|   Uutiset   |   Urheilu   |   Pääkirjoitus   |   LS-videot   |   Pakinat   |   Facebook   |   Torikamera   |   Kuvagalleria   |   Digilehti   |   TV   |   HAKU   |




  |  LIVE   |  Ilouutisia  |   Oikaisu&Palaute   |   Ilmoittajat   |   Tilaajat   |   Mediatiedot   |   Pyhtäänlehti   |   JSN   |   Sinä   |   Yhteystiedot   |   LS




    2017


Nimipäiviään viettävät .

« Takaisin  







LOVIISAN UUSIN SÄÄENNUSTE

SÄHKEITÄ LOVIISAN SEUDULTA
Lisää
Tilapäinen valiokunta: Heikilä ja Isotalo eivät nauti luottamusta (02.03.2017 11:17)
Loviisan kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 19:40)
Lapinjärven kuntavaaliehdokkaat 2017 (28.02.2017 17:42)

PÄÄUUTISET
Lisää
Vatsatauti jyllää Taasiakodissa (01.03.2017)
Porlammin lähipalveluille turvaa etäyhteistyöllä (01.03.2017)
Kaupunki kouluttaa moniosaajia (28.02.2017)

URHEILU
Lisää
LJK pisti Bruinsin kontalleen (28.02.2017)
Tasapeli Joensuussa (21.02.2017)
Minitytöille voitto ja tappio (21.02.2017)

PÄÄKIRJOITUS
Lisää
Kouluruoka suositummaksi (28.02.2017)

ILOUUTISIA
Lisää

UUTISIA MAAILMALTA
PAM päätti laajasta ylityökiellosta ? ?Valmistaudumme poliittisiin lakkoihin? (18.9.2018 17:13)
Paavo Väyrysen hätähuuto: ?Aika on loppumassa ? vaaleihin pian turha osallistua? (18.9.2018 17:00)
Timo Soinille halutaan potkut ? Äänestyksestä tuli sotku eduskunnassa (18.9.2018 15:00)


TORIKAMERA

LUKIJAN KUVA

Läskitikka
2017-02-28 12:29 Mats Lönnfors

» Näin lähetät kuvia Lovariin


AURINKO NOUSEE/LASKEE


nousee

laskee



MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA
Lentokoneet Loviisan yllä
Laivat Loviisan edustalla
Säteilytilanne Loviisassa
Säähavainnot Loviisa, Orrengrund
Loviisan seudun kelikamerat
Loviisan seudun onnettomuudet

OIKAISUJA
LisŠŠ
Oikaisu: Amistolla oma keittiö (01.03.2017 10:55)
Tarkennus kiky-uutiseen (20.01.2017 09:43)
Väärä ryhmä (05.01.2017 09:45)

EIKÕ LEHTESI TULLUT?

Lue

SEURAT

Lue

YLI 100 VUOTTA VANHAT LOVARIT












UUTISET


Pieniä suuria tarinoita

14.03.2008



Christer Åbergin uusimmassa kirjassa Pyhä kissa ja muita kohtaamisia on useita tasoja. Ilmitaso on se, minkä kertoo alaotsikko: maalaispapin päiväkirjasta. Mutta kirja on lisäksi ja ennen kaikkea kertomusten kudelma, joka valottaa Åbergin käsitystä pappeudesta, ihmisestä ja Jumalasta.


-Toisen ihmisen kohtaamisessa pyhyys on läsnä. Haluan välittää ihmiskuvaa, jossa toinen ihminen on pyhä.

Pyhä kissa sisältää pieniä kertomuksia kohtaamisista vuosikymmenien ajalta. Kirja noudattelee kirkkovuoden rytmiä, mutta tapahtumat ja ihmiset, joita ne koskevat, on “piilotettu” ajankohtia ja paikkoja muuttelemalla. Heiltä, jotka pystyvät itsensä tekstistä tunnistamaan, on kysytty tarinan kertomiseen lupa.

