|
 LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
|
|
|
|
UUTISIA MAAILMALTA
TORIKAMERA
LUKIJAN KUVA
AURINKO NOUSEE/LASKEE
| Loviisan keskipisteen horisontissa |
nousee |
laskee | | Ke | 22.05. | 04:18 | 22:07 | | To | 23.05. | 04:16 | 22:10 | | Pe | 24.05. | 04:14 | 22:12 |
GALLUPPI
|
|
|
|
UUTISET
| Ukkonen jyrisi, mutta sää ei pettänyt laulujuhlaa
Musiikkia Loviisan yllä
07.08.2012
Pape Cisse opetti rummun käsittelyä leikin varjolla.
Loviisan rauhanfoorumin sunnuntai kului musikaalisissa merkeissä. Päivä alkoi Loviisan kirkossa kansainvälisellä rauhanmessulla, jossa esiintyivät helsinkiläinen Lähde- kuoro ja Sakari Kukko vaimonsa Sheila Surbanin kanssa.
Ungernilla puolestaan kaikuivat jälleen länsi-afrikkalaiset rytmit. Mama African Pape Cisse opetti loviisalaisille lapsille rummunsoiton saloja.
- Yy, kaa, ko. Prin-ses-sa. Yy, kaa, ko, Cisse rytmitti iloisesti ympärilleen kerääntyneille lapsille.
Sarja sarjalta soitto alkoi sujua ja kohta korva erotti jo pidempiäkin rumpukomppeja.
Rytmejä kaikista ilmansuunnista
Iltapäivällä kansaa ilahduttivat laulujuhlien monipuoliset esiintyjät.
Slaavilaisen musiikin orkesteri Shaika Balalaika soitti perinteikkäitä sävelmiä itärajan takaa.
Pernajan saariston eläkeläiskuoro Blokomblaanda Mia Aitokarin johdolla puolestaan vei kuulijat hetkessä vuosikymmeniä menneisyyteen, länsirannikon kyläkeinuille, missä nuoriso tapasi laulun merkeissä. Kuoron esittämiä kappaleita ei ole nuotinnettu, vaan kuorolaiset laulavat ne sellaisina kuin ovat ne itse aikoinaan oppineet.
Tunnettu maailmanmusiikin suomalaistaituri Sakari Kukko vaimonsa Sheila Surbanin kanssa yhdisti esityksessään kaikki ilmansuunnaat. Kukko aloitti setin Gandhille omistetulla initasävyisellä saksofoni-introlla nimeltä Raaka peli. Surban puolestaan esitti mm. kauniin ja koskettavan englanninkielisen tulkinnan kaikille tutusta ”Karjalan kunnailla” -kappaleesta, sekä yhden laulun kotimaansa Filippiinien suurimmalla kielellä.
Tapahtumaa juontanut säveltäjä Markus Fagerudd kiitteli haltioituneena Kukon oivaltavaa aikakausien erikoispiirteiden hyödyntämistä tämän punottua ”Karjalan kunnailla” -lauluun barokin ornamentteja.
Sokerina pohjalla ohjelman huipensi Senegalista alkujaan oleva Mama Africa -yhtye. Energinen ja rytmikäs musiikki ilmeisesti sopi suomalaiseen makuun, sillä yleisöä ei tarvinnut houkutella kauankaan nousemaan ylös penkeiltä ja tanssimaan. Aivan lopuksi yhtye säväytti esittämällä muutamia suomalaisille tutuimpia sävelmiä, kuten ”Jänis istui maassa” ja ”Hämähämähäkki”.
Lisää, kiitos
Eva-Maria Miettinen oli saapunut ystävineen laulujuhlaan varta vasten nauttimaan Mama African soundista.
- Lauantaina kuulin Mama Africaa ensimmäistä kertaa. Musiikki vain tempaisi mukaansa ja tanssin koko illan. Sen jälkeen olo oli aivan mahtava, siksi tulin tänään hakemaan lisää. Afrikkalainen rytmi vastaa ihmisen sydämen rytmiä ja puhdistaa sekä mielen että kehon, Miettinen selittää.
