|   Uutiset   |   Urheilu   |   Pääkirjoitus   |   LS-videot   |   Pakinat   |   Facebook   |   Torikamera   |   Kuvagalleria   |   Digilehti   |   TV   |   HAKU   |




  |  LIVE   |  Ilouutisia  |   Oikaisu&Palaute   |   Ilmoittajat   |   Tilaajat   |   Mediatiedot   |   Pyhtäänlehti   |   JSN   |   Sinä   |   Yhteystiedot   |   LS




    2017


Nimipäiviään viettävät .

« Takaisin  







LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE

SÄHKEITÄ LOVIISAN SEUDULTA
Lisää
Tilapäinen valiokunta: Heikilä ja Isotalo eivät nauti luottamusta (02.03.2017 11:17)
Loviisan kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 19:40)
Lapinjärven kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 17:42)

PÄÄUUTISET
Lisää
Vatsatauti jyllää Taasiakodissa (01.03.2017)
Porlammin lähipalveluille turvaa etäyhteistyöllä (01.03.2017)
Kaupunki kouluttaa moniosaajia (28.02.2017)

URHEILU
Lisää
LJK pisti Bruinsin kontalleen (28.02.2017)
Tasapeli Joensuussa (21.02.2017)
Minitytöille voitto ja tappio (21.02.2017)

PÄÄKIRJOITUS
Lisää
Kouluruoka suositummaksi (28.02.2017)

ILOUUTISIA
Lisää

UUTISIA MAAILMALTA
Huuhkajat tappiolla Ateenassa lohkovoittoon ? EM-unelma elää! (16.11.2018 00:22)
Kärpät jyrää Liigassa ? yleisömäärissä ei näy (15.11.2018 22:53)
St1-miljardöörille tukea: Afrikan metsäkatastrofista voi tulla suuri ilmastoratkaisu ? Suomella nyt sauma isoihin tekoihin (15.11.2018 20:53)


TORIKAMERA

LUKIJAN KUVA

Läskitikka
2017-02-28 12:29 Mats Lönnfors

» Näin lähetät kuvia Lovariin


AURINKO NOUSEE/LASKEE


nousee

laskee



MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA
Lentokoneet Loviisan yllä
Laivat Loviisan edustalla
Säteilytilanne Loviisassa
Säähavainnot Loviisa, Orrengrund
Loviisan seudun kelikamerat
Loviisan seudun onnettomuudet

OIKAISUJA
LisŠŠ
Oikaisu: Amistolla oma keittiö (01.03.2017 10:55)
Tarkennus kiky-uutiseen (20.01.2017 09:43)
Väärä ryhmä (05.01.2017 09:45)

EIKÕ LEHTESI TULLUT?

Lue

SEURAT

Lue

YLI 100 VUOTTA VANHAT LOVARIT












UUTISET


On Egyptissä käyty ja Barcelona nähty

15.07.2003



Menneen lauantai-illan taivas pysytteli tiiviisti helmenharmaan pilviverhon takana Lapinjärven kukoistavan kesäidyllin yllä. Ei Kimonkylän nuorisoseuran kesäteatterin esiintyjiä eikä yleisöäkään pilvien itku häirinnyt, koska se nyt oli vain hienoista vetistelyä, heppoista sadetusta kerran alkuun päästyään tänä kesänä.


Hotelli Hanhen rantaan on rakennettu kesäteatteria varten näyttämö, jonka peräseinänä hohtaa laivan valkoinen kylki - Wellamo-alus hulppeine kansineen ja siniristilippuineen taustanaan suomalaisen panoraaman tarjoava, taivaan värejä toistava järvi ja vedestä kylläinen viheriöivä luonto.

Kimonkylän nuorisoseuran ihmiset ovat päättäväisesti ruvenneet tekemään teatteria ja kehittämään oman kylänsä kulttuuria. Vuoden päivät kestänyt uurastus pätevän ohjaajan, Keijo Romppaisen, johdolla on herutellut esiintyjien luovuuden pintaan, nyhtänyt ilmi semmoisia kykyjä ja taitoja, joita ei moni edes tiennyt itsessään kantavan. Uskon joukossa olevan mukana sellaisia tulisieluja, sielukkaita tiennäyttäjiä ja osaajia, jotka ovat rohkaisseet arempia kanssakumppaneitaan riisumaan ilmaisun esteet!

