Kitketään kiusaamista

Yle Fem esittää parhaillaan ruotsalaissarjaa Kohtalona koulukiusaaminen (Det handlar om dig 2015) Jaksoissa pohditaan muun muassa sitä, miksi yhdestä tulee kiusaaja ja toisesta kiusattu, miksi kiusaamiseen on niin vaikea puuttua ja miten kiusaaminen vaikuttaa kiusatun elämään. Sarjassa kohtaavat eri osapuolet ja kokemukset ovat karua katsottavaa. Kiusatuksi joutuminen tuntuu olevan sattumanvaraista, ja siihen näyttää riittävän vaikkapa pieni koko, silmälasit tai karsastus. Valitettavan usein koulukiusaaminen jatkuu sosiaalisen median kautta vapaa-ajalle ja on paikka, jossa aikuisen on vaikeampi puuttua ilkeilyyn, vaikka myös sosiaalisessa mediassa toimiminen kuuluu vanhempien kasvatusvastuuseen.

Suomessa koulukiusaamisen kitkemiseen on saatu presidentillistä voimaa. Sauli Niinistön “virka-apupyyntö” koskee kaikkia ja kiteyttää kampanjan sanoman lauseeseen Sinä voit hyvin, jos kukaan ei voi pahoin. Tähän lauseeseen sisältyy syvää viisautta ihan yleiseen yhteiskuntarauhaan asti. Ei kiusata, ketään, päikkärissä, koulussa tai töissä ja pidetään pää viileänä etenkin siellä somessa. On kovin helppo haukkua kaikkia ja kaikkea, ja kuvitella, ettei haukku haavaa tee. Kyllä se voi tehdä.

Jokainen päivä, kun lapsi tai nuori menee valmiiksi lannistettuna kouluun tietäen, että päivän aikana kuulee olevansa läski, ruma, haiseva homo, tai odottaa, kuka tönäisee tai kuka nauraa kun kävelee ohi, on liikaa. Selkeämmin pitäisi tuoda esille myös se, että lyöminen, potkiminen tai tavaroiden anastaminen ei ole vain koulukiusaamista, vaan teon tahallisuus ja lapsen ikä huomioiden teoille löytyy myös rikosnimike.

Loviisan Sanomien viime syksynä julkaisemassa Lasten Sanomissa kerrottiin myös omakohtaisia kokemuksia kiusaamisesta. Pienen lapsen kertomukset haukkumisesta, tönimisestä, pilkkalauluista, jopa väkivallasta kuten potkimisesta tai jääpalalla heittämisestä ovat todella ikävää luettavaa. Yksin jättämiseen ja hyljeksimiseen on vaikeampi puuttua, mutta ikävää oli myös joitakin vuosia sitten kuulla vastuullisen aikuisen toteavan, että “hän haluaa olla yksin.” En ihan heti osta sitä, että ekaluokkalainen haluaa olla joka tilanteessa yksin. On hyvä osata olla yksin ja varata aikaa omille ajatuksille, mutta jos joku eristäytyy kokonaan ryhmän ulkopuolelle, voi itseensä vetäytymisen takana olla jotain muuta kuin vapaa valinta. Jotta joku voi olla huipulla, onko sen aina tarkoitettava sitä, että jonkun on oltava pohjalla. Kun hymypatsaan saaja on sekä luokan enemmistön että opettajan suosikki, on jotain jäänyt huomaamatta, jos sama suosittu oppilas lähettelee syrjään jätetylle törkeyksiä yksityisviestein ja kieltää muita olemasta “hylkiön” seurassa. Tällainenkin tapaus on vastaan tullut.

Ystävien puute voi aiheuttaa nuorten syrjäytymistä. Loviisassa tilanne näyttää olevan valtakunnalliseen tilanteeseen verrattuna hyvä, sillä valtaosalla loviisalaisnuorista on kouluterveyskyselyn perusteella ystäviä. Vailla läheistä ystävää oli Loviisan 8. ja 9. vuosikurssin oppilaista 5,7 prosenttia, kun koko maan luku oli 8,4 prosenttia. Uskoisin, että Loviisan hyvä vapaa-ajan tarjonta lapsille on yksi tekijä, joka tarjoaa mahdollisuuksia ystävyyssuhteiden muodostumiseen.Loviisassa alakulon tunne oli alakoululaisilla vielä alhaisempaa kuin koko maassa, mutta yläkouluikäisten tyttöjen kohdalla luvut kääntyvät. Loviisassa alakuloa tunsi vuonna 2015 alakoulujen oppilasta 4,65 prosenttia, koko maan keskiarvo oli viisi prosenttia. Perusopetuksen yläkoulun tytöistä 23,74 prosenttia kärsi alakuloisuudesta kerran viikossa tai useammin, koko maassa vastaava luku on 21 prosenttia. Kaikista perusopetuksen yläkoulujen oppilaista Loviisassa 15,8 prosenttia kärsi alakuloisuudesta kerran viikossa tai useammin, koko maan luku on 14 prosenttia. Alakulon tunne voi vahvistua vakavammaksi, sillä loviisalaisilla nuorilla aikuisilla naisilla oli psykiatrian hoitojaksoja koko maan keskiarvoon verrattuna enemmän. Tyttöjen hyvinvointiin on Loviisassa kiinnitetty huomiota muun muassa tyttöjen tilan toiminnalla