Kymmeniä vielä hukkumatta

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) hukkumistilastoihin läikähti kesäkuussa ikävä piikki, kun peräti 20 ihmisen raportoitiin kuolleen hukkumalla eri puolilla Suomea. Viime vuoden kesäkuussa hukkuneita oli 9. Vuosina 2017 sekä 2016 hukkui 14 ihmistä kumpanakin vuonna. Vuoden 2019 alkupuoliskolla eniten suomalaisia hukkui vesiliikenneonnettomuuksissa, joissa päätti päivänsä peräti 17 ihmistä, kun viime vuonna vastaava luku oli 4.

Vuosittaisten hukkumistilastojen mukaan keskimäärin noin 100 ihmistä menehtyy Suomessa hukkumalla. Hukkuneiden määrät heittelehtivät vuosien välillä silti melkoisesti. Esimerkiksi vuonna 2014 vesi vei vainajaksi kaikkiaan 152 ihmistä. Myös hukkumisten syyt näyttävät vaihtelevan vuosittain melkoisesti. Uidessa on tähän mennessä hukkunut 9 ihmistä, kaikki kesäkuussa.

Pahin hukkumisajankohta on silti vasta alkamassa. Vuositilastoissa heinäkuu muodostaa yleensä vuosittain kaikkein kolkoimman piikin tilastoihin. Viime vuonna heinäkuu koitui 30 ihmisen kohtaloksi. Heistä 17 hukkui uintireissulla ja 7 vesiliikenteessä.
Hukkumistilastojen perusteella on vaikea sanoa pitäisikö suomalaisia kehottaa opettelemaan turvallisia uimatapoja vai turvallisen vesiliikenteen tapoja. Varmaankin molempia.

Esimerkiksi viime viikonlopun uutiset kertoivat monista havereista, joissa veneillä liikkuneet olivat veneiden upottua tai kaaduttua joutuneet uimasille sekä sivullisten tai meripelastajien pelastamiksi. Hukkumistilastoihin verrattuna onneksi sentään monikymmenkertainen määrä ihmisiä pelastautuu tai pelastetaan sadoista läheltä piti tilanteista mereltä ja järvistä. Suomen pitkän rantaviivan tuntumassa sekä tuhansien järvien läheisyydessä on valmiudessa tuhansia pelastusviranomaisia ja vapaaehtoisia pelastajia sekä ennen kaikkea valppaita sivullisia silminnäkijöitä, joiden ansiosta vuosittain pelastetaan satoja suomalaisia.

Vesiliikennehavereiden tapahtumakuvausten kirjo on varsin värikästä luettavaa. Tavallisten konerikkojen ja karilleajojen joukossa on monenlaista mikkihiirtä merihädässä. Monesti vesille lähdetään puutteellisin varustein ja valmiuksin sekä usein myös päihtyneenä. Vesiliikenteessä sallitun alle yhden promillen rajan alittavatkin lukemat saavat monet jo luottamaan liikaa laulu- ja navigointitaitoihinsa.

”Jokainen hukkumisonnettomuus on tietenkin liikaa, ja Suomen noin sadan hukkuneen vuosittainen kolkko ”kiintiö” olisi melko yksinkertaisin turvatoimin pienennettävissä”

Vuoden päästä, ensi kesäkuussa voimaan tuleva uusi vesiliikennelaki edellyttää, että myös jokaisessa huviveneessä ja vapaa-ajan vesikulkupelillä pitää olla päällikkö, joka vastaa veneen ja siinä olevien turvallisuudesta. Päällikkö vastaa myös siitä, että veneessä mukana olevilla on esimerkiksi kelluntavälineet puettuina, jos merenkäynti tai muut olosuhteet sitä edellyttävät. Veneenpäällikön vastuu on jakamaton, vaikkei sattuisi haverin sattuessa itse veneen ruorissa olemaankaan.

Vesiliikennelain uudistus ja turvallisuusmääräysten tarkentuminen sekä niistä tiedottaminen vähentävät toivottavasti osaltaan onnettomuuksia ja hukkumisia. Merkittävin turvallisuusparannus syntyy kuitenkin asennemuutosten myötä. Sopiva varovaisuus ja positiivinen turvallisuusajattelu sekä esimerkiksi aktiivinen pelastusliivien käyttö vähentäisivät hukkumiskuolemia merkittävästi. SUH:n tilastojen mukaan suurin osa vesiliikenteessä hukkuneista ei käyttänyt pelastusliivejä.

Jos ja kun hukkumisonnettomuuksia tapahtuu Suomessa vuosittain vääjäämättä keskimäärin sata, ja tähän mennessä on jo 50 ihmistä hukkunut, tarkoittaa se kolkosti toisinpäin laskien todennäköisesti sitä, että noin puolensataa meikäläistä on vielä hukkumatta. Se on iso joukko ihmisiä, suurimmaksi osaksi miehiä. Monet työikäisiä, joilla elämää olisi paljon vielä edessä.

Jokainen hukkumisonnettomuus on tietenkin liikaa, ja Suomen noin sadan hukkuneen vuosittainen kolkko ”kiintiö” olisi melko yksinkertaisin turvatoimin pienennettävissä. Kesää on vielä jäljellä. Pidä huolta, että myös sinulla ja läheisilläsi.