Loviisassa halpa harrastaa

Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla useita sekä viimeksi eilen juttuja pääkaupunkiseudun urheiluseurojen juniorivalmennuksen korkeista kustannuksista, jotka rasittavat erityisesti vähävaraisia perheitä. Varsinkin, jos perheessä on useampia urheilua harrastavia nuoria.

Korkeat kausimaksut rasittavat lapsiperheitä, mutta uhkaavat koitua myös suomalaisen huippu-urheilun menestyksen esteeksi, jos lahjakkaat nuoret joutuvat lopettamaan urheilu-uransa ennen aikojaan perheen rahapulan takia.
Ongelman nosti tällä kertaa esille espoolainen koripalloseura Tapiolan Honka, jonka tiedotteen mukaan seuran taloudellisesti tukemien perheiden määrä on kasvanut jo niin suureksi, että siihen käytettävissä olevat rahat ovat loppumassa ja monen lapsen harrastuksen jatkuminen on vaakalaudalla.

Hyvin toimeentulevien asukkaiden ja lukuisten potentiaalisten sponsoreiden Espoossa toimiva Honka on saanut jo yli sata hakemusta junioreiden kausimaksujen huojentamisesta. Honka julkaisi viime viikolla avoimen tiedotteen, jossa se kertoi poikkeuksellisen suoraan perheiden maksuvaikeuksien kasvusta ja pyysi espoolaisia yrityksiä apuun.

Ongelma ei tietenkään koske pelkästään koripalloa, vaan samaan viestiin yhtyivät myös monet muut urheiluseurat. Monet muut lajit ovat koripalloa paljon kalliimpia. Jopa jalkapalloseura HJK:n toiminnanjohtaja Timo Muurinen varoitti, että jalkapallostakin voi tulla eliitin laji, jos harrastamisen hinta nousee koko ajan.

Kansallislajin jääkiekon kohdalla kustannukset ovat yleensä sitäkin suuremmat.
Loviisan Sanomat vertailee 17.1. lehdessä HS:n jutuissa mainittuja pääkaupunkiseudun junioreiden kausimaksuja Loviisan seudun vastaaviin maksuihin. Erot ovat merkittävän suuria. Loviisan eduksi.

Arvioiden mukaan Suomessa junnujen kiekkoharrastus maksaa keskimäärin noin 3 000 euroa vuodessa ja jalkapalloilu noin 2000 euroa vuodessa. Kilpatasolla teini-ikäisen jääkiekkoilijan vuosi kallistuu jo noin 8 000 euroon ja jalkapalloilijan noin 4 000 euroon vuodessa.

Loviisassa urheiluharrastukseen pääsee kiinni selvästi halvemmalla. Kalleimmissa lajeissa kuten jääkiekko ja jalkapallo, liikutaan Loviisassa eri kymmenluvuilla.
Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi juniorikiekkoilijan harrastus voi maksaa jopa keskimäärin 500 euroa kuukaudessa ilman varusteita. Loviisassa junnukiekkoilijan vuosi maksaa selvästi vähemmän, noin 300-400 euroa eli keskimäärin noin 25-35 euroa kuukaudessa. Alimmillaan junnukiekkoiluun pääsee ohjatusti mukaan 50 eurolla vuodessa.

Toki nekin maksut voivat olla vähävaraisille perheille liian suuria, ja Loviisassakin on syytä huolehtia, ettei kukaan lapsi joudu luopumaan tavanomaisesta urheiluharrastuksestaan perheen vähävaraisuuden takia.

Vaikka Loviisan seudun sponsoripotentiaali on suurempiin kaupunkeihin verrattuna kapeampi, ja tuen tarvitsijoita on täälläkin runsaasti, on yritysten rooli erittäin tärkeä sekä eri lajien edustusjoukkueiden kuin myös junioritoiminnan ylläpitämisessä. Ilman yrityssponsoreita monen loviisalaisseuran arki ja aherrus olisi huomattavasti ankeampaa.

Sitäkin tärkeämpi merkitys on seurojen vapaaehtoisilla valmentajilla, muilla seura-aktiiveilla sekä tietenkin junioreiden vanhemmilla. Joukkueenjohtajasta ja päävalmentajasta aina makkaranmyyjään ja huoltajaan saakka tehdään arvokasta pyyteetöntä työtä seudun junioreiden hyväksi.

Monissa tapauksissa palkatta vuosittain eri seuroissa tehtävien työtuntien määrä tarkoittaa lähes päätoimista tai ainakin osa-aikaista antaumusta seuratyöhön.
Vaikka Loviisan seudun seuroissa urheiluharrastuksen aloittaminen ja jatkaminenkin on varsin edullista, edellyttää huipulle pääsy jossain vaiheessa yleensä siirtymistä kasvattajaseurasta lajin huippuseurojen tehovalmennuksen pariin alan muiden huippujen joukkoon. Hyvä niin.

Kilpatasolle siirryttäessä ja huippu-urheilijan uralle päästessä kustannukset ja apujoukkojen uhraukset kasvavat yleensä merkittävästi.

Edulliset harrastusmahdollisuudet ja alhaiset kausimaksut ovat Loviisan kilpailuetu ja vahvuus myös asukasmarkkinoinnissa.

Toivottavasti myös Loviisan kaupunki pystyy omalta osaltaan jatkossakin olemaan tukemassa hyvin toimivia urheiluseuroja, unohtamatta myöskään kirjallisuus-, kuvataide- ja muita kulttuuriharrastuksia.