Koulunkäynti pirstaloitumassa

Kun viime viikolla (LS, 13.7.) tällä palstalla ihmetteltiin suomenkielisen koulukeskuksen sisäilma- ja väistötilaongelmien ympärillä nähtyä ”Uuvuttavaa koulukohellusta”, moni uskoi ja toivoi, että Vanhan Rannan alueelle tilattujen parakkien viivästyminen olisi lopulta viimeisin vakava vastoinkäyminen, ja että vuosia jatkunut oppilaiden ja opettajien henkinen kujanjuoksukierre viimeinkin päättyisi.

Mutta ei. Vanhan Rannan alueelle ryhdyttiin jo rakentamaan infrastruktuuria, ja tilanne näytti hetken hieman lohdullisemmalta. Pian sen jälkeen ”paljastui” paikkakuntalaisten pitkään ja laajasti tuntema tosiasia, että parakkien sijoituspaikaksi yllättäen 28.6.2018 vaihdettu Vanha Ranta on entistä kaatopaikka-aluetta ja Ely-keskus on käynyt ottamassa paikalta maaperänäytteet. Loviisan kaupungin tiedotteen mukaan: ”Vanhan Rannan pohjatöiden yhteydessä maasta löytyi vanhaa rakennusjätettä. Niiden löytymisen riskistä oltiin tietoisia, sillä Vanhaa Rantaa on käytetty maakaatopaikkana.”

Useampi loviisalainen otti kyseisen tiedotteen jälkeen LS:n toimitukseen yhteyttä, ja kertoi, että todellisuudessa Vanhan Rannan kaatopaikalle kipattiin 1960-luvulle saakka käytännössä kaikki jätteet kemikaaleista ja öljyistä sekä roskista aina eläimenraatoihin saakka. Toki pilaantuneet maa-ainekset oltaisiin saatu ja saadaan poistettua sekä vaihdettua puhtaaseen maahan, mutta se olisi vienyt aikaa ja rahaa.

Mutta eikä siinäkään vielä kaikki. Pian tuli lisäksi tieto, että parakkialueen naapurit olivat tehneet parakkien sijoituspäätöksestä oikaisuvaatimuksen. Sen ja mahdollisten valitusten käsittelyn arveltiin vievän kuukausia, jopa vuoden, joten se oli lopullinen tyrmäys parakkien sijoituspaikkapäätökselle. Naapurivalitukset ovat kovin yleisiä, ja siihen on jokaisella naapurilla täysi oikeus, vaikka monia ihmetyttää se, etteivät ruotsinkielisen koulukeskuksen väistötilaparakit ole tiettävästi ketään häirinneet. Kiusallista ja kallista on tosiasia, että Vanhan Rannan parakki-infran rakentamiseen ehdittiin jo käyttää kuusinumeroinen summa määrärahaa, vaikka toki putket voidaan kaivaa ylös ja käyttää uudelleen.

Uusin käänne koettiin jälleen keskiviikkona, kun kesätauolla ollut Loviisan kaupunginhallitus piti ylimääräisen kriisikokouksen. Sen jälkeen kaupunki tiedotti hajasijoittavansa suomenkielisen koulukeskuksen oppilaat ja opettajat viiteen eri rakennukseen Loviisan seudulla. Kaupungin tiedotteen mukaan ”oppilaiden ja opiskelijoiden siirtymistä parakkeihin lukuvuoden edetessä käsitellään viimeistään kaupunginhallituksen kokouksessa 6.8. Silloin selkenee myös se, kuinka suuri osa toiminnasta siirtyy parakkeihin”.

Sanomattakin on selvää, että tilanne on huolestuttava ja sekava. Vanhemmille on luvattu tietoa muun muassa Wilma-nettijärjestelmän välityksellä, mutta monet vanhemmat ovat kertoneet, että heidän salasanansa on kesän aikana resetoitu eikä kaikilla vanhemmilla ole ollut pääsyä järjestelmään.

”Eri projektien vastuut, työjaot ja prosessit on syytä saada kuntoon, jottei vastaava taas ja taas uudelleen enää toistuisi.”

Ei ole kohtuutonta todeta, että Loviisan kaupungin päättäjät ovat ehkä välinpitämättömyyttään, varomattomuuttaan, tietämättömyyttään tai jotakin muuta ”-myyttään”, mutta varmaankin myös vilpittömyyttään, antaneet tilanteen ajautua siihen pisteeseen, että lopulta vaihtoehdot ovat vähissä. Ja nekin ovat huonoja sekä varsinkin kalliita. Koulujen väistötila- ja korjauskustannukset liikkuvat jo viiden miljoonan euron suuruusluokassa, jos riittääkään.

Yhtenäinen parakkikylä, Högstadiumin tapaan, olisi ollut kohtalaisen hyvä tilapäisratkaisu väistötiloiksi. Suomenkielisen koulukeskuksen hajasijoittaminen viiteen eri rakennukseen uhkaa pirstaloida vakavalla tavalla oppilaiden sekä opettajien yhteisöllisyyttä ja koulukokemusta. Oppimistuloksista puhumattakaan.

Vaikka kouluahdinkoon mahdollisesti syyllisten nimeäminen ei olekaan tarpeen, on tapahtuneesta viimein jo syytä ottaa opiksi. Eri projektien vastuut, työjaot ja prosessit on syytä saada kuntoon, jottei vastaava taas ja taas uudelleen enää toistuisi. Viisi miljoonaa euroa on melkoinen oppiraha.