|
 LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
|
|
|
|
UUTISIA MAAILMALTA
Kaupunginjohtaja Kaleva ja valtuutettu Hagfors sopivat valehtelukiistansa
2010-09-09 09:29:06
|
TORIKAMERA
LUKIJAN KUVA
AURINKO NOUSEE/LASKEE
| Loviisan keskipisteen horisontissa |
nousee |
laskee | | Pe | 10.09. | 6:30 | 19:53 | | La | 11.09. | 6:32 | 19:50 | | Su | 12.09. | 6:35 | 19:47 |
GALLUPPI
|
|
|
|
PÄÄKIRJOITUS
| Pelastuspalvelutasosta poliittinen päätös
15.06.2010
Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen vuosille 2011 – 2013 laatima taloussuunnitelmaehdotus ja erityisesti sen rivien välit ovat kolkkoa luettavaa maakunnan monille sopimuspalokunnille sekä haja-asutusalueilla asuville kuntalaisille. Vakaviin talousvaikeuksiin ajautunut pelastuslaitoksen isäntäkunta Porvoon kaupunki on velvoittanut aluepelastuslaitoksen vähentämään kiinteitä kustannuksia 2 prosenttia eli noin 350.000 euroa. Säästöt tekevät aina kipeää, mutta ovat usein välttämätön paha jokaisella alalla. Olennaisin kysymys on, miten säästöt kohdistetaan ja mitä siitä seuraa.
Viime vuosien tilastojen perusteella palokunnan ensimmäinen yksikkö saapuu Loviisan seudun haja-asutusalueellakin paikalle noin 10 minuutissa, kun pelastuslain vähimmäistaso 3. riskialueella on 20 minuuttia. Porvoon säästöpaineiden takia pelastuslaitoksen johto on ilmoittanut aikeistaan ”tarkentaa toimintavalmiuden tasoa 3. riskialueella”. Se tarkoittaa, että keskimääräisen toimintavalmiusajan voidaan antaa pidentyä nykyisestä noin 10 minuutista noin 20 minuuttiin. Siihen ”päästään” paloasemaverkostoa harventamalla eli sopimuspalokuntien määrää vähentämällä. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos ei käytännössä voi lakkauttaa itsenäisinä yhdistyksinä toimivia VPK:ita, mutta rahahanan sulkeminen ja hälyttämättä jättäminen näivettävät vahvankin VPK:n parissa vuodessa. Lakkautusuhan alla olevia sopimuspalokuntia on noin 15-20.
Itä-Uudenmaan alueella on kolme jatkuvasti miehitettyä paloasemaa; Porvoossa, Sipoossa ja Loviisassa. Lisäksi Fortumilla ja Nesteellä on omat palokuntansa. Noin 100 päätoimisen ja 100 sivutoimisen palkatun henkilön lisäksi maakunnan alueella toimii 37 sopimuspalokuntaa, joissa 5-10 minuutin lähtövalmiudessa on yhteensä noin 400 palokuntalaista. Palkatta 24/7. VPK:t ennättävät usein onnettomuuspaikalle ennen useiden kilometrien päästä Porvoosta, Sipoosta ja Loviisasta lähteviä ammattipalokuntia. Moni palo on sammutettu tai hädässä oleva pelastettu lähimmän VPK:n toimesta ennen kuin tilanne on muuttunut niin vakavaksi, ettei siitä selvittäisi ilman ammattipalokuntien ja monien pelastusyksiköiden apua.
