Loviisa kolmonen – nyt tai ei koskaan?
30.03.2010
Kolmen ydinvoimalahakemuksen käsittely hallituspuolueiden kesken kipunoi julkisuuteen signaaleja, jotka vaikuttavat Loviisa 3:n kannalta huolestuttavilta. Valtiovarainministeriön lausunnossa suositellaan lupien myöntämistä kaikille kolmelle hakijalle, mutta nostetaan esille huoli Fortumin markkina-aseman liiallisesta vahvistumisesta, mikäli se saisi nyt luvan Loviisa 3:lle. Ministeriö vihjaa, että Fortum saattaisi tulevaisuudessa pystyä manipuloimaan sähkömarkkinoita, jos se saisi lisää ydinvoimaa. Vaikka ministeriön lausunnossa todetaankin, ettei Fortumilla nykyisessä markkinatilanteessa ole mahdollisuutta vaikuttaa sähkön markkinahintaan Pohjoismaissa, on ministeri Jyrki Kataisen allekirjoittama lausunto varsin kova heitto valtionyhtiön suuntaan. Jo aiemmin ministeri Mauri Pekkarinen on selkeästi todennut, ettei Fortumin luvalla ole nyt kiirettä.
Fortum näyttää olevan kolmantena jonossa tilanteessa, jossa kolmen luvan myöntäminen on epätodennäköistä. Fortumille kävisi jopa liiankin hyvä ”126 prosentin flaksi”, jos se saisi Loviisa 3:n lisäksi noin 26 prosentin osuuden Olkiluoto 4:sta.
Loviisa 3:n oljenkortena on, että kirjaimellisesti puun ja kuoren väliin ajautunut keskustapuolue ja kokoomus päätyisivät 2+1 kompromissiin. Siinä kaikki kolme saisivat luvan, mutta Fortum aloittaisi Loviisa 1 ja 2 –yksiköiden korvaamiseen tarkoitetun Loviisa 3:n rakentamisen vasta vuosikymmenen puolivälissä ja lykkäisi sen käynnistämisen vuoteen 2023. Tosin 2+1 -esityksen läpimeno eduskunnassa olisi varsin epävarmaa.
Perjantain Kauppalehdessä Fortumin johtaja Anne Brunila lausui sen mistä on Loviisassa kuiskittu syksystä lähtien. Brunilan uhkaskenaarion mukaan ydinvoiman tuotanto Loviisassa saattaisi loppua kokonaan, jos Fortum ei nyt saisi lupaa Loviisa 3:lle. Eli Loviisa 1 ja 2 –reaktoreita käytettäisiin ehkä vuosiin 2027 ja 2030 saakka, jonka jälkeen niitä ryhdyttäisiin saattamaan ajasta ikuisuuteen.
Jos Fortumin hakemus nyt hylätään, ei valtiolla liene mahdollisuuksia varmistaa ydinvoiman jatkuvuutta Loviisassa, vaikka haluaisikin. Avainkysymys onkin, miten Fortum huolehtisi lisäkapasiteetin tarpeestaan ja markkinaosuuksiensa säilymisestä, jos se ei saa lupaa rakentaa ydinvoimaa Suomeen.
Baltiassa, Itä-Euroopassa ja ilmeisesti myös Ruotsissa on avautumassa useita ydinvoimalahankkeita, joissa Fortumin Loviisa 3:a varten varaamille pääomille ja teknisille valmiuksille lienee kysyntää. Fortum ei suostu vaihtoehdoilla spekuloimaan, mutta pörssiyhtiö Fortumille voisi jopa olla järkevämpää hajauttaa ydinvoimasijoituksensa useampaan hankkeeseen, kun taas valtionyhtiö Fortumilla lienee jäljellä vielä pyrkimystä kotimaan suuntaan.
Suomen valtion ei kuitenkaan pidä eikä se avoimilla markkinoilla voikaan lupaprosessissa suosia Fortumia, vaikka valtio omistaa yhtiöstä 51 prosentin enemmistön. Valtioneuvoston ei silti myöskään tule kurittaa valtionyhtiö Fortumia jättämällä se ainoana hakijana ilman lupaa.
Ydinvoimapelissä on nyt poikkeuksellisen suuret panokset, ja yllättävätkin ratkaisut lienevät mahdollisia. Fennovoiman omistajien kapasiteetin tarvetta on vaikea sivuuttaa, mutta osalle sen 64 omistajista saattaisi jopa paremmin sopia riittävä siivu nykyisten ydinvoimaloiden megawateista kuin uuden yhtiön Simon pystymetsään rakentama reaktori.
Eräänlainen kansallinen kompromissiratkaisu olisi, että TVO ja Fortum saisivat luvat, ja Fennovoiman suomalaisomistajat eli Voimaosakeyhtiö SF ostaisi Loviisa 3:n valmistumisen jälkeen osan tai kaikki Fortumin noin 26 prosentin TVO-omistuksesta. Nyt Fortum omistaa Olkiluoto 3:n jälkeen noin 860 megawatin ja mahdollisen Olkiluoto 4:n jälkeen noin 1.250 megawatin osuudet TVO:n ydinvoimaloista.
Fortumin omistus TVO:ssa on kivi kilpailuviraston ja ehkä myös TEM:n kengässä. Ruotsin hallitus ilmaisi viime viikolla pyrkimyksensä purkaa vastaavanlaiset voimayhtiöiden ristiinomistukset Ruotsissa. Fortum tuskin vapaaehtoisesti siihen suostuu eikä siihen markkinataloudessa löydy muitakaan keinoja. Mahtaako Fortumin ”kyykyttämisessä” olla kyse samanlaisista pyrkimyksistä myös Suomessa?
Kolmen yhtiön samanaikainen lupaprosessi antaisi ainutkertaisen mahdollisuuden saada hakijat saman pöydän ääreen. Kilpailulaki tuskin olisi esteenä, kun tavoitteena olisi parantaa markkinoiden toimivuutta. Ilman uutta käännettä ydinlupakilvassa Loviisa 3:n näkymät eivät ole kovin lupaavat. Loviisan kannalta olisi kaksin verroin kiusallista, jos Loviisasta kahdesti häädetty saksalainen E.ON investoisi Pohjois-Suomeen ja Fortum Suomen ulkopuolelle.
Kuuden vuoden parakkikarkotus on liikaa
Loviisan koulujen tilaongelmat synkkenivät viime viikolla entisestään, kun kävi ilmi, ettei Loviisasta ole edes haettu valtion tarjoamia elvytysrahoja kouluhankkeisiin, ja että muukin valtion rahoitus on vaarassa lykkäytyä vuosilla eteenpäin.
Osin möhläykset ovat johtuneet poliittisten ryhmien kouluratkaisuja koskevista linjaerimielisyyksistä, mutta myös suoranaisesta valmistelun huolimattomuudesta. Pahimmillaan osa koululaisista joutuu käymään parakkikoulua jopa kuusi vuotta tai vaihtoehtoisesti Loviisa joutuu maksamaan kouluhankkeensa yksin ilman valtion avustuksia. Se aiheuttaisi Loviisalle miljoonaluokan menetykset. Nyt ei silti ole oikea hetki vaatia päitä vadille, vaan etsiä nopeasti kestävät ratkaisut oppilaita, opettajia, Loviisan taloutta ja mainetta vakavasti uhkaavien vahinkojen minimoimiseksi.
 Arto Henriksson
 Lisää Facebook-sivustolle
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
|
LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE
Sivun alkuun
Tulosta