Kirkkoherra Kirsi Oksasen irtisanominen oli laillinen

Ratkaisu. Ruotsinpyhtään entisen kirkkoherran irtisanominen todettiin Helsingin hallinto-oikeudessa lailliseksi. Päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Arkistokuva Mika Mykkänen
Ruotsinpyhtään entisen kirkkoherran Kirsi Oksasen irtisanominen on todettu lailliseksi. Päätös Helsingin hallinto-oikeudesta saatiin maanantaina 4.2.2019.

LOVIISA Yli neljän vuoden mittainen kiista käynnistyi toukokuussa 2014, kun Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätti Kirsi Oksasen irtisanomisesta. Helsingin hallinto-oikeus kumosi irtisanomisen syksyllä 2015. Tuomiokapituli valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta se palautettiin hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöstä hallinto-oikeudesta odotettiin joulukuussa, ja viimeistään tammikuussa tänä vuonna. Päätös irtisanomisen laillisuudesta tuli maanantaina 4.2.2019.

Helsingin hallinto-oikeus toteaa, että ”näissä olosuhteissa tuomiokapituli on päätöksestään ilmenevällä tavalla voinut katsoa Oksasen hoitaneen virkatehtäväänsä puutteellisesti ja vakavalla tavalla rikkoneen kirkkoherran tehtäviin ja johtamiseen liittyviä velvoitteitaan. Kirkkoherra Oksasen virkasuhteen irtisanomiseen on siten asiaa kokonaisuutena arvioiden ollut kirkkolain 6 luvun 50 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava syy”. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa.

Mikäli kirkkoherran irtisanominen olisi kumottu, olisi Loviisanseudun seurakuntayhtymä joutunut maksamaan kirkkoherran palkkasaatavat reilun neljän vuoden ajalta. Oksanen olisi tullut siinä tapauksessa Agricolan suomalaiseen seurakuntaan kappalaiseksi.

Koko kirkko seurannut

Paitsi paikallisesti, niin koko kirkko on seurannut miten asiassa käy. Kirkkoherra Kirsi Oksasen irtisanominen oli ensimmäinen, jossa sovellettiin uutta kirkkolakia.

Ennakkotapaus. Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen kertoo koko kirkon seuranneen, miten irtisanomiskiistassa käy. Kirsi Oksasen irtisanominen oli ensimmäinen, jossa sovellettiin uutta kirkkolakia. Kuva Auli Henriksson

Helsingin hiippakunnan dekaani Reijo Liimatainen korostaa, että Oksasen irtisanominen ei johtunut hänen papin työstään seurakuntalaisten suuntaan.
– Sitä osaa hänen työstään ei moitittu, vain työyhteisön johtamista ja vuorovaikutusta työntekijöiden kanssa.

Vuosia kestäneessä prosessissa ehti vaihtua niin Helsingin hiippakunnan piispa, kuin suurin osa tuomiokapitulin istunnon jäsenistä.

Monta asiaa olisi voinut tehdä toisin

Jälkiviisaus on jälkiviisautta, mutta Liimatainen toteaa, että monta asiaa olisi voinut tehdä toisin.
– Itselläni oli liian ruusuinen yleiskuva. Luotin liikaa kirkkoherran antamaan tilannekuvaan. Lisäksi piispalle ensisijaista on kuulla kirkkoherran kertoma, se on hierarkkisen yhteisön taakka. Aikaa kului myös liian kauan, olisi tarvittu heti nopeita ja selkeitä toimenpiteitä. Työntekijöiden yksilöllinen kuuleminen jäi myös liian myöhäiseksi, se olisi pitänyt tehdä ajoissa. Olin myös aivan tuore ja aloittelija omassa tehtävässäni, hän miettii.

Ruotsinpyhtään seurakunnassa oli tuolloin kahdeksan työntekijää, joiden viesti työpaikan arjesta oli Liimataisen mukaan yhtenevä. Työntekijät kuvailivat kiroilua, huutamista, nolaamista, uhkaamista sekä epäjohdonmukaisuutta johtamisessa. Työntekijät lähettivät piispalle kirjeen toukokuussa 2012. Seurakunnassa käynnistettiin työyhteisökonsultaatio, joka myöhemmin muuttui työpaikkaselvitykseksi.

– Elokuussa 2013 todettiin puutteiden olevan suuria, eikä nähty kirkkoherralla olevan halua niitä korjata, joten ei jäänyt muuta keinoa kuin esimiestoimet, Liimatainen toteaa.

Piispa Irja Askola antoi kirkkoherralle syyskuussa 2013 varoituksen.
– Seuraava askel oli, kun työterveyshuolto järjesti työpaikkaselvityksen. Työntekijöiden sairauspoissaolojen määrä ja työterveyden kommentit saatiin joulukuussa 2013. Työterveys totesi, että piispa joutuu itse tutkinnan kohteeksi, jos hän ei esimiehenä puutu tilanteeseen. Hiippakunta käynnisti hallinnollisen prosessin, jonka seurauksena Oksanen irtisanottiin toukokuussa 2014.

Irtisanomisen syksyllä 2015 kumonnut hallinto-oikeus katsoi, että varoituksen antaminen ei mennyt oikein.

– Korkein hallinto-oikeus kuitenkin linjasi, että piispalla on toimivalta antaa kirkkoherralle varoitus ja että asia on otettava hallinto-oikeudessa uudelleen tutkittavaksi. Se vahvisti tulkinnan, että piispa on koko papiston ja siten myös kirkkoherrojen esimies, jolla on esimiehenä toimivalta antaa varoitus, mikä on kirkon johtamiskäytännölle tärkeä päätös, Liimatainen toteaa.

Kirkkoherra Kirsi Oksasta ei tavoitettu maanantaina kommentoimaan. Aiemmin Loviisan Sanomissa julkaistussa 50-vuotishaastattelussaan hän kuvaili kirkkoherra-aikaansa Ruotsinpyhtäällä ”painajaiseksi, josta ei voi vieläkään herätä”. Irtisanomisprosessia hän piti haastattelussa kohtuuttomana ja toivoi sille loppua.

Vuosien prosessi
  • Toukokuu 2014: tuomiokapituli irtisanoo kirkkoherran, joka tekee päätöksestä valituksen.
  • Syyskuu 2015: hallinto-oikeus kumoaa tuomiokapitulin irtisanomispäätöksen. Tuomiokapituli valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
  • Toukokuu 2018: Korkein hallinto-oikeus palauttaa asian hallinto-oikeuteen.
  • Helmikuu 2019: Helsingin hallinto-oikeus hylkää Kirsi Oksasen valituksen ja toteaa irtisanomisen lailliseksi.