Kuntalaiset perustivat aikanaan 1900-luvun vaihteessa VPK:ita useimpiin kyliin huolehtimaan palonsammutuksesta. Hevosvetoisena aikana paloasemaverkostosta tuli tiheä. Niistä ajoista palokuntien määrä on pudonnut ja palokuntia yhdistynyt. Edelleenkin on alueita, joissa kahden paloaseman välinen ajomatka on noin 5 minuuttia. Niillä alueilla kahden sopimuspalokunnan yhdistäminen olisi teknis-taloudellisesti järkevää, vaikka perinteiden, kulttuurin ja muiden pehmeiden arvojen kannalta kivuliasta ja valitettavaa. Palokuntia – sen enempää vakinaisia kuin sopimuspalokuntiakaan - ei voida ylläpitää verovaroin, ellei niiden tarjoamille palveluille löydy kysyntää. Kysynnän määrittely ei silti ole yksinkertaista - suuronnettomuuksissa tai samanaikaisissa turmissa väki loppuu kesken. Ei myöskään tarjonnan, sillä ammattipalokunnan ja sopimuspalokunnan välinen kustannusero on luokkaa satakertainen. Kyse on arvovalinnoista.
Itä-Uudenmaan tiheä sopimuspalokuntaverkosto on ollut kustannustehokas tapa pitää yllä laadukasta ja nopeaa pelastuspalvelua myös haja-asutusalueilla eli niin sanotuilla 3. riskialueilla. Sitä ovat seudun kunnat halunneet asukkailleen tarjota.
Maakunnan kuntien pelastustoimen keskittäminen Porvooseen ei ole tuonut toivottuja säästöjä, vaan kuntien reaalikustannukset ovat kohonneet. Nyt myös palvelutaso uhkaa etenkin haja-asutusalueilla heiketä, jos paloasemaverkostoa harvennetaan liian ronskilla kädellä. Ongelma on kouriintuntuva niissä kylissä, joissa oman palokunnan lakkauttaminen pidentäisi avun saantia nykyisestä keskimäärin 10 minuutista keskimäärin 20 minuuttiin. Samanaikaisten hälytystehtävien sattuessa toimintavalmiusaika pidentyisi siitäkin. Pelastustoimen palvelutason määrittely on poliittinen ratkaisu, joka on syytä tehdä pieteetillä sekä maksavia jäsenkuntia kuunnellen. Porvoon ei pidä antaa sanella millaisia pelastuspalveluita naapurikunnille annetaan. Uudistuksille on annettava sijansa, mutta haja-asutusalueiden pelastuspalvelutasoa ei pidä liiaksi heikentää. 10 minuutin ja 20 minuutin välinen ero on hädässä usein ratkaiseva ja odottavan aika pitkä. Kyse on monesti ihmishengistä.
Rekkamies on rekkamies raudasta riippumatta
Jälleen sunnuntaina Koskenkylästä ja sitä ennen lukuisia kertoja Lovarin uutisoidessa ”rekkaonnettomuuksista”, on lehden sähköpostiin pursunut oikaisuja, moitteita ja muuta palautetta rekka-termin huolimattomasta käytöstä. Kiitos niistä. Tarkasti ottaen sunnuntaina valitettavassa turmassa oli virallisesti ”vetoauton ja täysperävaunun yhdistelmästä” tai tuttavallisemmin ”täysperävaunuyhdistelmästä” tai ”moduuliyhdistelmästä”. Alan termistö on värikäs ja maantieltä löytyy lisäksi euromoduleita, nuppeja, vasikoita, B-junia, vetureita, dollyja, dolly-yhdistelmiä, kymppipyöriä, kuorma-autoja ja niin edelleen. Myös oikeita rekkoja eli puoliperävaunuyhdistelmiä.
Raskaan liikenteen kuljettajat ovat ansaitusti ylpeitä ammatistaan ja tarkkoja termeistään. Lovarikin pyrkii jatkossa täsmentämään termien käyttöä, vaikka rekka-sanaa käytetään jatkossakin raskaiden ajoneuvoyhdistelmien yleisnimenä. ”Täysperävaunuyhdistelmämieskin” on myös kansan suussa rekkamies, joka voi huoletta ajaa rekkaparkkiin, tilata kuppilasta rekkamiehen tuhdin aterian ja hyräillä Matti Eskon Rekkamies-kappaletta.
 Arto Henriksson
 Lisää Facebook-sivustolle
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
|
|
Sivun alkuun
Tulosta