Ei koiraa karvoihin katsominen

Aino
ja Tatu Pekkarisen näytelmä, Kalle Aaltosen morsian, vie katsojan sodan jälkeisen Suomen taloudellisesti niukkaan aikaan, jolloin mustapörssi kukoisti - kenen hyväksi nyt kukoistikaan. Merituulen tuoksuinen ja kaukomaita maalaileva laulullinen näytelmä tulvehtii rakkautta ja hyvyyttä mutta näyttää myös nurjaa puolta, vihaa ja pahuutta.

Näytelmän harmaana eminenssinä tavataan self-made-man, merenkulkualalla uransa luonut mies, joka aloitti sitkeän ponnistelunsa laivan uumenissa hiilipurnussa lapioivasta känsäkourasta, päätyen merenkulkuneuvokseksi. Wellamo-nimisen aluksen omistaja, inhimillisyytensä ja vaatimattomuutensa säilyttänyt Hallermaa, ei unohda milloinkaan köyhää kotiaan. Hän muistuttaa miehistölleen ja tyttärelleen, Kaarinalle, oikeiden elämänarvojen merkityksestä.

Tytär mielii merille ja pestautuu anonyyminä alukseen siivoojaksi, tutustuakseen miehistön olosuhteisiin, jotta voisi toimia ihanteidensa mukaisesti firman apulaisjohtajana. Wellamolla vallitsee valtahierarkia, merilain ja ohjesäännön nimiin vannova yliperämies Yrjö Kourula, pikkuhitlerin ottein alaisiaan simputtava pyrkyri, valvoo kuin isoveli jokaisen liikkeitä. Erityisesti aliperämies Kalle Aaltonen on hänen hampaissaan. Laivan kapteeni on sairas, kenestä mahtaa tulla uusi kapteeni, jos hullusti käy?

Laivalla kehkeytyy arastellen herkkä ihmissuhde, aliperämies Kalle Aaltosen ja siivoojatytön sydämet tikittävät samaan tahtiin. Kourula hännystelee ja hakkailee perijättäreksi luulemaansa, tosin neiti Hallermaaksi sonnustautunutta Marja Niittylää, perheen kotihengetärtä, joka todellisuudessa pienipalkkaisena maisterina on pestautunut piiaksi.

Matkustajaksi pyörähtävä rouva Saarnila hämää ja hämmentää keitoksen kiehumispisteeseen saakka. Hallermaa itse on katsastamassa Tukholmaa, tuota suomalaisten mekkaa ja suuntaa sen jälkeen Barcelonaan.

Punaisten huntujen hurmaa

Keijo Romppaisen ohjaama esitys tarjoaa kaikkea sitä, mitä suomalainen odottaa kesäteatterin antavan hänelle – hupia, virkistystä, romantiikkaa, jännitystä ja onnellisen lopun.

Esitys on tasapainoinen, sillä kohtaukset huippuineen rytmittyvät taktisesti oikein. Sisältö on tulkinnan kanssa sopusoinnussa. Juonellinen jännite pitää loppuun saakka, vaikka romantikot veikkailevat, kuka kenet lopulta saa omakseen, valkenee ratkaisu vasta esityksen viime minuuteilla. Musiikkiosuudet vilvoittavat mieltä kuin merituuli ja iäkkäämmät katsojat vaipuvat haikeina nostalgiaan. Merimiesten kirpakalla huumorilla höystetty huulenheitto, toisinaan äreäksi suunsoitoksi äityvä ja lopulta vaaralliseksi yhteenotoksikin yltyvä, saa säpäkkyyttä palkeille.