Mari Pöyry ja Jennie Philipponnat kiittelevät tapahtuman järjestäjiä ja toivovat lisää vastaavanlaisia juhlia.
- Perinteisesti kaikki tapahtumat järjestetään ravintoloissa tai kapakoissa. Olisi mukavaa saada enemmän tämän kaltaisia tapahtumia, joissa alkoholi ei olisi pääosassa, vaan sen sijaan olisi vaikkapa ruokatarjoilua, musiikkia ja tanssia, Philipponnat ja Pöyry ehdottavat.
Erityisesti naiset arvostivat aamupäivällä kirkossa vallinnutta tunnelmaa.
- Puheenvuorot ja esitykset oli sommiteltu erinomaisesti, niin että syntyi eheä ja rento tunnelma, Pöyry kehuu.
Philipponnatin mukaan messu antoi hienon esimerkin siitä, kuinka yhteistyön pitäisi toimia.
- Olemme yhdessä enemmän, siksi meidän pitäisi toimia yhdessä ja jättää periaatteelliset erot taakse, Philipponnat korostaa.
Lisäksi laulujuhlissa esiintyivät Hinthaaran kyläkuoro, Loviisan viihdekuoro, sekä Suomen Työväen Musiikkiliiton Karlajan piirin leirikuoro.
Teksti: Polina Semenova
Kumpaa syötämme – rauhaa vai väkivaltaa?
–Vanha mies sanoi lapsenlapselleen, että hänen sisällään on kaksi sutta, jotka alituiseen repivät ja raatelevat toisiaan. Lapsi kysyi hädissään: ”Mutta kerro ihmeessä kumpi voittaa?” Vanhus vastasi: ”Se kumpaa syötän.”
Tällä Amerikan tasankointiaanien kansanperinteeseen kuuluvalla tarinalla aloitti professori Michael Nagler oman osuutensa Loviisan rauhanfoorumin Gandhi tänään –seminaarissa lauantaina.
Rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala avasi tilaisuuden lyhyellä esitelmällä Gandhin elämästä ja keskeisistä periaatteista. Hän kuvasi Gandhin alkujaan ujoksi lakimieheksi, joka – vaikutteinaan Tolstoi, kristinusko ja Intian perinteiset uskonnot – muodostui kuuluisan satyagrahan ja suolamarssin alullepanijaksi.
–Ylipäätänsä pasifismi liikkeenä kuvataan vaikutteiden ja vuorovaikutuksen kautta syntyneeksi ketjureaktioksi. Gandhi haki ihanteensa Tolstoista ja Jeesuksen vuorisaarnasta.
Martin Luther King sekä sosiaalityönuranuurtajat kuten Jane Adams ja Mary Richmond hakivat ihanteensa puolestaan Gandhista.
–Nyt Loviisan rauhafoorumikin kokoontuu hakemaan inspiraatiota menneiden vuosikymmenien esikuviltaan ja toisiltaan.
Virtalan puhetta seurasi videotervehdys Berkeleyn yliopiston Michael Naglerilta. Nagler tunnetaan keskeisesti perustamastaan Metta Center for nonviolence -instituutista sekä vuosien rauhantyöstä.
Nagler kytki vanhan tarinan kahdesta sudesta ihmisten nykytilanteeseen toteamalla, ettei evolutiivinen historiamme tarjoa ihmisille valmiuksia yksin rauhaan tai väkivaltaan, vaan meillä on resurssit kumpaakin.
–Keskeistä on kumpaa syötämme.
Nagler myös sanoi median ruokkivan ensisijaisesti jälkimmäistä mielikuvillaan kilpailusta ja yksilöllisyydestä.
Nagler kartoitti väkivallattomuuden keskeisiä periaatteita, edellytyksiä ja toimeenpanoa. Hän kehotti valikoivaa joukkoviestimille altistumista, ja väkivallattomuuden tieteellisen tutkimukseen perehtymistä.
Hän valotti lisäksi ajankohtaisia, demokratiaan siirtymistä koskevia tutkimuksia.
