”Niistä voi tehdä vaikka mitä”
Heinistä tuli taidekutojan
rakkain materiaali
27.07.2010
Hartiahuivit, kuvakudokset sekä heinistä tehdyt liinat ovat Lotta Ikosen päätuotteita.
Luonnonmateriaaleja arvostavalta taidekutojalta Lotta Ikoselta eivät kuteet vähällä lopu, sillä hän käyttää töissään enimmäkseen heiniä.
–Heinät ovat minulle niin rakkaita. Niistä voi tehdä vaikka mitä, naurahtaa Ikonen esitellessään heinistä kutomiaan kuvakudoksia ja kaitaliinoja.
Lotta Ikonen elää ja työskentelee veneenveistäjämiehensä Jyrkin ja kahden lapsensa kanssa vanhalla kalastajatilalla Ruotsinpyhtään saaristossa. Tulevana viikonloppuna Lotta Ikoseen ja hänen töihinsä pääsee tutustumaan kaikille avoimessa Konstrundan- eli taidekierrostapahtumassa. Tapahtumaan osallistuu useita taiteilijoita ja käsityöläisiä, jotka avaavat ovensa yleisölle.
Kutojan ammatti
isoäidin peruja
Kutojan ammatti siirtyi Ikoselle hänen isoäidiltään.
–Isoäiti kutoi mattoja ja minä auttelin häntä jo pikkutyttönä. Sanoin mummolle, että minusta tulee isona kutoja. Äitini kuitenkin kehotti hankkimaan ”kunnon työtä”, muistelee Ikonen.
Kunnon töissä Ikonen oli kuutisen vuotta. Hän toimi lastenhoitajana.
–Vaikka rakastankin lapsia, minulle tuli voimakas tarve päästä tekemään jotain käsilläni. Päätin lähteä opiskelemaan kutojaksi.
Ikonen kävi Porvoossa kaksivuotisen kotiteollisuuskoulun.
–Sitten tekstiilitaiteilija, taiteilijaprofessori Kirsti Rantanen otti minut, silloin nuoren tytön, töihin ja luotti taitoihini. Teimme Oopperatalon aulaan isot Juha- ja Carmen –seinätyöt ja Mukkulan kirkkoon Lahteen kirkkotekstiilit. Rantasella oli näyttely Lontoossa ja sinnekin tein jotain töitä. Se oli upeaa aikaa.
Nyt on jo aikaa
omille töille
Saaristo on ollut Ikosten koti yhdeksän vuotta. Pariskunta etsi neljä vuotta sopivaa tilaa, minne saisi veneveistämön ja kutomon. Viimein sellainen löytyi Krakalandista meren ääreltä.
Saaristoon muutettuaan Ikoset rakensivat heti veneveistämön tilat, jotta venepuoli saatiin käyntiin. Kutomo tuli samaan rakennukseen ja pian Lotta Ikonen alkoi kutoa minkä muilta töiltään ehti.
–Minun piti riittää moneen asiaan, kuten esimerkiksi avuksi veneveistämölle, enkä voinut olla kokonaan oman työni parissa. Ideoita syntyi kuitenkin vaikkapa ruokaa laitellessa ja välillä vaadinkin, että minun on päästävä niitä kaikessa rauhassa toteuttamaan. Nyt, kun lapset ovat jo isompia, aikaa on enemmän.
Suunnittelua yhdessä
asiakkaan kanssa
Ikonen sanoo kutovansa kaikkea mitä asiakkaat tilaavat. Mattojakin hän tekee, mutta jättää ne isoäidistään poiketen mieluummin muiden kudottaviksi.
–Enimmäkseen minulta tilataan kuvakudoksia ja niitä teenkin mielelläni. Asiakas tulee luokseni ajatuksineen ja kertoo, millaiseen tilaan hän työn haluaa ja millaisin värein. Teen sen pohjalta luonnoksen ja jos pääsemme yhteisymmärrykseen, ryhdyn hommiin, selvittää Ikonen.
Tuotekirjoon kuuluvat myös mm. monenlaiset liinat ja ryijyt. Jatkuvasti myynnissä on hartiahuiveja ja huopia.
Heinästä
on moneksi
Ikonen käyttää töissään runsaasti heinää. Sitä hän kerää pitkin kesää ja seuraa tarkoin ”sadon” kypsymistä, sillä heinä on osattava ottaa talteen oikeaan aikaan niin, etteivät siemenet ole ehtineet alkaa varista.
–Jos kudon heinistä vaikkapa kolmimetrisen kaitaliinan, on kaikki tarvittavat heinät kerättävä samasta paikasta, sillä heinä on eri väristä eri kasvupaikassa. Jos samanväristä heinää ei osaa kerätä tarpeeksi, muuttuu kolmimetriseksi aiottu liina helposti kaksimetriseksi.
Ikosen mukaan heinä on kestävä materiaali. Hänellä on jopa 20 vuotta vanhoja heinäliinoja, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia.
–Heinästä tehty liina kestää, jos sitä ei tahallaan riko.
Heinän ohella Ikonen on kutonut töihinsä myös viljaa tähkineen.
Villalankaa
itse värjäten
Hartiahuiveissa ja huovissa Ikonen käyttää villalankaa. Sitä hän värjää itse luonnonmateriaaleilla.
–Olen käyttänyt koivunlehtiä, nokkosta, raparperia, punajuurta ja vaikka mitä. Useimmiten lanka värjäytyy keltaiseksi, mutta sen sävyjä on kymmeniä erilaisia.
Tulevan viikonlopun taidekierrosta varten Ikonen aikoo laittaa töistään näyttelyn idyllisen pihasaunansa saunakammariin.
–Olen mukana Konstrundanissa nyt kolmatta kertaa ja tapahtuma on minusta hyvä. Ihmiset tulevat paikalle tutustumaan ja katselemaan. Vieraat ovatkin tervetulleita, sillä käsityöläisten ja taiteilijoiden työ on useimmiten yksinäistä puurtamista.
Lotta Ikosen saunakammarinäyttely löytyy osoitteesta Krakalandintie 144.
 Eija Kosonen
 Lisää Facebook-sivustolle
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
Sivun alkuun
Tulosta