Laivan poiketessa Egyptiin, nähdään maissa kuuden kaunokaisen keinuttelema vatsatanssi. Uskadaran kiehtova sävel saa tanssijattarien lantiot iskuun, pakarat värähtelemään ja punaisten huntujen helmat liekehtimään. Liikekielen ohjaaja Eeva Kaasalainen on antanut tulisen potkun myös jenkan ja polkan jytkeeseen. Laivan kannella meripojat innostuvat tanssahtelemaan neitosten kanssa – mennyttä miestä oleva meripoika, Aulis Lassila, suikkaa suuta armaalleen. Kari Grönlundin ja Seija Kousan toteuttama lavastus on selkeä ja toimiva. Arja Cederin puvusto kuoseineen ja väreineen viehättää silmää ja on mielestäni ajan henkinen. Keijo Romppaisella on ollut produktiossa langat käsissään, sillä kokonaisuuden hallinta on ohjaajan vastuulla.

Kulttuuri ei ole pulituuria, sanoo Sutinen

Hannes Vickholm, Kalle Aaltosena, valloittaa yleisön heti astuttuaan lauleskellen lavalle ja ilmeisesti valloittaa oitis salaperäisen siivoojaneitosen sydämen! Hän kuvaa erinomaisesti öykkärille tietä antavaa vetäytyjää, mutta kiperässä tilanteessa miehestä löytyy ytyä vastaanpanijaksi. Pasi Jokelan yliperämies Kourula on pikkusieluinen käskyttäjä, kiero mies kuin ruuvi, irvailevat merimiehet. Jokelan tyyppi on ehjä alusta loppuun asti. Vickholmin ja Jokelan välinen kommunikointi kipinöi kiitettävästi ja väistämättömät yhteenotot saavat salamasodan luonteen.

Veikko Lahdensaari tulkitsee rehdin ja suoraselkäisen miehen mitat täyttävän merenkulkuneuvoksen, joka ei mittaa lähimmäistään rahan ja vallan perusteella. Mire Takkumäellä on Kaarina Hallermaan rooli. Hänen replikointinsa on raikasta, nuoren ihmisen innostunutta puhetulvaa. Valloittava välittömyys ja luonnollisuus ovat hänen vahvuuksiaan. Pirjo Seppälän pitkissä puheosuuksissa on virallisen ulkoluvun makua - ehkä hän haluaa leipoa maisteri Marja Niittylästä asiallisen, hieman yksioikoisen akateemisen naisen, siinä onnistuen.

Rouva Saarnila, Keijo Romppaisen kynsissä, no, hänet on nähtävä itse! Romppainen painii omassa sarjassaan, hervottoman hauska höyryäjä on kotonaan teatterin palkeilla ja saa yleisön ulvomaan naurusta. Tätä leskirouvaa merimies Sutinen havittelee itselleen, sillä ”rahan takia naidaan, vaikka silmä olis` keskellä otsaa”. Totuuden tullessa ilmi, että kysymyksessä onkin mies, toteaa pettynyt Sutinen, että ”lesket ovat petoja”!

Joonas Wirtanen, Sutinen, on vedossa koko esityksen ajan. Kulttuurin olemus askarruttaa häntä, ”pulituuria se ei ainakaan ole”! Wirtanen venkoilee, laulaa, flirttaa ja esittelee tatuointejaan. Joka puolella ruumista niitä on, tytön nimiä, kehuu mies pyllistellen paikkojaan.

Ilkka Ceder, Lappolana, tiiraa Loviisan Sanomia, jossa kirjoitetaan hänen mielestään vain politiikasta ja imperialismista ja Seppo Seppälän Pohjola kertoilee muistojaan ”kiven sisästä”. Harvoin kuulen ihmisten sanovan, ”tämä pitäisi nähdä uudestaan”! Totta, tämä on ihailtavaa ihmisten luomaa kulttuuria.

Toini Tellervo Schroderus

Jaa uutinen klikkaamalla alla olevaa symbolia


e-mail  Toimitus

FacebookLis�� Facebook-sein�llesi


� Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lis�tietoja toimitukselle

Kommentoi artikkelia sen kirjoittajalle



Omat yhteystietoni:
Nimi:

Nimimerkki:






Loviisan






Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, 07900 LOVIISA Vaihde (019) 532701 Konttoriajan jälkeen GSM 0400-600608


NÄKÖISLEHTI