Miljoonakaupunkien kasvatit totuttelevat Loviisan hiljaisuuteen
Kiinalaishoitajat Nani ja Ying viihtyvät Ulrikakodisssa
23.04.2010
Virikekerhoissa bingo on asukkaiden mielipuuhaa, tietää Xiong Ying.
Loviisalaisessa Ulrikakodissa on alkamassa hartaushetki. Suurin osa asukkaista on jo valmiina veisaamaan pastori Raimo Savolaisen ohjauksessa. Käytävällä kulkee vanhempi rouva ja kysyy, missä hänen pitäisi istua. Hoitaja katsoo lempeästi silmiin, hymyilee ja ojentaa käden. Rouva hymyilee takaisin, tarttuu käteen ja kääntyy hoitajan mukana oikeaan suuntaan. Tässä hetkessä ei tarvittu niinkään yhteistä kieltä, vaan hoitajalta luonnollista ja lämmintä suhtautumista muistisairaaseen. Kätensä ojentanut on kiinalainen Wang Nani, 25, joka on työskennellyt Ulrikakodissa maannaisensa Xiong Yingin, 22, kanssa tammi-helmikuun vaihteesta asti.
Suomen kieltä he taitavat jo kumpikin ja opettelevat innokkaasti lisää. Lehtihaastattelun he hoitavat jo suomeksi, palvelupäällikkö Leila Lähdeahon tukiessa. Molemmat ovat tulleet Loviisaan suomalaisen välitysyrityksen kautta.
Suomeen tuloa edelsi Kiinassa puolen vuoden kurssi, jonka aikana opiskeltiin kieltä sekä suomalaista hoitokulttuuria ja muita tapoja. Nuoresta iästään huolimatta kummallakin on takanaan viiden vuoden yliopisto-opiskelut Kiinassa. Työkokemusta on kertynyt mm. akuuttiyksikössä. Lähdeaho kertoo taustan näkyvän työotteessa.
- Kliiniset kädentaidot ovat olemassa.
Suuria eroja Kiinan ja Suomen välillä hoitotyössä he eivät ole havainneet. Suomeen he hakeutuivat halusta nähdä uutta.
- Suomi on hyvä maa, he toteavat.
Lisäopinnot tavoitteena
Vaikka heillä on jo pitkä opiskelurupeama takana Kiinassa, tavoitteena on opiskella tällä lisää. Kun he ovat saaneet alaan tuntumaa ja kieli sujuu paremmin, aikovat he aloittaa oppisopimuksella lähihoitajaksi opiskelemisen.
- Ja sen jälkeen sairaanhoitajaksi, he toteavat.
Ulrikakodin yrittäjä Kaarina Liljeström kertoo ottaneensa kiinalaisia hoitajia hyvien edeltävien kokemusten vuoksi.
- Ensin meillä oli työssä kiinalainen, mutta Suomessa sairaanhoitajaksi opiskellut hoitaja. Koska hän osasi kiinaa, uskalsimme ottaa yhden hoitajan Helsingin toimipaikkaamme Kiinasta. Hänestä oli hyviä kokemuksia, ja nyt saimme Nanin ja Yingin, kertoo Liljeström.
Hän halusi Loviisaan kaksi hoitajaa, koska yksin pieneen Loviisaan tuleminen olisi ollut raskasta, vaikkei tarvetta tässä vaiheessa olisikaan ollut kahdelle.
Kummatkin työskentelevät vielä suomalaisen hoitajan parina. Työtehtäviin kuuluvat mm. pukeminen, vessassa käyttäminen, ulkoilu asukkaiden kanssa, suihkuttaminen ja vaikkapa bingon vetäminen virikekerhossa. Muutama sana ruotsiakin on jo tarttunut.
”Mämmi on hyvää”
Nanille lumi oli tuttua jo kotoa, sillä hän asui Pohjois-Kiinassa. Ying sitä vastoin on kotoisin Etelä-Kiinasta, ja kohtasi lunta vasta täällä Suomessa.
Tytöt asuvat kahdestaan määrlahtelaisessa kaksiossa ja totuttelevat hiljaisuuteen. Miljoonakaupunkien jälkeen ihmisten ja liikenteen vähäisyys on tuntunut oudolta. Naapureistakaan ei juuri ääntä lähde.
Vapaa-aikansa he viettävät pitkälti tietokoneen ääressä. Kotiin ollaan yhteyksissä viikottain skypen kautta. Myös musiikkia he kuuntelevat tietokoneelta.
- En ole uskaltanut laulaa, pelkään että se kuuluu naapuriin, sanoo Ying hymyillen.
Suomalainen ruoka ei ole aiheuttanut kulttuurishokkia. Mämmistä molemmat kertovat pitävänsä.
- Kotikaupungissani syödään samanlaista, yllättää Ying.
Innokkuudesta oppia uudesta kotimaastaan kertoo vaikkapa suomalaisen pullan leipominen. Likilaskuisiksi jääneiden pullien jälkeen he kysyivät neuvoa Ulrikakodin keittäjältä ja oppivat oikeat niksit. Keittäjä hämmästyi, kun Ying oppi kerralla pullan letityksen.
Paikallisessa kiinalaisessa ravintolassakin he ovat käyneet.
- Ruoka oli melkein kuin kotona. Usein syömme leipää ja jogurttia ja lounaaksi spagettia, kertoo Nani.
Vastaava hoitaja Arja Gustavsson kertoo asukkaiden ottaneen uuden hoitajaparin mielenkiinnolla vastaan.
- Heillä on motivaatio kohdallaan.
Koska asukkaista suurin osa on muistihäiriöisiä, eivät kielimuurit ole niin merkityksellisiä kuin potilastyössä muuten.
- Tärkeää on oheisviestintä, ihmisen kohtaaminen ja lämmin suhtautuminen, kertoo Liljeström.
Hän toteaa, että Kiinassa on luonnollista, että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja arvostetaan, mikä näkyy tyttöjenkin työotteessa.
 Auli Silmäri
 Lisää Facebook-sivustolle
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
Sivun alkuun
Tulosta