Teemu Gustavson siirtyi Akillekseen
07.08.2012
Tom Gustavson (oik.) on tyytyväinen perheen ratkaisuun siirtää Teemu Torista Akillekseen. Nyt Teemu saa tehokasta lajikohtaista valmennusta kolme kertaa viikossa. Siirtoon tarvittiin SUL:n lupa ja kahden kuukauden siirtoaika.
Loviisan Torin Teemu Gustavson siirtyi elokuun alusta kilpailemaan Porvoon Akilleksen riveissä.
-Torilla ei ollut tarjota pikajuoksussa harjoitusmahdollisuuksia. Teemu kävi jo viime talven Akilleksen harjoituksissa sunnuntaisin Agricolahallilla, mutta nyt emme enää kehtaa käydä siellä harjoituksissa ja kilpailla Torin riveissä. Nyt täytyy vain löytää aikaa ajaa Akilleksen harjoituksiin Porvooseen kolme kertaa viikossa, Teemun isä Tom Gustavson sanoo.
Ei treeniä eikä kavereita
Loviisassa toimii viisi urheiluseuraa: Loviisan Tor, Ruotsinpyhtään Kisailijat, Koskenkylän US Tähti, Pernå Kamraterna ja Liljendal IK. Seurojen yleisurheilutoiminnan piirissä on enimmäkseen alle 12-vuotiaita urheilijoita, yleisurheilua päälajinaan harrastavia yli 11-vuotiaita on vain kourallinen koko Loviisassa. Myös valtakunnallisessa tasolla harrastajien määrä putoaa jyrkästi 12-13-vuotiaista ylöspäin. Paitsi että useimmilla pienillä seuroilla ei riitä resursseja juurikaan lajikohtaiseen valmentamiseen, harrastajien vähäisyyden vuoksi moni nuori urheilija jää kaipaamaan harjoittelu- ja kilpakaveria.
-Varsinkin pojille merkitsee paljon se, että on kaveri jonka kanssa harjoitella. SUL:ssäkin ollaan tällä hetkellä erittäin huolestuneita siitä, että jo 11-13-vuotiaiden sarjoissa on poikia niin vähän, että menestyviä urheilijoita ei millään jatkossa riitä aikuistasolle. Aikoinaan kehiteltiin erilaisia tyttöprojekteja, mutta nyt olisi korkea aika kehitellä poikaprojekteja, sanoo SUL:n Etelä-Suomen aluepäällikkö Jaakko Kivelä.
Ei johtopäätöksiä liian varhain
Tällä hetkellä eletään tilanteessa, jossa vain erityisen hyvin motivoituneet ja kilpailuissa pärjäävät nuoret jatkavat harrastustaan.
-Moni lahjakkaampi urheilija siirtyy isompiin seuroihin isompiin kaupunkeihin saadakseen kunnon valmennusta, mutta tämä koskee vain niitä, joilla motivaatio on erityisen korkealla ja joilla on mahdollisuus kulkea kauemmas harjoituksiin, Kivelä sanoo.
Oman ongelmansa nuorten yleisurheiluharrastukseen luovat nuorten suuret erot biologisessa kehityksessä. Moni lahjakas nuori jättää homman kesken, jos on syntynyt loppuvuodesta ja on ehkä vielä siihenkin nähden ikäisiään myöhemmässä kehitysvaiheessa.
-Mielestäni vasta siinä 19-vuotiaana näkee, onko nuorella mahdollisuus menestykseen aikuisurheilijana. 10-15-vuotiaana erot kehityksessä ovat valtavia, eikä kyvyistä pitäisi vielä tehdä johtopäätöksiä, sen enempää hyvin kuin huonosti menestyvän nuoren kohdalla. Tiedän useita esimerkkejä tapauksista, joissa kaikki on alkuun näyttänyt jopa toivottamalta, mutta myöhemmin on kuitenkin noustu SM-tasolle saakka. Kovin nuorena hyvin menestyvät ovat puolestaan usein muita biologisesti edellä, ja vaikeuksia voi tulla siinä aiheessa, kun oma kehitys hidastuu ja muut ottavat kiinni kasvussa, Kivelä pohtii.
Kilpailu muiden kanssa kasvattaa ja motivoi, mutta nuoren olisi ennen kaikkea tärkeää keskittyä omien tulostensa kehitykseen.
-Erot kehityksessä ovat suuri haaste nuorelle, jonka itsetunto on herkässä vaiheessa. Tilanne vaatii taitavaa tukea vanhemmilta, valmentajilta ja ryhmältä, johon nuori kuuluu. On tärkeää seurata omaa kehitystään ja saada siitä motivaatiota.
