|   Uutiset   |   Urheilu   |   Pääkirjoitus   |   LS-videot   |   Pakinat   |   Facebook   |   Torikamera   |   Kuvagalleria   |   Digilehti   |   TV   |   HAKU   |




  |  LIVE   |  Ilouutisia  |   Oikaisu&Palaute   |   Ilmoittajat   |   Tilaajat   |   Mediatiedot   |   Pyhtäänlehti   |   JSN   |   Sinä   |   Yhteystiedot   |   LS




    2017


Nimipäiviään viettävät .

« Takaisin  







LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE

SÄHKEITÄ LOVIISAN SEUDULTA
Lisää
Tilapäinen valiokunta: Heikilä ja Isotalo eivät nauti luottamusta (02.03.2017 11:17)
Loviisan kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 19:40)
Lapinjärven kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 17:42)

PÄÄUUTISET
Lisää
Vatsatauti jyllää Taasiakodissa (01.03.2017)
Porlammin lähipalveluille turvaa etäyhteistyöllä (01.03.2017)
Kaupunki kouluttaa moniosaajia (28.02.2017)

URHEILU
Lisää
LJK pisti Bruinsin kontalleen (28.02.2017)
Tasapeli Joensuussa (21.02.2017)
Minitytöille voitto ja tappio (21.02.2017)

PÄÄKIRJOITUS
Lisää
Kouluruoka suositummaksi (28.02.2017)

ILOUUTISIA
Lisää

UUTISIA MAAILMALTA
Jääkiekon World Cup tulossa 2020 ? uusi formaatti suunnitteilla (12.11.2018 22:04)
?Julkisuushakuista provosointia? ? Näin perussuomalaiset kommentoi PS-nuoren ?valkoista? isänpäivätoivotusta (12.11.2018 20:20)
EU:n suunnitelma kauhistuttaa keskustalaista ? Kasvimyrkkyjen kielto ?vaarantaa suomalaisen ruuantuotannon? (12.11.2018 19:40)


TORIKAMERA

LUKIJAN KUVA

Läskitikka
2017-02-28 12:29 Mats Lönnfors

» Näin lähetät kuvia Lovariin


AURINKO NOUSEE/LASKEE


nousee

laskee



MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA
Lentokoneet Loviisan yllä
Laivat Loviisan edustalla
Säteilytilanne Loviisassa
Säähavainnot Loviisa, Orrengrund
Loviisan seudun kelikamerat
Loviisan seudun onnettomuudet

OIKAISUJA
LisŠŠ
Oikaisu: Amistolla oma keittiö (01.03.2017 10:55)
Tarkennus kiky-uutiseen (20.01.2017 09:43)
Väärä ryhmä (05.01.2017 09:45)

EIKÕ LEHTESI TULLUT?

Lue

SEURAT

Lue

YLI 100 VUOTTA VANHAT LOVARIT












UUTISET


Tuskasta syntyi runokirja
13.03.2009



Joulukuinen, lumi- ja räntäsateinen aamu vuonna 2007 muutti porlammilaisen Milla Nykäsen elämän ja suunnitelmat. Raju auto-onnettomuus vei hänet lähelle kuolemaa.

