Kymmenien poliisien joukkopako

Järkyttävä poistuma. Toissa perjantaina viimeisen työpäivänsä Itä-Uudenmaan poliisissa tehnyt vanhempi konstaapeli Samuli Sibakoff luonnehtii kuluvan vuoden aikana poliisilaitoksen jättäneiden kollegoiden määrää järkyttäväksi. Kuva: Arto Henriksson
Kova muutostahti, resurssipula ja liian suuri työssäkäyntialue rasittavat Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen henkilöstöä. Kymmenet poliisin työntekijät ovat jättäneet työnsä laitoksella kuluvan vuoden aikana.

LOVIISA/ITÄ-UUSIMAA Runsaat seitsemänkymmentä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen työntekijää on jättänyt työpaikkansa laitoksella kuluvan vuoden aikana. Työpaikkansa jättäneiden määrä on noin kymmenen prosenttia koko laitoksen poliisivahvuudesta. Suurin osa paikkansa jättäneistä on siirtynyt töihin muihin poliisilaitoksiin.
– Noin puolet lähteneistä on siirtynyt töihin pääkaupunkiseudulle, kymmenisen prosenttia jäänyt eläkkeelle ja loput muihin laitoksiin, vahvistaa Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Ari Karvonen.
– Tämä on ollut meille haasteellinen vuosi. Vaihtuvuus on suurempi kuin aikaisempina vuosina, hän sanoo.
– Merkittävä osa lähteneistä on perustellut ratkaisuaan omalla urakehityksellä.

Vaikea alue

Karvonen näkee yhdeksi syyksi poikkeuksellisen suureen vaihtuvuuteen Itä-Uudenmaan haasteellisen sijainnin pääkaupunkiseudun vieressä.
– Pääkaupunkiseudulla on useampia laitoksia, jotka kilpailevat kanssamme samoista ammattilaisista, hän toteaa.
– Vieressä on Helsingin poliisilaitos, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, keskusrikospoliisi, suojelupoliisi ja poliisihallitus, Karvonen luettelee.
– Voi sanoa, että alueella ja alalla on tällä hetkellä työntekijän markkinat. Työpaikan voi melkeinpä valita, sillä työvoimaa ei ole tarjolla riittävästi. Yksi haastavimpia yksittäisiä osa-alueita on saada rekrytoitua väkeä rikostutkintaan.

Apulaispoliisipäällikkö kertoo, että Itä-Uudenmaan laitoksen poikkeuksellisen suurta vaihtuvuutta ja poistumaa on saatu paikattua rekrytoinneilla.
– Olemme tehneet vuoden kuluessa runsaat viisikymmentä rekrytointia. Kesän aikana oli avoinna parikymmentä virkaa, joista osaan on päästy jo tekemään virkanimityksiä, Karvonen kertoo.
– Myös Porvooseen ja Loviisaan on haettu töihin, hän korostaa.

Kuluttava muutostahti

Itä-Uudenmaan poliisilaitokseen kuuluvalla Loviisan poliisiasemalla työskennellyt vanhempi konstaapeli Samuli Sibakoff näkee ”joukkopakoon” useampia syitä. Sibakoff teki ainakin toistaiseksi viimeisen työvuoronsa poliisina viime viikon perjantaina.
– Pidän loppuvuoden aikana pitämättömät lomat, sitten siirryn näillä näkymin vuorotteluvapaalle ja siitä opintovapaalle, hän sanoo.
– Itä-Uudenmaan poliisiin en näillä näkymin aio palata.
Sibakoffin mukaan suurin tekijä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen suuressa poistumassa on laitokseen kohdistunut liian kova muutostahti ja poliisia yleisemmin vaivaava resurssipula.
– Omalla kohdallani pääsyynä on liian pitkäksi käyvä työmatka Kotkasta Porvooseen.

Loviisan asemalla työskennelleiden kenttämiesten työvuoron aloituspaikka siirtyi syyskuun alussa Porvooseen. Kesällä toteutettu poliisiasemien porrastus Porvoon kanssa jäi odotetusti ja loviisalaisittain pelätysti pysyväksi. Kotkassa asuvan Sibakoffin tapauksessa yhdeksäänkymmeneen kilometriin kasvanut työmatka oli viimeinen pisara.
– Työssäkäymisalue on Itä-Uudellamaalla kasvanut liian suureksi ja tuntuu kasvavan vain. Yhdellä partiolla saattaa tulla yhden vuoron aikana neljäsataa kilometriä partioajoa. Henkilökohtainen ennätykseni on yhden vuoron aikana 460 kilometriä. Siihen vielä lähes kahdensadan kilometrin työmatkat päälle. Eihän siinä ole enää mitään järkeä, eikä sellaista kestä pidemmän päälle kenenkään niska tai selkä, Sibakoff kuvailee.
– Erityisen huolestuttava asia on mielestäni se, että nuoret, muutamia vuosia virassa olleet ”tytöt ja pojat” puhuvat lähtemisestä ja alan vaihtamisesta. Siinä on sellaisessa tapauksessa mennyt kallis kolmen vuoden koulutus hukkaan heiltä ja yhteiskunnalta.

Turhauttava kutsumusammatti

Monessakin mielessä raskas, kuormittava ja vaativa työ poliisina on monelle alalle lähteneelle kutsumusammatti. Sibakoff kertoo usean kollegansa kärsivän resurssipulan ja jatkuvien muutosten vuoksi turhautumisesta. Jopa masennuksesta ja ”burn outista”.
– Väki turhautuu, kun tehtäviä ei yksinkertaisesti ennätetä hoitaa kunnolla. Väkeä ei ole riittävästi tutkimaan rikoksia, kun ”ei keretä”. Mikäli rikoksen tekijä ei ole suoraan tiedossa, jää rikos usein tutkimatta ja selvittämättä. Se, jos mikä, on huolestuttavaa ja omiaan aiheuttamaan poliisien keskuudessa turhautumista ja kyllästymistä koko työhön.

Sibakoff korostaa, että hän ei halua syyttää tai arvostella Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen johtoa tilanteesta.
– Kyse on resursseista ja rahasta. Eihän se ole laitoksen päälliköiden syy, jos rahaa ei ole. Mielestäni syyttävän sormen voi kyselemättä osoittaa valtiovallan suuntaan. Jatkuva säästäminen ja tehostaminen on tuonut mukanaan jatkuvia muutoksia ja epävarmuutta, mikä puolestaan on johtanut tähän tilanteeseen, jossa laitoksen työntekijät väsyvät, turhautuvat ja vaihtavat joko työpaikkaa tai jopa alaa.

Lisää virkoja

Maan hallituksen ensi vuoden valtionbudjettiin lupaamat uudet poliisivirat ovat Sibakoffin näkemyksen mukaan pelkkää tekohengitystä nykytilanteessa. Talousarvioon on korvamerkitty kuusikymmentä uutta poliisivirkaa nimenomaan haja-asutusalueille, joilla poliisin resurssipuute näkyy jo kansalaisten kokemana turvattomuutena.
– Tähän maahan tarvitaan kolmetuhatta poliisia lisää, Sibakoff toteaa.
– Valtiolla on kyllä rahaa, mutta se kanavoidaan ja jyvitetään nykyisen kaltaisessa tilanteessa aivan vääriin paikkoihin.