Seurojen yhteistyö yksi ratkaisu
Jaakko Kivelä aloitti SUL:n aluepäällikkönä vuonna 2010, jolloin käynnistettiin aluejärjestelmä paikallisten seurojen tukemiseksi ja kannustamiseksi. Kivelä uskoo, että yleisurheilu on tulevan elämän kannalta erinomainen laji, ja että seuratoiminnan kehittäminen on kaiken a ja o yleisurheilun eteenpäin viemiseksi.
-Yleisurheilu kasvattaa nuoren taitoja ja luonnetta monipuolisesti. Omassa valmennuksessani sanon aina, että jos uskallatte laittaa itsenne ja koko tunneskaalan likoon ja lähteä kilpailemaan itsenne ja toisten kanssa, pärjäätte jatkossa missä tahansa. Uskon, että tulijoita kyllä olisi, kunhan on tarjolla hyvää valmennusta. Tässä avainasemassa ovat paikalliset seurat ja paikallinen innokkuus, yksikin ihminen voi saada paljon aikaan.
Yhtenä merkittävänä esteenä yleisurheilun kehittymiselle Kivelä pitää lajien ja seurojen välisen yhteistyön puutetta ja jopa kilpailua urheilijoista.
-Esimerkiksi jääkiekkoseurassa saatetaan vaatia nuorta laittamaan harrastuksensa tärkeysjärjestykseen, ja jopa rangaista siitä, jos nuori jää pois harjoituksista toisen harrastuksen vuoksi. Myös kielimuuri saattaa olla esteenä suomen- ja ruotsinkielisten seurojen yhteistyölle, vaikka tiedän, että ainakaan ruotsinkielisissä seuroissa ei tätä pidetä esteenä. Kaiken kaikkiaan nyt tarvittaisiin ennen kaikkea seurojen yhteistyötä.
SUL:ssa tehdään kaiken aikaa kovasti töitä yleisurheilun tilanteen parantamiseksi. Kivelän mukaan selvää nousua on jo nähtävissä ainakin Tampereella, Jyväskylässä ja Espoossa.
Loviisassakin on tietotaitoa
Loviisastakin löytyy vähintään puoliammattimaista yleisurheiluvalmennusta, mutta esimerkiksi pikajuoksuvalmentajaa ei ole varsinaisesti yhdelläkään seuralla. Juha-Pekka Palasmaa valmentaa tällä hetkellä yksityisesti Julian Turunen Forsbäckiä.
-En ole koskaan varsinaisesti toiminut seurassa lukuun ottamatta salibandyn edustusjoukkuetta, mutta minulla on ollut yksityisiä valmennettavia. Ongelmana on ajan puute nyt, kun on jo omiakin lapsia ja työ on iltapainotteista, sanoo itsekin menestyksekkäästi juossut Palasmaa.
Palasmaan mukaan kestävyysjuoksun puolella asiantuntemusta löytyy enemmänkin.
-Esimerkiksi Esa Huttunen on huipputason urheilija, ja hänellä olisi varmasti annettavaa jo 800 metrin juoksijoille. Ajanpuute on vain varmasti monille ongelma nykyisin, Palasmaa jatkaa.
Palasmaa kävi itsekin aikoinaan Helsingissä ja Kotkassa saakka harjoittelemassa.
-Kävin kerran pari viikossa Liikuntamyllyssä. Täällä Loviisassahan ei esimerkiksi talvella ole paikkaakaan missä harjoitella pikajuoksua. Agricolahalli on ahdas, ja jopa vaarallinen sen vuoksi. Sieltä on muutaman urheilijan kanssa lähdetty suoraan terveyskeskukseen.
Yksi mahdollisuus voisi olla koota kaikki Loviisan seudun pikajuoksua harrastavat yhteen pari kertaa viikossa, jos valmentaja vain löytyisi.
-Itse en ajanpuutteen vuoksi uskaltaisi siihen lupautua, mutta Julian valmistuu pian liikunnanohjaajaksi ja Nora Liljestrandkin liikkuu säännöllisesti täällä päin. Voisihan olla pieni mahdollisuus, että heitä jossain vaiheessa kiinnostaisi. Ja jos urheilija itse ottaa minuun yhteyttä, kyllä minä yritän löytää aikaa ainakin yhteen tapaamiseen, Palasmaa sanoo. (SH)
 Toimitus
 Lisää Facebook-seinällesi
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
Sivun alkuun
Tulosta