustanut Hennan muistotilin, jonka varoin hän yrittää auttaa niitä, joille läheisen hoitomaksut käyvät ylivoimaisiksi.
–Hoito ei saa jäädä kiinni siitä, että siihen ei ole rahaa. Terve ihminen ei osaa kuvitella, miten kamala sairaus anoreksia on.

Jollain mielen tasolla Hennakin oli myöntänyt, että hänellä on kuolemanvakava sairaus.
Seija löysi Hennan kuoleman jälkeen tämän päiväkirjat. Ne kertoivat salatusta maailmasta.
–Se oli pahempaa kuin kauhuelokuva. Anoreksiaa sairastavan elämä on helvetti.
Hennan pikkusisko löysi myöhemmin muistitikulta Hennan kirjoittaman testamentin luonnoksen, jossa ei kuitenkaan ollut allekirjoitusta. Sen pohjalta perhe pyrki toteuttamaan Hennan toiveet. Nuori nainen oli kirjoittanut tarkasti, miten hän haluaa toimittavan, niin eläinten kuin ihmistenkin hyväksi. Yhtä toivetta ei kuitenkaan voinut toteuttaa.
–Henna oli tehnyt elintenluovutustestamentin, mutta pirullinen sairaus teki mahdottomaksi tytön jalon toiveen. Eiväthän sairauden runtelemat elimet olleet luovutuskelpoisia.

Hennan kuoleman jälkeinen aika on ollut äidille vuoristorataa: unettomuutta, kaksi syvää masennusta.
–Olen saanut hyvää hoitoa. Ystävät, kuten Hennan kummitäti, ovat pitäneet kiinni. Tukea ja apua tuli yllättäviltä tahoilta, ei aina niiltä, joilta sitä olisi toivonut saavansa.
Yllättävänä apuna Seija muistelee esimerkiksi työpaikkansa egyptiläistä tavarantoimittajaa, joka halusi auttaa Hennan hautajaisten matkakuluissa. ”Meillä tehdään näin. Tämä on lahja, ei laina”.
Viime aikoina Seija on saanut voimia kuvataiteen tekemisestä. Kodissa on esillä hänen taitavasti tekemiään eläinkuvia. Äidin ja tyttären suosikkieläin, susi, on luonnosteltu suurelle valkoiselle kankaalle. Aikanaan kuvaan tulee myös nuoren naisen hahmo, kirkkaassa valomeressä.

Myös musiikki antaa tukea. Äidin ja tyttären suosikki on Ismo Alanko, jonka musiikki soi myös Hennan uurnanlaskutilaisuudessa Joensuussa, esiäitien mailla.
–Joskus varmaan opin hyväksymään, että ehkä näin oli tarkoitus käydä. Henna eli arvoilleen uskollisena. Hän on opettanut ymmärtämään elämää aiempaa syvällisemmin.
–Jokainen päivä on kallisarvoinen lahja, josta täytyy ja saa nauttia!
–En enää pelkää mitään. Pahinhan on jo tapahtunut.

Marita Itävuori

Jaa uutinen klikkaamalla alla olevaa symbolia




� Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lis�tietoja toimitukselle

Kommentoi artikkelia sen kirjoittajalle



Omat yhteystietoni:
Nimi:

Nimimerkki:






Loviisan






Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, 07900 LOVIISA Vaihde (019) 532701 Konttoriajan jälkeen GSM 0400-600608


NÄKÖISLEHTI