Kuivuus ja kuumuus veivät rehusadon

Puhelin soi. Heinän ja rehun toimittaja Christer Bomberg kertoo asiakkaiden olevan erittäin huolissaan ensi talvesta. Kuva Janne Kallio
Nurmirehun pääsadosta on menetetty ainakin kolmannes. Eläintiloja uhkaa syksyllä ruokapula, kesän laiduntilannetta luonnehditaan katastrofiksi.

PAAVALINKYLÄ Harvinaisen kuuma ja kuiva toukokuu on aiheuttanut erittäin vakavan tilanteen eteläsuomalaisille eläintiloille. Lehmien ja hevosten tärkeimmän ravinnonlähteen, nurmirehun, pääsadosta on menetetty vähintään kolmannes, jopa puolet.

Tilanteeseen ei ole sääennusteiden mukaan luvassa helpotusta ennen juhannusta.
– Vaikka sadetta saataisiin välittömästi, on nurmirehun pääsadosta menetetty ainakin noin 30-40 prosenttia, arvioi maanviljelijä Christer Bomberg Paavalinkylästä.
– Se on mennyt jo tähkälle, eli mikään ihme ei pelasta pääsatoa enää. Rehupula on syksyllä karu tosiasia. Tästä kehittyy vielä monille eläintiloille tiukka paikka.

Vahinko on jo tapahtunut

Loviisan seudulle tiistaina ja keskiviikkona osuneet sadekuurot eivät Bombergin mukaan vaikuta katastrofaaliseen tilanteeseen millään tavalla.
– Maa lakkasi hetkeksi pölisemästä, siinä kaikki. Edellisestä kunnon sateesta on useampi viikko. Savipohjaiset pellot ovat kuin betonia. Siihen ei näillä pikku suihkuilla ollut mitään vaikutusta, hän sanoo.
– Laitumilla ei kasva nyt mikään.

Bomberg pui torstaina edellispäivänä niitettyä rehua lehmille. Viikonloppuna on hevosrehun vuoro.
– Se on rutikuivaa ja pölisee. Kuivuuskaan ei haittaisi niin paljoa, ellei toukokuussa olisi ollut niin helvetillisen kuuma. Kuumuus on haihduttanut kaiken kosteuden.

Heinäpellon vieressä oleva viljapelto kellertää. Viljojen suhteen Bomberg ei ole aivan yhtä pessimistinen kuin heinän tapauksessa.
– Viljat ovat vielä kysymysmerkki. Toistaiseksi.

Sattumien summa

Nurmirehun pääsadon jääminen määrältään ja laadultaan pieneksi ei ole sinänsä tavatonta. Maanviljelijä on tottunut elämään sellaisten muuttujien armoilla, joihin ei itse kykene vaikuttamaan.

– Ongelmasta tekee katastrofin se, että myös viime vuosi meni rehun puolesta puihin, Bomberg kertoo.
– Viime vuonnahan ei ollut kesää lainkaan. Syksy alkoi suoraan keväästä. Märät pellot eivät kestäneet koneita ja niin sanottu kakkossato jäi käytännössä peltoon. Tämä on johtanut siihen, että oikeastaan missään ei ole ylivuotista rehua varastossa. Nyt menetetty sato ei ole siis reserveillä paikattavissa, hän toteaa.
– Puskurit on syöty jo.

Paaliheinää laitumelle

Laidunkausi on käynnissä, mutta laitumilla ei riitä eläimille riittävästi syötävää, joten ruokapuolta on täydennettävä paaliheinällä vähistä varastoista. Tämä on pahentava ensi talven rehupulaa entisestään.

Bombergilla on itsellään viljeltynä kuusikymmentä hehtaaria. Lisäksi hänen edustamansa firma Heinäpojat Oy vastaa noin neljästäkymmenestä hehtaarista, jotka perustuvat paikallisten maanomistajien kanssa tehtyihin sopimusjärjestelyihin.

Kyseessä on merkittävä rehun ja heinän toimittaja lähialueen tuotantoeläintiloille ja hevostalleille.
– Asiakkaat ovat erittäin huolissaan. Syystä ovatkin. Viime vuonna jouduttiin jo myymään ”ei oota”. Yhteydenottoja tulee jatkuvasti, kun ihmiset ovat heränneet pohtimaan seuraavaa sisäruokintakautta, hän pahoittelee.

Märehtijän ykkösrehu

Pohjois-Suomessa kuivuus ja kuumuus ei ole rokottanut rehusatoa yhtä rankasti kuin etelässä.
Siitä ei kuitenkaan ole tähän hätään lohdutukseksi, sillä pohjoisen maitotilat tarvitsevat rehunsa hyvin pitkälle itse.
– Nurmirehu ei ole korvattavissa teollisella rehulla. Pahimmassa tapauksessa eläintilat joutuvat vähentämään ruokittavia päitä. Siinä tilanteessa on vitsit vähissä ja taloudelliset menetykset todella huomattavia.

Satokorvaukset historiaa

Moni asiaan vihkiytymätön saattaa kuvitella, että maanviljelijöiden ongelmat korvataan valtion tai EU:n puolesta satokorvauksilla ja viljelijät putoavat aina -tilanteesta riippumatta- jollakin tavalla jaloilleen. Kuvitelma on väärä. Satokorvausjärjestelmä on purettu jo useita vuosia sitten.
– Satokorvauksethan ovat täysi vitsi, Bomberg naurahtaa.
– Vaikka joku taho satomenetykset korvaisikin, ei siitä olisi tässä tilanteessa mitään hyötyä. Eläimet eivät voi syödä rahaa, vaikka sitä olisikin.