Lähiruoalla ei pidä leikitellä

Suomalaisten kiinnostus ruuan raaka-aineiden alkuperästä sekä elintarvikkeiden kotimaisuudesta ja lähiruokabrändeistä on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi.

Eri puolilta maailmaa kantautuvat tiedot toistuvista elintarvikkeiden alkuperähuijauksista sekä muista petoksista ovat omalta osaltaan vahvistaneet suomalaisuuden arvostusta erityisesti elintarvikeketjussa.

Esimerkiksi eilen uutisoitiin Italian mafian valkaisevan mozzarellaa pesuaineella sekä väärentävän punaviinejä ja oliiviöljyjä. Mafian elintarvikkeista saaman liikevaihdon sanotaan olevan tänä vuonna peräti 22 miljardin euron suuruusluokkaa. Esimerkkejä elintarvikkeiden hämäräbisneksestä kantautuu julkisuuteen tämän tästä.

Myös Loviisan seudulla osataan arvostaa paikallisten tuottajien tuotteita. Kaupan tiskillä tuotteita valittaessa lähiruokabrändillä on suuri vaikutus. Tuntuu turvalliselta ja luotettavalta ostaa Mikael Lindholmin pyytämää siikaa, Ben Henrikssonin savustamaa lohta, Malmgårdin spelttiä tai Lapinjärven leipomon leipää, kun tietää mistä elintarvikkeet on tuotu sekä voi luottaa niiden alkuperämerkintöihin.

Monasti kalastaja tai tuottaja on antanut tuotteidensa laadun takeeksi oman nimensä sekä joskus jopa kasvonsa.

Ruuan alkuperä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös ravintoloiden asiakkaita ja sen myötä myös ravintoloita. Lähiruoka on arvokas asia myös menussa, vaikka alkuperämerkinnät eivät ainakaan toistaiseksi ole pakollisia ravintolalihan eikä -kalan osalta.

Aina ei myöskään saa ravintolassakaan sitä mitä tilaa ja kuvittelee saavansa. Allekirjoittanut oli viikko sitten todistamassa erikoista ruuan alkuperämokaa Tampereen Sokos Hotel Ilveksessä, jossa järjestettiin Sanomalehtien liiton suuret lehtipäivät.

Tilaisuuden järjestäjä oli toivonut listalle paikallisia tuotteita. Kaikille jaettuun menukorttiin olikin hienosti painettu alkuperämerkinnät, ja lisäksi kokki saapui saliin yli 200-päisen vieraan keskuuteen kertomaan, että alkuruokana on Näsijärven taimenta, maalaispateeta Paijan tilan possusta, Tolvilan tilan luomukaritsaa sekä pääruuaksi Pyhäjärven kuhaa. Hienolta vaikutti. Parasta paikallista tarjolla.

Kun paikalla ollut Urjalan Sanomien päätoimittaja Heli Lehtelä lähetti kännykkäkuvan ja kiitteli Paijan tilan yrittäjäpariskuntaa maittavasta paikallisesta maalaispateesta, alkoi surkuhupaisa raaka-aineiden alkuperämoka purkautua.

Paijalan tilan isäntä vastasi Urjalan Sanomien viestiin ja kertoi, ettei ole heidän pateeta eikä Ilveksen ravintola ole tilannut heiltä vuosiin mitään. Pitkällisten selvittelyiden ja selittelyiden jälkeen kävi ilmi, ettei myöskään Tolvilan tilan luomukaritsaksi nimetty eläin ollut Tolvilan tilaa nähnytkään. Eikä ollut edes luomua.

Eikä siinä vielä kaikki. Taimenkaan ei lopulta ollut uinut Näsijärvessä eikä kuhaa pyydetty Pyhäjärvestä vaan aivan jostakin muualta. Tiettävästi tukkuliikkeistä tilattuja laadukkaita ja kotimaisia raaka-aineita, mutta eivät lähimainkaan sieltä mistä niiden kerrottiin olevan.

Paikallisten lähituottajien lisäksi Sokos Hotel Ilveksen johto oli itsekin pöyristynyt kärähtämisestään. Maineikkaan Ilveksen ravintolan raaka-aineiden alkuperäsekoilu oli tuskin tahallista, vaan ”tuoteväärennöksen” syynä oli joukko perättäisiä inhimillisiä erehdyksiä.

Ilveksen lähiruokabrändillä kikkailu paljasti kuitenkin kiusallisella tavalla ison toimijan hankintaketjun epämääräisyyden. On huolestuttavaa, jos tieto elintarvikkeen alkuperästä katoaa tai vääristyy suomalaisessa elintarvikeketjussa näinkin helposti.

Tapaus jouduttaa todennäköisesti ja toivottavasti myös ravintoloiden käyttämien raaka-aineiden alkuperämerkinnän saamista pakolliseksi EU:n alueella. Se nostaisi entisestään kotimaisten elintarvikkeiden sekä erityisesti lähiruuan brändien arvoa.