–Kun heräsin sairaalassa, olin aluksi onnellinen etten kuollut. Olo oli euforinen: jäin henkiin. Myöhemmin tulivat masennus ja katkeruus, kertoo Nykänen, joka on julkaissut ”Vauhti pysähtyi ilman jarruja” -nimisen runokirjan onnettomuuden jälkeisistä kokemuksistaan.
Tuona joulukuisena aamuna Nykänen oli yksin matkalla Lapinjärveltä kohti Lahtea. Hän oli menossa Lahden diakoniaopistoon pääsykokeeseen. Tavoitteena oli aloittaa aluksi lasten- ja nuortenohjaajan opinnot ja jatkaa sen jälkeen sosionomipuolelle. Sitten hän voisi perustaa perhekodin.
–Olimme jo mieheni ja kahden tyttäreni kanssa olleet tukiperheenä muutamille lapsille. Lastensuojelutyö kiinnosti minua.
Lahteen asti Nykänen ei kuitenkaan koskaan päässyt. Orimattilassa loivassa mutkaisessa mäessä tapahtui jotain, mutta mitä, sitä ei ehkä koskaan saada tietää.
–Itse en muista tapahtuneesta mitään. Autoni oli lentänyt ensin ojan ja sitten kävelytien yli pellolle. Minä olin jumissa autossa. Arviolta noin 15 minuutin kuluttua minut löydettiin. Minut oli jouduttu irrottamaan autosta kattoa leikkaamalla. Auton konehuone oli tullut päälleni.
Poliisin tutkimuksissa yhdeksi mahdolliseksi onnettomuuden syyksi epäiltiin törmäystä rekkaan, joka ei kuitenkaan pysähtynyt paikalle. Mutkaisessa mäessä rekan perävaunu oli saattanut ajautua Nykäsen auton eteen, mutta näyttöä tästä ei koskaan saatu. Tutkimukset on lopetettu.
Pahimmat vammat Nykänen sai oikeaan jalkaansa sekä päähänsä. Lisäksi ruhjeita oli eri puolella kehoa. Jalka oli murtunut useista kohdista ja päässä oli otsasta alkava, takaraivoon ulottuva haava, josta näkyi kalloluu.
Seuraavana päivänä Nykäsen jalka leikattiin Töölössä ja kirurgi oli jälkeenpäin todennut leikkauksen olleen harvinaisen vaativan. Irtonaisia luunpalasia oli paljon.
–Onnettomuuden jälkeen en aluksi osannut syödä, enkä lukea. Välillä silmäni sumenivat, enkä nähnyt mitään. Nämä oireet paranivat melko nopeasti, mutta muistini ei. En oikeastaan muista onnettomuuden jälkeisestä vuodesta juuri mitään. Neurologiset tutkimukset jatkuvat yhä ja minulle on todennäköisesti jäänyt jonkinlainen aivovamma. Myös jalka oireilee edelleen. Tulossa on leikkaus, jolloin jalassa olevia rautoja poistetaan.

Katkeruus kalvoi mieltä

Nykänen kertoo, että onnettomuudesta elossa selviäminen tuntui hyvältä. Mutta myös toisenlaisia mielialoja ilmeni. Masennus oli yksi päällimmäisistä, samoin katkeruus.
–Katkeruutta aloin tuntea silloin, kun rekan mahdollinen yhteys onnettomuuteen paljastui. Ajattelin, että kuinka joku voi jättää minut kolarin jälkeen yksin autoon pysähtymättä katsomaan miten minulle on käynyt.
Katkeruutta Nykänen sanoo kokevansa myös siitä, että menetti yhden vuoden pienten lastensa elämästä.
–Olin aiemmin toimelias äiti. Minulla oli tarkat suunnitelmat tulevaisuudesta. Minulla oli omat lapset ja tukilapset ja lisäksi pyöritin omaa ompelu- ja siivousyritystäni. Sitten yhtäkkiä makasin vuoden sohvalla.
Katkeruus oli pinnalla myös siksi, että tukiperheenä oleminen piti lopettaa.
–Onneksi olemme saaneet tavata lapsia muutaman kerran ja ehkä voimme aloittaa joskus uudelleen.
Nykänen jatkaa, että vaikealta tuntui myös sulattaa se, että oma keho meni rikki.
–Yhtäkkiä et pysty tekemään itse mitään. Et pääsee vessaan, et suihkuun tai kävelemään. Olet kaikessa toisten armoilla. Se oli aika radikaali kokemus. Olin pitkään kauhean vihainen kaikille.