–Tutkimukset osoittavat väkivallattoman lähestymistavan toimivan 66 prosentissa tapauksista, aseellisen tuottaessa tuloksia kaikkiaan vain 28 prosentissa. Väkivallattomuus osoittautuu usein myös nopeammaksi keinoksi.
Poliiseille suklaata
Ruotsista seminaarivieraaksi paikalle saapui väkivallattomuusaktivisti Martin Smedjeback. Hän kertoi aloittaneensa väkivallattomuustyönsä osin sattumalta päätyessään Ruotsin kristillisen rauhanliikkeen sihteeriksi.
–Päätin jo silloin aloittaa perehtymisen aiheeseen Gandhista. Olen Gandhin kanssa osin samoilla linjoilla siitä, että väkivallattomuustaistelu on aloitettava sisältäpäin, oikeasta mentaliteetista.
Smedjeback kritisoi nykyisissä konflikteissa tapaamiaan vapaustaistelijoita jotka kertovat noudattavansa väkivallattomuuden periaatetta yksin strategisista syistä tai olosuhteiden pakosta: kun ei ole aseita.
Smedjeback kysyi kuinka käy näiden aktivistien päästessä valtaan.
–Turvautuvatko he uudessa valta-asemassaan myös pakkovaltaan?
Smedjeback ei idealisoi väkivallattomuutta, vaikka korostikin puhtaita periaatteita. Hän viittasi feministiaktivistiin ja kirjailijaan, Barbara Demingiin todetessaan, että väkivallattomuuden käytännön toteutuksessa on otettava huomioon niin sanotut ”väkivallattomuuden kaksi kättä.”
–Torjuessaan aseet ja väkivallan aktivistien on myös tarjottava vaihtoehtoisia ideoita ja ratkaisuja. Alas ampuminen ei riitä.
Esimerkkinä tästä Smedjeback kertoi asetehtaisiin kohdistuneesta mielenosoituksestaan Ruotsissa. Aktivistit keskeyttivät tehtaiden toiminnan, mutta soittivat itse paikalle poliisit ja tarjosivat lopuksi kaikille suklaata.
–Näin luodaan perusta vuorovaikutukselle, hän sanoi.
Smedjeback totesi ihmiskunnan elävän tietynlaisella vedenjakajalla poliittisten konfliktien, talouskriisin sekä ympäristöongelmien kärjistyessä. Hän ennusti, että jo elinaikanamme selviää kumpaan suuntaan kehitys kääntyy.
–Väkivallattomuus on nostettava ensimmäiseksi prioriteetiksi, jos muutos on saatava aikaan.
Teatteri sosiaalityönä
Seminaarin viimeisen puheenvuoron piti tohtori Satu Ranta-Tyrkkö Tampereen yliopistosta. Ranta-Tyrkön vuonna 2011 palkittu väitöskirja käsittelee teatterin ja vapaaehtoisen sosiaalityön yhtymäkohtia Intian Orissassa.
Tyrkkö painotti Gandhin sosiaalisen työn merkitystä ja sitä, kuinka tämä ei ollut ristiriidassa miehen muun ajattelun kanssa. Tyrkkö tarjosi virkistäviä näkökohtia osoittaessaan, kuinka sosiaalityö on yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin ja ympäristöä koskeviin kriiseihin.
Päivän seminaarin venyessä aiottua pidemmäksi, paneelikeskustelu jouduttiin perumaan. Lopuksi jäi aikaa kysymyksille.
Yleisön joukossa ollut Tuula Viitala huomautti siitä, miten huonosti kuntien sosiaalityö on järjestetty.
–Eri ammattiryhmät linnoittautuvat omiksi ryhmikseen, vaikka asiakaskunta ja työtehtävät vaikeutuvat ja tarvittaisiin lähinnä yhteistyötä. Tällä tavoin eripura lisääntyy ja ongelmat voimistuvat. Muutoksen parempaan on lähdettävä paikalliselta tasolta –sen Gandhikin ymmärsi värvätessään laajoja kansanjoukkoja pienten maaseutuyhteisöjen asukkaista.
Teksti: Peppi O´Connor
 Toimitus
 Lisää Facebook-seinällesi
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
|
|
Sivun alkuun
Tulosta