Kulttuurikenttä akanvirrassa

Kaupungin strategiassa kulttuuri on nostettu yhdeksi kärjeksi. Mutta miten kulttuuriystävällinen Loviisa oikeasti on? Entä missä kulttuuria koskevat päätökset oikeasti tehdään?

Loviisan kulttuuripiireissä on kuohunut jo jonkin aikaa. Vyyhti on monisäikeinen. Ongelmat liittyvät päätöksentekoon, henkilösuhteisiin, voimakkaisiin persooniin ja yleiseen ilmapiiriin.
”Edistämme hyvinvointia ja viihtyvyyttä monipuolista kulttuuri- ja vapaa-aikatarjontaa sekä yhteisöllisyyttä painottaen”, todetaan kaupungin strategisissa tavoitteissa.
Kulttuurin parissa työskenteleviä onkin muuttanut kaupunkiin paljon viime vuosien aikana. Kaupunkia pidetään viihtyisänä ja lisäksi se sijaitsee sopivan matkan päässä pääkaupungista. Monelle taiteen tekijälle Loviisa on näyttäytynyt juuri sopivana paikkana ja hiljalleen luovan työn tekijöistä on syntynyt oma yhteisönsä. Se kokee työskentely-ympäristön inspiroivana ja pääkaupungin taide-elämä on lähellä. Pienessä maassa on hyvin vaikeaa tehdä taiteellista uraa maakunnissa, mutta Loviisa on sopivan matkan päässä Helsingistä.

Äskettäin pidetyssä kulttuurilautakunnan kokouksessa käsiteltiin TransFolk Kucku -hankkeen avustusanomusta. Taiteilijaryhmä, jonka suunnittelemat kulttuuritapahtumat jatkuvat kaupungissa myös ensi vuoden puolelle, haki kaupungilta 4 000 euron avustusta. Kokouksessa esityksenä oli 1 000 euroa, jonka lautakunta kuitenkin leikkasi puoleen, 500 euroon. Haluja löytyi myös pudottaa tapahtuma täysin ilman tukea.
TransFolk Kucku on ehtinyt herättää jo pahennustakin. Muun muassa seksuaalisuuden rajoja ja sen ilmenemismuotoja tutkailevaa hanketta on pidetty vaarallisena nuorille. Festivaali on tehnyt juopaa myös Loviisan seurakuntien välille.

Hanke on iso ja siinä on mukana suuri joukko nimekkäitä taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Kaupungin panos on siis nyt 500 euroa.
Hanke ei kuitenkaan todennäköisesti kaadu kaupungin tuen puutteeseen, mutta kaksijakoisen kuvan se kaupungin suhtautumisesta antaa. Juhlapuheiden ja todellisuuden väliin näytti ainakin repeävän ammottava kuilu.

Kaupungin kuvataidetarjonta kiihdytti mieliä Loviisassa jo joulun tienoilla, kun kirkkoon asetettiin esille Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistoksia. Myös Almintalon Feministinen kevät onnistui aiheuttamaan lihallisuudellaan pahennusta. Osa kävijöistä katsoi, ettei teoksia olisi pitänyt laittaa esille lainkaan.

Oma lukunsa ovat henkilösuhteet. On virallinen päätöksentekoprosessi ja virkamiehet, mutta heidän lisäkseen on kulttuurivaikuttajia, jotka edistävät asioita ohi virallisen päätöksentekokoneiston. Tätä kutsutaan kansan kielellä ylikävelyksi.
Niin on tainnut käydä tänään avautuvan lavastaja Ralf Forsströmin Kulttuurikoti -näyttelysarjan suhteen. Sitä suunniteltaessa kulttuuritoimiston oma väki sivuutettiin. Viime syksynä kaupunkiin valituista kahdesta kulttuurituottajasta toinen on nyt siirretty hoitamaan Loviisan leirintäaluetta. Onko se oikea paikka kulttuurituottajalle?
Muutama vuosi sitten kaupunginvaltuustossa käytiin kova vääntö Almintalosta. Lopulta kaupunki vuokrasi tilat kulttuurikäyttöön.

Osa silloisista kunnallispoliitikoista on yhä käärmeissään Almintalosta ja sen tukemisesta. Siksi kulttuuriväki yrittää olla hipi hiljaa pinnan alaisesta kuohunnasta.
Almintalolle saattaa lisäksi tulla hyvinkin kilpailija kirjastona toimineesta Seurahuoneesta, jonka korjaustöitä on nyt lähdetty suunnittelemaan.
Taiteen tehtävä on myös provosoida. Tällä hetkellä provokaatioita tuntuu kuitenkin tapahtuvan enemmän kulttuuritoimijoiden kesken kuin näyttelytiloissa. Kulttuurikodit -näyttelykutsun mukaan sarjan slogan on ”Loviisa, pieni kaupunki – kulttuurin suurkaupunki?” Tällä hetkellä kysymysmerkki on enemmän kuin tarpeen, sillä pienten piirien kähinöinti yhdistettynä konservatiiviseen kapeakatseisuuteen ei tee Loviisasta kulttuurin suurkaupunkia.