Ruokapöydistä saa pian vain norjalaista viljeltyä lohta, sillä rannikkovesillä kalakannat ovat romahtamassa. Kehitys voi olla nopeakin, varoittaa kehitystä parin kymmenen vuoden ajan seurannut biologi. Tilanteen korjaaminen on kiinni poliitikoista.

TALLBACKA Biologi ja kalatalousaktivaattori Maria Saarinen on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan mukana erilaisissa ammattikalastuksen kehittämishankkeissa. Viime vuoden alusta lähtien hän on toiminut Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmässä.

Ammattikalastajien kannalta kehitys on ollut rankkaa. Saarisen mukaan Saaristomeren viimeiset ammattikalastajat ovat alkaneet luovuttaa. Nuoret kalastajat ovat tehneet isoja investointeja, mutta kala alkaa loppua.

– Saaristomeren tilannetta voidaan soveltaa koko rannikolle, tietenkin alueelliset piirteet huomioon ottaen, Saarinen sanoo.

Ammattikalastajien apajia verottavat yhä enemmän harmaahylkeet. Saarinen huomautti, että laskentakanta ei ole sama kuin todellinen kanta: 32 000 hylkeen laskentakanta tarkoittaa 40 000 – 54 000 hylkeen kantaa.

Viisas saalistaja

Sen lisäksi, että hylje verottaa kalakantaa, se myös pelottaa kalat pois.
Itämerellä harmaahylkeen ravinnosta isoin osa on silakkaa. Sen jälkeen tulevat kivinilkka, ahven, kuha, siika ja kilohaili.

Suomenlahdella kalastetaan eniten siikaa ja lohta, Saaristomerellä ahventa ja kuhaa.
Harmaahylkeet verottavat ammattikalastajien saaliita, mutta niistä on muutakin haittaa: ne rikkovat pyydyksiä ja aiheuttavat lisätyötä, sillä pyydykset täytyy käydä tarkistamassa jopa kolme kertaa päivässä, ja pyydysten jatkuva korjaaminen on työlästä.

Hylkeenkestävä rysä on iso, noin 15 000 – 16 000 euron investointi. Sekään ei aina ole ratkaisu, sillä esimerkiksi kuha ei mene rysään, vaan sitä on kalastettava verkoilla.

– Hylje on viisas eläin. Osan saaliista hylje ottaa niin, ettei kalastaja edes huomaa sitä. Vahingot saattavat olla sataprosenttiset, koska osa hylkeistä osaa irrottaa kalat verkoista niin, ettei siitä jää jälkiä.

Hylkeet tulevat yhä lähemmäs: niitä on nähty Turun Aurajoessa, Porvoonjoessa ja Loviisanlahdella muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Viisas saalistaja. Harmaahylje osaa tyhjentää kalaverkon jopa niin, että kalastaja ei käyntiä huomaa. Kuva: Fotoakuten.se
Poikkeusluvalla. Ainoana maana Suomi ei käytä mahdollisuutta vähentää merimetson aiheuttamia haittoja. Kuva: Nina Ahtola

– Kun hylkeet tulivat 1990-luvun puolivälissä sisään Airistolle, tämän Saaristomeren tärkeimmän kuhankalastusalueen saalis putosi muutamassa vuodessa sadasta tonnista alle kymmenenteen osaan. Vastaavasti saalis kasvoi rannanläheisissä vesissä, mutta nyt saalis on suojaisillakin alueille pienentynyt.

Turun saaristossa hylkeenmetsästys on vaikeaa, sillä mökkejä on joka puolella.

Harmaahylkeen metsästys aloitettiin uudelleen 1997. Suomen kiintiö on nyt 1 050 yksilöä ja lisäksi Ahvenanmaalla 450 yksilöä.

Saaristossa metsästys on kuitenkin vaikeaa ja vain 20 prosenttia kiintiöstä käytetään. Lisäksi Euroopan unioni on kieltänyt hyljetuotteiden myynnin ja se laskee kiinnostusta metsästykseen.

