Työpaikkakiusaamiseen nollatoleranssi
09.11.2010
Työpaikkakiusaamisilmiö on syksyn aikana noussut valtakunnan puheenaiheeksi, kun eläköitynyt Suomen pankin johtaja Sinikka Salo kertoi tulleensa kiusatuksi työpaikallaan. Sitä ennen valtiovarainministeriö oli tuomittu maksamaan 118.000 euron korvaukset naiselle, jota hänen esimiehenä ollut nainen oli oikeuden mukaan järjestelmällisesti ja suunnitellusti kiusannut. Pian käräjäoikeuden päätöksen jälkeen kiusausväitteitä alkoi putkahdella julkisuuteen siellä täällä. Muun muassa syrjäytetty puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi tulleensa työpaikkakiusatuksi keskustan puoluetoimistossa. Viime viikolla myös Loviisan elinkeinovastaava Tiina Keskimäki tuli julkisuuteen ja kertoi tulleensa työpaikkakiusatuksi Loviisan kaupungin johdon, lähinnä kaupunginjohtajan toimesta. Kaupungilla jo pitkään tiedetty, että Keskimäen ja Kalevan välit ovat vuosien ajan olleet hyvin tulehtuneet. Kummallekin osapuolelle on muodostunut jo epäviralliset tukijansa, jotka näkevät asiat eri tavoin, kuten kiistoissa yleensä. Kiistan osapuolena on myös kaupunginjohtajan esimiehenä toimiva kaupunginhallitus. Se on käsitellyt Keskimäen sekä Kalevan tulehtuneita välejä ja arvioinut, ettei työhäirintää ole tapahtunut. Ulkopuolisen on vaikea arvioida kuka on kiusannut Raatihuoneella ketäkin, ja onko työhäirintää todella tapahtunut. Jo pelkkä syytös on joka tapauksessa vakava, ja työsuojeluviranomaisen on väitteiden todenperäisyys tutkittava. On todennäköistä, että tapausta käsitellään vielä oikeudessa.
Suomi on tilastojen mukaan valitettavasti kiusaamisen ja työhäirinnän kärkimaa Euroopassa. Kiusaamista sanotaan esiintyvän joka puolella ja organisaatioiden kaikilla tasoilla. Jopa työpaikkakiusaamisen kitkemisen puolesta kampanjoivan SAK:n Kiljavan opiston johtoa ja piiritoimiston johtoa syytetään kiusaamisesta sekä työhäirinnästä. Ihminen voi tulla kiusatuksi päiväkodista läpi elämän aina vanhainkotiin saakka.
Ottamatta kantaa yksittäisiin tapauksiin, on todennäköistä, että kaikissa tapauksissa kyse ei välttämättä silti ole työhäirinnästä tai työpaikkakiusaamisesta, vaan joskus työyhteisön henkilöristiriidoista tai erimielisyyksistä, jotka koetaan epämiellyttävinä, kuormittavina tai loukkaavina.
Työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät esimerkiksi, jos yksi tai useampi työyhteisön jäsen joutuu toistuvasti järjestelmällisen kielteisen tai vihamielisen käyttäytymisen kohteeksi. Se on henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta ilmenee muun muassa syrjimisenä, nimittelynä, väärinä syytöksinä, selän takana puhumisena ja vähättelynä. Sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Kiusaaja ei välttämättä aina edes itse ymmärrä kiusaavansa.
Työhäirintä ja työpaikkakiusaaminen ovat aina vakavia asioita, jotka johtavat usein suuriin inhimillisiin kärsimyksiin ja taloudellisiin menetyksiin. Työhäirintään ja työpaikkakiusaamiseen on sovellettava nollatoleranssia. Oikeasti häirittyjen ja kiusattujen oikeusturvan ja terveyden kannalta on tärkeää, että todelliset tapaukset tunnistetaan ja niihin puututaan nopeasti. Kenenkään ei pidä sietää työhäirintää eikä kiusaamista työpaikallaan. Eikä muuallakaan.
Sopimuspalokunnat antoivat lakkovaroituksen
Kaikki Itä-Uudenmaan sopimuspalokunnat uhkaavat irtisanoa palokuntasopimuksensa, mikäli Porvoon kaupungin säästöpaineet johtavat maakunnan pienempien sopimuspalokuntien lakkauttamiseen. Säästöt kohdistuisivat kaikkein rankimmin Loviisan seudulle, jossa peräti kymmenen VPK:n toiminta on vaakalaudalla. Entisen Pernajan 11 sopimuspalokunnasta jäisi jäljelle vain kolme.
Samaan aikaan, kun kuntia, seurakuntia, kouluja, käräjäoikeuksia ja muita yhteiskunnan toimintoja ollaan yhdistämässä suuremmiksi yksiköiksi, on myös palokuntaverkostoa ja sen kustannustehokkuutta on voitava tarkastella kriittisesti. Sopimuspalokuntien lakkauttaminen heikentäisi normaalioloissa jonkin verran syrjäseutujen turvallisuustasoa, kun avunsaanti kestäisi nykyistä pidempään. Jokunen tulipalon alku ehkä ehtisi laajeta suurpaloksi tai elämänlanka katketa. Tai sitten ei. Yksikin menetys saattaisi vesittää tavoitellun 140.000 euron vuosisäästön mielekkyyden. Suurempi turvallisuusvaje syntyisi kuitenkin poikkeusoloissa, jolloin harvalukuisempi palokuntajoukko olisi sidottuna useisiin samanaikaisiin hälytystehtäviin. Silloin ei olisi enää kylän omaa palokuntaa eikä paloasemaa, jonka kaluston turvin kylän miehet ja naiset voisivat huolehtia itse omasta sekä naapureidensa turvallisuudesta.
 Arto Henriksson
 Lisää Facebook-seinällesi
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
Sivun alkuun
Tulosta