Tarinat ovat kuin elämä itse: hauskoja, surullisia, rankkoja, riipaisevia. Usein toisen ihmisen kohtaamisesta syntynyt keskustelu tuntuu yllättävän papinkin. Kuten tavallinen reissu Jaatisen kyydissä Valkon bussissa: viereiselle penkille istahtaa tuiki tuntematon merimies, joka esittelee itsensä papinpukuiselle kanssamatkustajalle: Reenströmmi. Pienessä hiprakassa Renström sitten tarinoi, mistä löytyvät maailman kauneimmat tytöt ja että Lontoon merimieskirkolla on pappi, joka on “tavallinen ihminen”. Sitten seilori kertoo Ranskassa näkemästään ihmeellisen kauniista rististä: “Se risti ei ole tästä maailmasta”. Merimies tietää ristin tekijän nimenkin, jonka lausuu ulkomuistista omalla tavallaan. Åberg löysi vuosia myöhemmin taidekirjan, jonka yhdellä sivulla oli Germaine Richierin pronssikrusifiksin kuva. Krusifiksi löytyy ranskalaisesta Assyn kirkosta. Juuri tästä krusifiksista Renström oli kertonut vuosia aiemmin.

Kertomus Reenströmmin tapaamisesta on yksi niistä mieleen painuneista tarinoista, jonka Åberg välttämättä halusi mukaan uuteen kirjaansa. Hän löysi vuosia sitten käymästään keskustelusta muistilapun.

Renströmin tarinassa kiteytyy Åbergin ajatus pyhyyden läsnäolosta.
-Arvo on siinä hetkessä. Siinä on luterilaisena pappina toimimisen ydin. Papin ja toisen ihmisen kohtaamiselle ei voi panna hintalappua.

Kohtaamiset yllättävät papinkin

Åberg aprikoi, että on itse saanut ehkä eniten pienistä kohtaamisista. Yli kolmeenkymmeneen vuoteen pappina mahtuu satoja kohtaamisia ja sielunhoidollisia keskusteluja. Kokemus on tuonut kohtaamisiin varmuutta, mutta silti ne saattavat yhä yllättää. Mitä sanoa, kun ahdistunut mies saa lopulta sanottua, että on rakastunut suomenruotsalaiseen, joka ei ole “hon” vaan “han”. Vaimokaan ei tiedä. Kulissien paino on lopulta käynyt niin raskaaksi, että mies hakeutuu taidenäyttelyssä tapaamansa papin puheille. Keskustelu saa Åbergin miettimään, miten usein hän on jättänyt puolustamatta ihmisen oikeutta olla omanlaisensa.

-Viime vuosien homoseksuaaliajojahdissa koko ihmisen identiteettiä on kohdeltu kaltoin. On väärin, jos siinä on vielä kirkkokin tukahduttamassa.

Åberg kertoo, että kirjoittaessaan hän jäsensi omaa työtään, elämäänsä ja panostaan yhteisössä.

-Mitä olen työurallani tehnyt, mikä sen teologia on ollut.
Åberg puhuu pastoraali-psykologiasta, jossa papin on oltava tietoinen ihmisten psykologisesta todellisuudesta.

Toinen ajatus kirjan taustalla on sen ihmiskuvan välittäminen, jossa toinen ihminen on pyhä.
-Se on ollut punaisena lankana koko pappeuteni ajan.
Kirkon yrityksiin tavoittaa ihmiset viihteellistämällä “tuotettaan” Åberg ei usko. -En ole ikinä uskonut kirkon kampanjoihin. Ihmisten kohtaaminen henkilökohtaisesti on oikea tapa. Työ samassa tutussa seurakunnassa auttaa näkemään ihmisten tarpeet.
Åberg kertoo kokeneensa aiemmin suurta vierautta omassa hiippakunnassaan, jonka arvot olivat hänen mielestään ristiriidassa toiminnan kanssa.

-Onhan dogmeja oltava, ne pitävät yllä järjestystä. Mutta ne eivät voi olla itseisarvo. Silloin käännetään selkä ihmiselle.

Rikkonaisuudesta eheyteen

Ei Åberg halua ilonpilaajakaan olla: iloa ja hauskuutta voi olla kirkossakin, mutta ilo ei ole lähtökohta vaan seuraus.

Åbergille työ kirkossa on kuuntelemista ja vierellä kulkemista, ei massojen liikuttamista ja spektaakkeleja. Hän mainitseekin kirjassaan, että ihmiset eivät tarvitse “kaatamista” vaan nostamista, pystyssä pitämistä.

-Kyllä kirkossa osataan viihdettäkin tehdä, mutta vaikeus on siinä, miten se koskettaisi ihmisten elämää.