Suomi ei käytä mahdollisuuksiaan

Uusi ongelma, jonka vaikutuksista kalakantoihin ja kalastuselinkeinoon tulevaisuudessa ei ole vielä tarpeeksi tietoa, on kasvava merimetsokanta.

Merimetsojen vaikutuksista kalakantoihin on hyvin ristiriitaista tutkimustietoa. Joidenkin tutkimusten mukaan linnun vaikutus Saaristomeren kuhasaaliisiin on 4–13 prosenttia, toisten mukaan vähennys saattaa olla 20–60 prosenttia saaliista.

Merimetsokanta on kasvanut huimasti vajaassa 20 vuodessa. Pesiä on nyt lähes 26 000, mikä tarkoittaa noin 150 000 yksilöä. Vielä vuonna 2002 pesiä oli häviävän pieni määrä.

Merimetso syö noin puoli kiloa kalaa vuorokaudessa. Saaristomerellä sen ruokavalioon kuuluvat pääasiassa ahvenet, särjet ja kivinilkat. Tietyillä alueilla myös kuhan osuus voi olla merkittävä.

Suomessa merimetsokolonioiden aiheuttamaa vakavaa vahinkoa on ollut vaikea todistaa. Lupia on saatu pääasiassa vain häirintään.

Korsnäsin-Maalahden kalastusalueella juristin muotoilema hakemus kuitenkin eteni niin, että keväällä tuli lupa munien öljyämiseen ja suojametsästykseen. Vaikka laji on suojeltu, se ei siis estä haittoihin saatavia poikkeuslupia.

EU:n lintudirektiivin mukaan poikkeusluvat ovatkin mahdollisia, mutta ainoastaan Suomi ei ole tätä mahdollisuutta käyttänyt.

Saarinen sanoikin, että muutoksen aikaansaaminen on poliitikkojen, viime kädessä Eduskunnan, asia.

Myös merimetsot ovat levittäytymässä yhä laajemmalle alueelle. Turun Ruissalon kupeessa merimetsoyhdyskunta on kasvanut viidessä vuodessa nollasta 1 216 lintuun. Merimetsoja on nähty myös sisämaassa, muun muassa Säkylän Pyhäjärvellä ja Päijänteellä.
Linnun ainoa luontainen vihollinen on merikotka, mutta sen kanta ei pysty vähentämään merimetsokantaa.

Ymmärrys saaristosta puuttuu

Saarinen sanoo, että kehotus syödä kotimaista kalaa on isossa ristiriidassa harjoitetun politiikan kanssa.

– Jos halutaan, että tulevaisuudessa syömme muutakin kuin norjalaista lohta, tällä asialla on kiire.

– Ne ihmiset, jotka ovat korkeassa asiantuntija-asemassa ja joita kuunnellaan tai joiden lausuntoihin päätökset perustuvat, katsovat usein asioita kapeasta näkökulmasta.

Esimerkiksi kun puhutaan kestävyydestä, siinähän on kolme ulottuvuutta, eli ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen, mutta usein katsotaan vain sitä ekologista puolta, biologiaa.

Silakka maistui. Syystorilla paistetut silakat tekivät kauppansa. Kuva: Marita Itävuori

– Lisäksi ei ymmärretä kalastajien ja saariston asukkaiden elämää, koska oma kokemuspohja on aivan toinen. Saaristolaiset elävät saaristossa tai rannikolla, mutta kaupunkilaisille se on lähinnä elämysten tuottaja ja lähde. Saaristoa ei kuitenkaan voida säilyttää jonkinlaisena koskemattomana reservaattina kaupunkilaisten elämyksiä varten, vaan ensisijaisesti se on saaristolaisille paikka elää ja tehdä töitä.

Luentotilaisuuden järjestivät Itäisen Uudenmaan kalastusalue ja Strömfors fiskargille ry syystorilla Ringborgissa.