Lähes täydellinen keli

Letkeä letka. Tuomo Korpela keulilla hänen takana Jukka Salminen ja Juha-Pekka Palasmaa. Äärioikealla luistelee Gisle Sjöberg. Kuva:Mika Mykkänen
Retkiluistelijat ovat päässeet jäille hyvissä ajoin. Viime perjantaina luistin kulki sukkelaan.

PERNAJA Pernajanlahden jään pinnalla on muutama sentti vettä ja taivaalta vihmoo lisää. Se ei haittaa pakettiautossa pukeutuvia miehiä.
Retkiluistelua harrastaville Tuomo Korpelalle, Juha-Pekka Palasmaalle, Jukka Salmiselle ja Gisle Sjöbergille keli on lähes täydellinen.

– Esimerkiksi eilen oli niin harmaata, että ajattelin, etten viitsi lähteä. Sitten lähdin tänne, tapasin kaverit ja jää oli hyvä. Heti oli parempi mieli, Sjöberg kertoo.
Jää on edelleen poikkeuksellisen tasaista. Kirkonkylän uimarannalta aukeaa kokolailla uskomaton, hieman sinisenharmaa näkymä. On kuin merenlahden päälle olisi asetettu iso peili.

Korpela ja Palasmaa ovat retkiluistelleet porukasta pisimpään.
– Luistimet on ollut parikymmentä vuotta, Korpela sanoo.
Ensimmäiset jäällä tapahtuneet luisteluretket Korpela teki perushokkareilla Svartholmaan.
– Eikä ollut kunnon turvavarusteita, Korpela sanoo.
Ensimmäiset retket hirvittävät vieläkin.
– Miksi se meneekin niin, että kun aloittaa lajin niin ei ole turvavälineitä. Kun oppii lajin niin turvavälineet lisääntyvät, hän naureskelee.

Kaikilla neljällä on kaulassaan jäänaskalit ja pilli. Lisäksi repuissa on vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet, heittoköydet, kännykät ja muut tarvikkeet. Iso reppu suojaa myös selkää mahdollisissa kaatumistilanteissa ja kelluttaa jäihin pudotessa.

– Asiallisilla varusteilla olemme luistelleet nelisen vuotta, kypäräpäinen Palasmaa sanoo.
Luonnossa oleminen, elämykset ja liikkumisen helppous ovat yksi seikka, joka lajissa viehättää.

– Kitka on luonnon jäällä niin järjettömän pieni. Maisemat vaihtuvat. On myös hyvin eksoottista liikkua jään päällä, silloin kun se on tuon näköinen, Korpela sanoo.
Luonnon jäällä potkulla pääsee pidemmälle ja myös tuuli antaa lisävauhtia ja keventää etenemistä.

Meren jäällä luistellessa näkee monenlaista ympärillään. Lahden päältä heitä tervehtii tällä kertaa merikotka, joka leijuu ilmavirtauksissa. Erilaisten eläinten jäljet ja linnut tulevat retkillä tutuksi.
Palasmaa sanoo, että retkiluistelu on hyvää jatkumoa kesäiselle melontaharrastukselle.

Hyvä alkutalvi

Kuluva talvi on ollut poikkeuksellinen. Jäälle on päässyt noin kuukauden etuajassa.
– Nyt on ollut retkiluistelijan syksy, Korpela sanoo.
– Me olemme Juha-Pekan kanssa käyneet yleensä joululomalla ensimmäisen kerran luistelemassa Särkjärvellä.
– Kausi aloitellaan alueen pikkujärvillä, Palasmaa lisää.
Vesistön jäätyminen alkaa, kun sen lämpötila on kauttaaltaan alle viisi astetta.
Tavanomaista on myös se, että alkutalvesta järviltä palataan pettyneinä takaisin, koska jää ei ole riittävää.
Nyrkkisääntö on, että alueen teräsjään pitää olla vähintään viiden sentin vahvuista, että se kantaa ihmisen. Rannan tuntumassa jäätä on oltava lähes kymmenen senttiä ennen kuin keskemmälle on mitään asiaa.
Jään paksuutta testataan jääsauvoilla iskemällä ja naputtelemalla. Erikoissauvan kärjessä on luotimainen tai keihäänkärkimäinen terä, jolla jään kestävyyttä ja paksuutta voidaan arvioida luistellessa.
Lisäksi jään kantavuutta arvioidaan kuuntelemalla. Turvallinen jää kumahtelee. Vaarallinen ääni on kimakka ja kielii ohuesta jäästä.
Miehillä on myös sääntö. Jäälle ei lähdetä yksin. Mitä enemmän kavereita on mukana, sen turvallisempaa harrastaminen on.
– Vahingossa emme ole kertaakaan tippuneet jäihin tänä vuonna, Palasmaa sanoo.
Harjoittelumielessä on kylmässä kylvyssä kuitenkin käyty.

Ensimmäisiä kertoja

Porukassa on mukana todellinen noviisi, Jukka Salminen.
– Minulla on olleet varusteet vasta kaksi viikkoa. Nyt taitaa olla viides kerta luistelemassa.
Salmisen mukaan retkiluistelu on ”ihan mielettömän hienoa”.

– Aloittaminen oli myös helppoa, kun pääsi kokeneiden kanssa harrastamaan.
Hän laskee, että harrastuksen aloittaminen maksoi parisensataa euroa. Hän hankki tarvittavat varusteet käytettynä.
– Myyjä kertoi, että luistelu luonnon jäillä oli lajina sellainen, ettei se sopinut hänen pääkopalleen.

Salmisen mukaan sama tarina toistui monissa myynti-ilmoituksissa.
Reidet ovat ensialkuun kipeytyneet, mutta selän päälle retkiluistelu ei ole ottanut. Syynä on se, että retkiluistelu tapahtuu lähes pystyasennossa.
Retkiluistelu onkin luisteluhiihdon ja luistelun välimuoto.
– Tämä on kuitenkin rauhallista menoa, kun potkun jälkeinen liuku on niin pitkä, Salminen sanoo.

– Mitä enemmän tässä hätäilee, niin sen huonommin menee.
Kuinka kauan retkiluistelureissulla kuluu yleensä aikaa?
– Niin kauan, kun kotoa annetaan aikaa, Palasmaa naureskelee.
Pisin reissu on ollut Loviisasta Kotkaan. Siihen kului kahdeksan tuntia.
Retkiluistelu ei ole muutenkaan kiireisen ihmisen harrastus, sillä retkillä kuluu vähimmilläänkin muutamia tunteja.

KOMMENTOI

Please enter your comment!
Please enter your name here