Kyläläisiä elinpiiritalkoisiin

Valkon uimarannan vanhan uimalaiturin purkaminen ja uuden hintelän uimalaiturin virittäminen sen tilalle on herättänyt voimakasta kritiikkiä valkolaisten keskuudessa. Osa palautteesta on purkautunut julki Loviisan Sanomien Facebook -ryhmässä.

Kieltämättä uusi laituri on entiseen verrattuna huterasti keikkuva rimpula nysä, jossa kulkijan on vaikea pysyä tasapainossa.
Uimalaituriksi tekele on lyhyt torso, jonka päässä on vettä vain puolisääreen. Lisäksi laiturilta puuttuvat uimaportaat, ja vieressä on kyläläisten mukaan vaarallinen kivikko.

Valkolaisten runsas kielteinen palaute saattaa hieman yllättää, sillä onhan kyse sentään vain pikkulaiturista.
Valkon uimaranta ehti jonkin aikaa olla kokonaan ilman laituria, kun entinen oli purettu eikä uuden saamisesta ollut tietoa. Siitäkin syntyi poru.

Uimalaituri on pukukoppien lisäksi tärkeä osa virallisen uimarannan palvelutasoa. Vastaavanlaisia uimaranta-, luistinrata-, urheilukenttä-, luontopolku ja muita jupakoita on noussut esille eri puolilla seutukuntaa ennenkin ja noussee vastakin.
Loviisan kaupunki on maantieteellisesti laaja alue ja sen asukkaat ovat hajallaan useissa eri kylissä. Samaa voi sanoa Lapinjärvestä kuin myös Pyhtäästä.

Lähes jokaisessa kylässä on kunnan omistamien rakennusten lisäksi valtava määrä kunnan ylläpitämiä palvelupisteitä kuten uimarantoja, laitureita, pukukoppeja, matonpesupaikkoja, kuntopolkuja, kiekkokaukaloita, laavuja, puistoja, kukkaistutuksia, hiihtolatuja, nuotiopaikkoja, katuvaloja ja satoja muitakin erilaisia kohteita, joiden ylläpito kuuluu kaupungin vastuulle.
Luettelo on pitkä, ja raskas korjausvelka kasvaa jatkuvasti. Osa kohteista on suorastaan heitteillä, kun resurssit eivät riitä kaikkien ylläpitoon.

Kaupungin pitäisi pikemminkin karsia ylläpidettävien rakennusten ja palveluverkoston määrää kuin lisätä niitä.
Osa kunnan ylläpitämistä kohteista on tärkeämpiä kuin toiset. Joidenkin kohteiden rakenteista, palveluista, turvallisuudesta ja valvonnasta on tarkat ja ankarat määräykset. Esimerkiksi virallisista leikkipuistoista ja uimarannoista.
Osassa Valkon uimarannan laiturikeskustelujen kommenteissa on todettu, että uusi upeampi kunnon uimalaituri olisi pitänyt kyläläisten talkoovoimin tehdä itse. Siinäpä se.

Ajatus kylätalkoista on tietenkin ikivanha, mutta edelleen ja jatkossa yhä enemmän hyvä ja tarpeellinen.
Kunnat voisivat nykyistä huomattavasti enemmän tehdä yhteistyötä kyläyhdistysten ja -toimikuntien sekä muiden paikallisten toimijoiden kanssa alueiden viihtyvyyden ja palvelutason parantamisessa sekä ylläpidossa.
Kritiikin, pettymyksen ja valittamisen sijaan eri kylien asukkaiden energiaa pitäisi voida kanavoida talkootyöhön. Se ei tarkoita, että kunnat voisivat nykyistä enemmän vetäytyä haja-asutusaluiden palveluiden ylläpitovastuusta.

Talkoilla, yhteistyöllä ja sopivalla työnjaolla kylät voisivat kuitenkin saada elinpiiriinsä enemmän ja parempaa palvelua, kuin pelkästään kunnan viranhaltijoiden ehtimisiä ja aivoituksia odotellessa.

Vaikka vapaaehtoisten talkootyönä tehtävien ja ylläpidettävien kohteiden työnjohto- ja vastuukysymykset ovat joskus hankalia ja moniulotteisia, on talkootyön sujuvoittamiseksi ja lisäämiseksi varmaankin löydettävissä toimivia malleja.
Ensimmäinen aimo askel parempaan kyläyhteistyöhön olisi kunnan viestinnän aktivoiminen ja tiedotekynnyksen alentaminen.
Etenkin erilaisista ihmisten elinpiiriä koskevista uudishankkeista ja muutostöistä olisi hyvä tiedottaa etukäteen niin, etteivät asukkaat joudu pidempään arvuuttelemaan miksi esimerkiksi kaivinkoneita tai vastaavia on ilmestynyt kotinurkille.

Kunnan mitassa pieneltä vaikuttava rakennus- tai muutoshanke tai jopa uusi liikennemerkki saattaa olla lähinaapurille hyvinkin tärkeä ja kiinnostava aihe.
Siinä yhteistyössä myös paikallismedia haluaa olla mukana.