Ulkopuolinen apu tiukassa

Arjen vaikeuksia Nykäselle tuli etenkin mittavasta paperisodasta niin vakuutusyhtiöiden kuin muidenkin kanssa.
–Muistini ei alussa toiminut, enkä nähnyt kunnolla. En jaksanut keskittyä yhteenkään paperiin. Mielestäni esimerkiksi kunnan pitäisi nimetä henkilö, joka auttaa tällaisissa tilanteissa. Minulla oli sentään mies ja muu perhe apunani. Entä jos olisin ollut yksin? En olisi millään selvinnyt, enkä olisi ymmärtänyt oikeuksiani.
Nykänen sanoo nyt tapelleensa vakuutusyhtiön kanssa vuoden ajan.
–Kun sitten sain ensimmäisen korvauksen, ostin koiranpennun, pienen kiinanharjakoiran jollainen minulla oli aiemminkin. Ajattelin, että näin inhottavasta asiasta pitää saada jotain elävää. Frans –koirasta on kovasti seuraa.
Nykänen kertoo, että apua oli vaikea saada myös esimerkiksi kodin hoitoon ja lasten tilapäisiin hoitopaikkakuljetuksiin.
–Pyysin kunnalta apua joitakin kertoja. Kun en saanut, kyllästyin pyytämään.
Eniten Nykästä ovat miehen lisäksi tukeneet omat vanhemmat ja sisarukset.
–Eihän minua aluksi voinut jättää yksin kotiin. En olisi selvinnyt. En muistanut kunnolla ja jos kävin laittamaan ruokaa, saatoin jättää uunin päälle koko päiväksi.

Kokemukset kansien väliin

Nykänen ryhtyi heti kyettyään kirjaamaan ylös tuntojaan onnettomuuden jälkeisestä ajasta.
–Jo muistini vuoksi minun piti laittaa ylös kaikki mitä tapahtui tai mitä pitäisi tehdä. Siinä sivussa kirjoitin runoja. Tammikuussa julkaistu kirjani on rehellinen kuvaus niistä vaikeuksista, joita kohtasin onnettomuuden jälkeen.
Nykänen kertoo kirjoittaneensa aina.
–Kirjaa tein siitä innosta, että pystyin yhä kirjoittamaan. Hän toivoo, että kirjaan tarttuisivat ennen kaikkea saman kohtalon kokeneet. Lisäksi kirja sopisi Nykäsen mielestä mm. hoitohenkilöstön käteen.
–Minä olen tavannut sekä erittäin asiallista ja ymmärtävää hoitoalan väkeä, mutta myös niitä, jotka sanovat ”että mitä siinä itket kun elät ja pystyt kävelemäänkin”. Onhan asia tietysti niinkin.

”Elämä valitsi minut”

Nyt, kun onnettomuudesta on kulunut toista vuotta, alkaa päivä jo paistaa Nykäsen elämään.
–Muistin kanssa on vielä vähän ongelmia. Kun teen joka päivä samat asiat samassa järjestyksessä, pärjään ihan hyvin. Mutta jos päivässä on jotain kovin erilaista, saattaa hetkeksi tulla kaoottinen olo, kuvailee Nykänen ja lisää, että auton rattiin hän ei vieläkään uskalla tarttua.
Kesää kohti mentäessä Nykäsen elämä muuttuu.
–En ehkä itse väsyneenä ja masentuneena tarttunut elämään uudestaan, mutta elämä tarttui minuun. Jaksan nyt yrittää paljon enemmän, sillä en koskaan ole ollut näin raskaana kuin nyt, nauraa Nykänen ja taputtelee pyöristyvää vatsaansa. Perheen kolmas lapsi syntyy kesällä.
–Kiloja on tullut paljon enemmän kuin edellisillä kerroilla. Tämä on kaikin tavoin erilainen odotus kuin aiemmat. Vauva syntyy kesäkuussa.
Nykänen aikoo myös jonain päivänä toteuttaa unelmansa opiskelusta ja perhekodin perustamisesta. –Niiden aika on vasta tämän vauvan jälkeen.

Jaa uutinen klikkaamalla alla olevaa symbolia


e-mail  Eija Kosonen

FacebookLis�� Facebook-sein�llesi


� Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lis�tietoja toimitukselle

Kommentoi artikkelia sen kirjoittajalle



Omat yhteystietoni:
Nimi:

Nimimerkki:






Loviisan






Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, 07900 LOVIISA Vaihde (019) 532701 Konttoriajan jälkeen GSM 0400-600608


NÄKÖISLEHTI