Luulisi, että ihmiselämän suurimpien surujen ja isoimpien kysymysten käsittelyyn juuri kirkko pappeineen olisi parhaimmin valmistautunut. Näin ei kuitenkaan Åbergin mukaan välttämättä ole.

-Alkaa tuntua, että kaikki inhimillinen on kirkolle vaikeaa! Åberg puuskahtaa mutta lisää, että arvelee vaikeuden syntyvän ristiriidasta: papit uskovat ihan vilpittömästi, että ihminen on Jumalan kuva mutta teologisessa katsannossa syntiinlankeemus rikkoi tämän kuvan ja se toi ihmisen kuvaan raadollisia piirteitä. Tästä puolestaan seuraa, että ihmiset jaetaan eri luokkiin uskon määrän tai näkyvyyden mukaan, ihminen hintalaputetaan.

-Mutta miten se rimmaa Kristuksen sovituksen kanssa? Kirkko on olemassa, että rikkonaisuudesta löytyisi eheys.

Ruusunlehti muistuttaa elämän hyvyydestä

Åberg sanoo, että papin työn mieli on juuri siinä, että tavallinen keskustelu voi johtaa mihin tahansa. Mutta joskus voi papillekin olla raskasta mennä inhimillisen elämän syvyyksiin. Papilta se edellyttää itsensä koulimista, kykyä jäädä ja kuunnella, välillä todella rankkaakin kertomusta.

-Että ei pakenisi itse tunkkaisten uskontotuuksien taakse.
Mutta kenelle pappi itse puhuu?
Åbergin mukaan hyvä kuuntelija on usein oma puoliso, mutta ei hänen harteilleen voi kaikkea lastata, eikä kaikkea kertoa.

-Kirkolla on hyvä työnohjausjärjestelmä. Se toimii, jos siihen vain itse haluaa tukeutua. Myös kollegoille voi purkaa ajatuksiaan ihan epävirallisesti.
Vastapainona toimii myös koko siviilielämä.
-On hyvä työstää omia ajatuksiaan, sisäisiä mielenliikkeitään ja väsymystäänkin. Kun keskustelukumppani on kertonut papilleen vuosia jatkuneesta perheväkivallasta keskellä kauneinta kesäpäivää, papinkin on vetäydyttävä hetkeksi omiin oloihinsa ja vaivuttava ajatuksiinsa.

Tasapainoa tuovat myös papin työhön kuuluvat ilon hetket: vihkimiset, kasteet ja rippikoululaiset. Ilosta ja luottamuksesta muistuttaa Åbergin toimitusten kirjassa vihkikaavan kohdalla hauras ruusun terälehti. Sen antoi Ida-niminen pikkutyttö, kun Åberg oli vihkimässä Idan vanhemmat. Pikkutyttö ja pappi kävivät myöhemmin kahdenkeskisen keskustelun Idan pikkuveljen kastetilaisuudessa, sillä tytöllä oli tärkeää kysyttävää. Keskustelun kulun tietävät vain nämä kaksi.

Kirjan kertomus Idasta ja ruusunlehdestä tuo lukijallekin hengähdystauon. Elämän suola ovat pienet onnelliset hetket, kuten traktorin puksutus kevätpellolla, tai omasta maasta nostetut uudet perunat, kuistilla häärivä vaimo joka kysyy, “muistitko tillin?“ Tai heittäytyminen lumienkeleiden tekoon yhdessä koululaisten kanssa kesken aamupostin haun.

Åbergin uusin kirja on niin monitahoinen ja -kerroksinen, että se kestää useampia lukukertoja, antaen aina uudenlaista ajateltavaa. Lohdutusta, aineksia pohtia ihmisen ideaa, ja kanssaihmisenä olemista. Sitä pyhää, jota Åberg kuvaa Jumalan läsnäoloksi ihmisessä.

Jaa uutinen klikkaamalla alla olevaa symbolia


e-mail  Marita Itävuori

FacebookLis�� Facebook-sein�llesi


� Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lis�tietoja toimitukselle

Kommentoi artikkelia sen kirjoittajalle



Omat yhteystietoni:
Nimi:

Nimimerkki:






Loviisan






Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, 07900 LOVIISA Vaihde (019) 532701 Konttoriajan jälkeen GSM 0400-600608


NÄKÖISLEHTI