Jäitä hattuun, äänestäjä!
30.07.2010
Ensi keväänä järjestettävät eduskuntavaalit ovat saaneet puolueet jo jonkin aikaa hakeutumaan asemiin erityisesti Uudellamaalla ja Helsingissä. Uusimaa on maan suurin vaalipiiri ja Helsinki toiseksi suurin. Väkirikkaisiin vaalipiireihin sijoitetaan valovoimaisia ehdokkaita, sillä moni viime vaalien ääniharava ei asetu enää ehdolle. Puoluetoimistoissa laskeskellaan, että tunnettu valtakunnantason kasvo saattaa hyvinkin hoitaa potin kotiin ja saman tien Eduskuntatalon ovet aukeavat myös vähemmän tunnetuille ehdokkaille.
Äänestäjäkandidaateilta kysytään runsaan puolen vuoden aikana malttia ja hyviä hermoja. Puolueiden ja ehdokkaiden sanomisia ei kannata niellä kritiikittä, sillä pian on tarjolla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Äänestäjän on hyvä muistaa esittää itselleen muutama oleellinen kysymys. Tärkein niistä on se, millaisiin asioihin kansanedustaja pystyy oikeasti vaikuttamaan.
Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja. Suomen liittyessä 1995 Euroopan unioniin se tuli osaksi lainsäädäntöyhteisöä, jossa osa jäsenmaita koskevista säädöksistä annetaan unionin tasolla.
Eduskunnan täysistunnossa hyväksytään lisäksi Suomea koskevat kansainväliset sopimukset. Tavallisen kansalaisen kannalta tärkeä on myös eduskunnan budjettivalta. Hallitus antaa seuraavan vuoden talousarvioesityksensä eduskunnalle syyskuun puolivälissä. Talousarvion käsittely vie kolmisen kuukautta. Paljon jää kuitenkin myös valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolelle. Kunnat kustantavat verovaroin ison osan julkisen sektorin palveluista, eivätkä esimerkiksi valtion liikelaitokset sisälly budjettiin. Talousarvioon ei sisälly myöskään Kansaneläkelaitos, joka kustantaa ison osan kansalaisille maksettavista etuuksista.
Vaalikampanjoissa, olivatpa sitten kyseessä eduskunta-, kunnallis- tai presidentinvaalit, keskusteluun nousevat kuitenkin usein myös sellaiset asiat, joihin ehdokkailla ei ole juuri minkäänlaista vaikutusvaltaa. Tällainen kieltämättä iso asia on vaikkapa työllisyys ja työpaikkojen luominen.
Äänestäjän kannattaa suhtautua kriittisesti myös monisäikeisiin ongelmiin tarjottaviin, kovin yksinkertaisilta kuulostaviin ratkaisuihin. Tarkentavia kysymyksiä kannattaa esittää myös sujuvan supliikin omaaville ehdokkaille ja tarkistaa, etteivät hyvät puheenlahjat peitä sanoman onttoutta tai edusta itselle vierasta ajatusmaailmaa.
Historia toistaa itseään
Kansainvälistä politiikkaa on tällä viikolla hämmentänyt Wikileaks. Se on erikoistunut hallituksille ja muille organisaatioille arkaluontoisten tietojen julkistamiseen.
Wikileaks vuosi tuhansia sivuja Afganistanin sotaa koskevaa arkaluontoista materiaalia vuosilta 2004-2009. The New York Timesin ja The Guardianin tutkivat toimittajat työstivät materiaalista artikkeleja, joissa kerrotaan muun muassa sodan siviiliuhreista.
Valkoinen talo on ensi reaktioissaan sekä vähätellyt vuodettujen tietojen uutisarvoa, että pelotellut tietovuodon vaarantavan Afganistanissa olevien joukkojen turvallisuuden. On myös korostettu, että tietovuoto koskee edellisen presidentin kautta. Pentagon etsii tietojen vuotajaa, jonka arvioidaan olevan korkeassa asemassa joko USA:n armeijassa tai maan hallinnossa.
”Wikigate” muistuttaa kovasti vuoden 1971 jymyvuotoa: silloin puolustusministeriön tutkija Daniel Ellsberg vuoti yhdysvaltalaisille sanomalehdille ns. Pentagonin paperit. Niistä paljastui muun muassa, että Vietnamin sodan siviiliuhrien määrä oli tiedettyä suurempi. Lisäksi papereista kävi ilmi, että peräti kolmen presidentin hallinto oli valehdellut kansalle sodan kulusta.
Pentagonin papereiden julkitulo vähensi jo valmiiksi epäsuositun sodan kannatusta USA:ssa. Nyt Wikigaten todennäköisesti pelätään heikentävän Afganistanin sodan, tai sotaa muistuttavan tilan, kannatusta niin USA:ssa kuin kaikissa niissä maissa, jotka osallistuvat jollain tapaa YK:n alaiseen, Nato-vetoiseen Isaf-operaatioon. Näihin maihin kuuluu myös Suomi.
Puolustusvoimain ex-komentaja Gustav Hägglund kommentoi tietovuotoa Uuden Suomen nettisivuilla tiistaina. Hägglund, joka ensimmäisten suomalaisten joukossa luonnehti Afganistanin tilannetta sodaksi toteaa, että tiedot raaoista otteista sopivat mahdottoman huonosti suomalaisille.
Tietovuoto lisää mitä todennäköisimmin kritiikkiä operaatiota kohtaan, jolle ei loppua tunnu näkyvän. Suomessa kritiikkiä vähentänee se, että suomalaissotilaat operoivat Afganistanin pohjoisosassa, joka on ollut tähän saakka se rauhallisempi kolkka levottomassa maassa.
 Marita Itävuori
 Lisää Facebook-sivustolle
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
Sivun alkuun
Tulosta